Maassa rauha ihmisten kesken?
Yksi jakeista, jotka jäivät jo pienenä mieleen, löytyy Luukkaan jouluevankeliumista: "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto" (2:14). En tiedä, oliko kyseessä vain oma positiivinen ajatteluni vai mikä, mutta ymmärsin tuon jakeen jotenkin liittyvän siihen, että toivottiin tai julistettiin rauhaa maailman ihmisille, koska Jumala rakastaa heitä.
Tuo ajatus saa tukea myös vuoden -92 käännöksestä: "Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa." Tämä tosin kuulostaa vähemmän toivomukselta kuin tosiasian toteamiselta: maan päällä vallitsee rauha ihmisillä, joita Jumala rakastaa.
Vaikka unohtaisimme kyseisen jakeen tekstikriittiset kysymykset, on valittu käännöstapa minusta silti ongelmallinen. Toisaalta BDAGin mukaan kreikan ανθωποις ευδοκιας "would be people to whom (God) shows good will or whom (God) favors". Toisaalta myöskin teologisesti (sekä VT:n että UT:n pohjalta) voidaan sanoa, että vaikka Jumala haluaisikin kaikkien pelastuvan, hänen suosionsa lepää vain niiden yllä, jotka ovat oikeassa suhteessa häneen.
Olisi siis teologisesti vastuullisempaa kääntää esim. "... maan päällä rauha niiden ihmisten kesken, joihin Jumala on mieltynyt" tms. (josta mm. Luukkaalla on heti seuraavassa luvussa tarjottavana esimerkki par excellance, 3:22). Rauha Jumalan kanssa - ja todellinen rauha ihmisten kesken - tulee vain ristin kautta (Ef. 2:15; Kol. 1:20).
