tag:blogger.com,1999:blog-32788458.post157646845439489023..comments2023-06-14T12:06:02.112+03:00Comments on Οπτασια: Ohi onvesahttp://www.blogger.com/profile/08208592486673483729noreply@blogger.comBlogger2125tag:blogger.com,1999:blog-32788458.post-86914562004696642772008-03-24T18:05:00.000+02:002008-03-24T18:05:00.000+02:00Toit esille juuri senkaltaisia ongelmia kuin mitä ...Toit esille juuri senkaltaisia ongelmia kuin mitä ajattelinkin syntyväksi. Varsinaisesti "riidoilla" tarkoitin kylläkin esim. piispan ja tuomiokapitulin masinoimaa Koiviston kadonneen luterilaisen metsästystä; liberaalimman siiven valitusta "änkyräkonservatiiveista"; yms. Tällaisessa tilanteessa ei tarvitse erikseen haastaa riitaa, sillä pelkkä Raamatusta kiinni pitäminen aiheuttaa ongelmia.<BR/><BR/>"Kirkon valitseman tien" mielsin siksi jatkumoksi, jota pitkin on pitkään kuljettu ja joka ehkä parhaimmillaan - tai pahimmillaan - on nähtävissä pääkaupunkiseudun luterilaisuudessa, esim. sen pappien toiminnassa, äänenkannattajien sisällössä, eksegeettien opetuksessa, jne. Kaikki eivät kirkon sisällä tietenkään tästä tiestä pidä, mutta "vastarintaliike" ei toistaiseksi ole onnistunut muuttamaan kirkkolaivan suuntaa, ainoastaan hidastamaan sen uppoamista.<BR/><BR/>Kokemuksellisuuden kaipuun suhteen en ihmettelisi lainkaan, mikäli kansankirkossamme tapahtuisi yhä lisääntyvässä määrin samanlaista liikehdintää kuin mitä joissain maissa on tapahtunut jo 10-20 vuotta sitten. Toki karismaattisuus on yksi vastaus tähän kaipuuseen, mutta toisena linjana lienee sellainen "smells and bells"-kokemuksellisuus kuin mitä esim. ortodoksisessa ja/tai katolisessa kirkossa on. Jälkimmäinen lienee ainakin helpommin inhimillisesti kontrolloitavissa ja säädeltävissä, joten se ei varmaan tule kohtaamaan paljoakaan vastustusta.vesahttps://www.blogger.com/profile/08208592486673483729noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-32788458.post-87199206603813628532008-03-24T15:53:00.000+02:002008-03-24T15:53:00.000+02:00"Kirkon kannalta Koiviston ero ja sen myötä syntyv..."Kirkon kannalta Koiviston ero ja sen myötä syntyvä kirkkokunta on sikäli hyvä juttu, että riidat kirkon sisällä vähenevät ja kirkko saa rauhassa jatkaa sillä tiellä, jonka se on valinnut."<BR/><BR/>Tai sitten ei. Uuden kirkkokunnan synty aiheuttaa todella paljon käytännön ongelmia. Vähäisin niistä ei ole se, että Tampereen seurakuntien vapaaehtoisista maallikoista merkittävä osa on jollain tavoin tekemisissä myös Nokia Mission kanssa. Tampereella on tähän asti vallinnut jonkinlainen "ekumenia": samat ihmiset toimivat useissa järjestöissä ja samalla myös kotiseurakunnassaan. Nämä vapaaehtoiset varmaan itse haluavat jatkaa myös tähän astisessa paikallisseurakunnassaan. Eri asia on sitten se, aikovatko paikallisseurakunnat vaikkapa kieltää näitä tulemasta puhujiksi jatkossa, jos he toimivat myös toisessa kirkkokunnassa. Vapaaehtoisia maallikoita ei ole juuri ylimäärin tarjolla, joten jos nykyisistä maallikoista esim. joka kymmenes jäisi Nokia Mission ev lut. kirkosta kokonaan eriytymisen seurauksena pois vapaaehtoistoiminnasta ev lut kirkossa, aiheutuisi tästä näkyviä seurauksia myös evankelisluterilaisten seurakuntien toimintaan.<BR/><BR/>Tosin Tampereella tilanne on jo pitkään ollut se, ettei seurakunnilla ole ollut omaa nuorisotyötä rippikouluiän ylittäneille, mistä syystä suuri osa niistä nuorista ja nuorista aikuisista, jotka käyvät evankelisluterilaisen kirkon toiminnassa, käyvät myös jossain vapaiden suuntien toiminnoissa. Nyt tilannetta on yritetty alkaa korjata, mutta helluntaiseurakunnan ja Nokia Mission nuorten aikuisten tarjonta erittäin pitkälti harjoiteltuine lauluja säestävine bändeineen jne. on silti jotain sellaista, jota vastaavaa luterilaisilla seurakunnilla ei ole tarjota. Eikä ole varmaan jatkossakaan, jos seurakuntien taloutta joudutaan tasapainottamaan eroaallon seurauksena. Luterilaiset nuoret aikuiset käynevät siksi jatkossakin Nokia Mission ja helluntaiseurannan toiminnoissa.<BR/><BR/>Ongelmana kirkon jatkamisella sillä tiellä, "jonka se on valinnut", on ainakin se, ettei kukaan tunnu tietävän, mitä tietä kirkko nyt oikein kulkee. Ei edes kirkko itse. Nokia Missiokin pyrittiin erojen välttämiseksi ilmeisesti pitämään kirkon sisällä, vaikka opillisesti oltiinkin eri linjoilla. Nokia Mission odotettiin tekevän itse irtioton. Tätä tosin odotettiin jo vuonna 2000. Nyt se sen sitten virallisestikin tekikin.<BR/><BR/><B>En usko, että riidat kirkon sisällä vähenevät yhtään Nokia Mission irtioton seurauksena. Nokia Missio ei ole kirkon sisällä missään vaiheessa edes riidellyt. Se on ollut jo pitkään irtaantuneena, eikä se ole puuttunut kirkon sisäisiin asioihin - vaan elänyt eräänlaista rinnakkaiselämää luterilaisen kirkon ja helluntaiseurakuntien kanssa. </B><BR/><BR/>Karismaattista liikettä on yhä kirkon sisällä, ja Nokia Mission eron seurauksena saattaa ongelmat alkaa kärjistyä entistä enemmän. Uudeksi tilanteen luo vieläpä se, että nyt piispakuntakin on alkanut haikailla enemmän kokemusperäisen kristinuskon perään. Esimerkiksi piispa Mikko Heikka on kertonut haluavansa kaivaa "mystiikan työkalupakista" pölyt pois, ja että ne otetaan jatkossa luterilaisessakin kirkossa enemmissä määrin käyttöön. "Mystiikaksi" hän kutsui tässä yhteydessä kirkon sisällä toimineita liikkeitä ("<I>Yksilöllinen hengellisyys ja kriittisyys instituutioita kohtaan ovat tuttuja ilmiöitä kirkon historiassa. Vastauksena näihin trendeihin kirkon sisällä on syntynyt voimakkaita ilmiöitä, joita kutsumme mystiikaksi, pietismiksi ja herätysliikkeiksi."</I> http://www.pod.fi/heikka/?p=60 ).<BR/><BR/>Kirkon linja jatkossa kokemuksellisen kristillisyyden kohdalla ei siis vaikuta läheskään selvältä. Toisaalta sitä vieroksutaan, toisaalta sitä kohti luterilaista kirkkoa näemmä haluttaisiin viedä. Aihe lienee useiden riitojen kohde tulevaisuudessa.Anonymousnoreply@blogger.com