Kaksi virtaa
Eilen (13.10.2010) erosi kirkosta ennätysmäärä ihmisiä, yhteensä 2633 jäsentä. Syynä tilastolliseen piikkiin lienee tiistai-illan ohjelma A2 Teema: Homoilta. Kiista jakaa sekä kansaa että kansankirkkoa.
Ohjelmassa käydyn keskustelun ja siinä esitettyjen argumenttien taso vaihteli aika paljon, mutta piikistä päätellen ainakin yksi asia välittyi katsojille selkeästi: Raamatun mukaan Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi, ja avioliitto on mahdollista vain miehen ja naisen välillä (eikä silloinkaan aina, vaikka kuinka mieli tekisi). Monet niistä, jotka eivät Raamatun opetuksesta tässä(kään) kohdassa pidä, katsoivat parhaaksi lopettaa taloudellisen tukensa sellaiselle kirkolle, joka nojautuu (ainakin toistaiseksi) tässä asiassa Raamattuun. Ilta oli siis kirkon kannalta menestys, vaikka pitkällä tähtäimellä menetetäänkin jonkin verran verorahoja.
Kaikki eivät kuitenkaan pidä siitä, että kirkosta on muodostumassa Raamattua ohjenuoranaan pitävien, Jeesukseen uskovien ihmisten ryhmä. Erityisesti tämä tuntuu harmittavan monia pappeja ja jopa joitakin piispoja, jotka pyrkivät estämään tällaisen negatiivisen kehityksen. Niinpä olot ovat pikkuhiljaa käyneet vaikeammiksi niille, jotka eivät pidä kristinuskon tai Raamatun oppien vesittämisestä. Ketään ei tietenkään olla erottamassa - mikä olisi tietysti hieman ristiriitaista niin kauan kuin ateistit saavat pysyä pappisviroissaan - mutta oven suuntaan tuupitaan kyllä ahkerasti. Tärkeintä on saada pahat, fundamentalistiset ainekset lähtemään omasta tahdostaan, koska lähtijät ovat aina oletusarvoisesti väärässä (paitsi tietysti Raamatun homonäkemyksen takia lähteneet, joiden olisi ennemminkin kannattanut lähteä seurakuntavaaleihin ehdokkaiksi - Homoillassa esiintynyt Mr. Gay Finland Kenneth Liukkonenkin liittyi kirkkoon vain tästä syystä).
Kirkolle sen uudistetun opin ja vanhoillisten käytäntöjen takia lähtevät ihmiset ovat iso menetys. Erona paperijäsenten lähtöön on se, että nämä ihmiset ovat usein myös osallistuneet kirkon toimintaan ja ehkä toimineet hyvinkin aktiivisesti sen hyvinvoinnin eteen. Toisaalta heidän lähtönsä kertoo myös siitä, että myytti evankelis-luterilaisesta kirkosta Kristuksen kirkkona on pikkuhiljaa murtumassa. Osa edellisen jäsenistä kuuluu toki jälkimmäiseenkin, mutta jälkimmäinen on paljon laajempi kokonaisuus eikä se myötäile seurakuntien tai valtioiden rajoja. Hengellinen elämä kansankirkkomme ulkopuolella on kirkossa usein tarkoin varjeltu salaisuus.
Kirkon ovi tulee käymään jatkossakin, mutta ketkä siitä käyvät - ja mihin suuntaan? Nyt meneillään olevat seurakuntavaalit ovat osaltaan vaikuttamassa siihen, millaisen vastauksen tämä kysymys saa pitkällä tähtäimellä. Mene siis ja äänestä isänpäivänä hyvää ehdokasta. Kenties elämän virta kirkon ovella kääntää suuntaansa!
