Selvä suunta

Kirkon tiedotuskeskuksen eilen (14.5.2012) julkaiseman tiedotteen mukaan "suomalaiset haluavat Suvivirren edelleen kevätjuhliinsa". Kirkon tutkimuskeskuksen tekemässä tutkimuksessa nimittäin selvisi, että viisi kuudesta suomalaisesta haluaa pitää tästä kulttuuriperinteestä kiinni. Tiedotuskeskukselle tuttuun tapaan tutkimuksen keskeisin tulos ei kuitenkaan löydy tiedotteen positiivisesta otsikosta. Samassa tutkimuksessa kun kävi myös ilmi, että kristinuskon Jumalaan uskovien suomalaisten osuus on neljässä vuodessa (!) laskenut 10 prosenttiyksikköä ja on nyt 27%.

Vastaavanlaista laskua havaittiin myös suomalaisten suhtautumisessa keskeisiin kristillisiin oppeihin. Esim. Jeesusta piti Jumalan Poikana vuonna 2007 vielä 63%, mutta nyt luku oli laskenut 41%:iin. Samansuuntaisia, yli 20 prosenttiyksikön notkahduksia oli kaikkien muidenkin opinkappaleiden kohdalla.

Tutkimuksen ainoa selkeästi kasvanut ryhmä olivat ne, jotka uskovat ettei Jumalaa ole. Heitä on nyt 21% kansasta, mikä on kaikkien aikojen ennätys. Kaikki merkit viittaavat siis vahvasti siihen, että Suomi jälkikristillistyy kovempaa vauhtia kuin on osattu odottaa.

Kristinuskon julkikuvasta Suomessa vastaava ev.lut. kirkko on nyt siinä tilanteessa, että ns. "tarttis tehrä jotain" - eikä yön yli nukkuminen tai kahvin juominen enää auta. Jos suurin osa kirkon jäsenistä uskoo muuhun kuin kristinuskon Jumalaan - ja osa on peräti ateisteja - niin tarvitaan muutakin kuin kasteen armoa, että tilanne muuttuu. Tähän mennessä on toki kokeiltu mm. homoliikkeen kosiskelua ja Raamattu-uskollisten ainesten ajamista joko kirkosta ulos tai ainakin omiin jumalanpalvelusyhteisöihinsä, mutta nämäkään toimet eivät ole oikein toimineet.

Jos kirkon johdosta löytyisi nyt vastuullisia päättäjiä, niin kirkon toimintastrategiaa tultaisiin näiden realiteettien valossa muuttamaan niin, että kirkko tunnustaa elävänsä lähetystilanteessa ja rupeaa aktiivisesti tavoittamaan vähintäinkin tuota kolmea neljäsosaa kansasta, joka ei usko Jumalaan. Mutta tällä hetkellä näyttää ikävästi siltä, että Kreikan selviytyminen omasta velkakriisistään ennen juhannusta on huomattavasti todennäköisempää kuin se, että kirkkolaiva muuttaisi kurssiaan tulevina vuosina parempaan suuntaan.

Lue lisää...

Quo vadis, Finnia?

Presidentinvaalien ensimmäinen kierros on pidetty ja toiselle kierrokselle lähtee yllättävä kaksikko, Sauli Niinistö ja Pekka Haavisto. Niinistön menestystä osattiin odottaa, mutta Haavisto yllätti monet. Mistä tämän harmaahapsisen vihreän miehen suosio kertoo?

Haaviston hyvää tulosta on selitetty monin erin tavoin. Joidenkin mielestä kyseessä on suvaitsevaisuuden voitto, eli suomalaiset - joista hieman alle 10% äänesti Haavistoa - kaipaavat maahan enemmän suvaitsevaisuutta maahanmuuttajia, seksuaalivähemmistöjä yms. kohtaan. Toisten mielestä Haaviston menestys selittyy osana "anti-jytkyä", eli ihmiset ovat nyt kääntyneet perussuomalaisia vastaan ja äänestivät siksi Haavistoa. Jotkut ajattelevat, että kyseessä oli pelkkä vaalitaktikointi: toisesta kierroksesta vakuuttuneet äänestäjät äänestivät Niinistölle mahdollisimman helpon vastustajan. Osa kenties ajatteli, että kuka tahansa on parempi kuin Väyrynen, joka oli liian varma jatkopaikastaan.

Se, että kouluja käymätön homo päihittää kokeneet valtiomiehet, voi johtua ihan yksinkertaisesti siitä, että Suomessakin on siirrytty Amerikasta tuttuun malliin, missä vaalit eivät useinkaan ratkea asiapohjalta vaan televisioesiintymisen luoman mielikuvan perusteella. Haavisto loisti nimenomaan esiintymisellään, vaikka jopa sekulaarissa mediassa arvioitiin useimmiten KD:n Essayahin onnistuneen parhaiten asiakysymyksissä. (Samalla yleensä harmiteltiin Essayahin väärää puoluetta - kukapa nyt kristillisten edustajaa vakavissaan äänestäisi, vaikka henkilö olisi kuinka fiksu tahansa.)

Kristittyjen parissa tuntuu korostuvan kaksi vastakkaista suhtautumistapaa Haavistoon. Toisaalta ovat ne, jotka demonisoivat Haaviston täysin ja avoimesti haukkuvat häntä hänen seksuaalisen rikkinäisyytensä tähden. Tällainen parjaaminen ei kuitenkaan tekee kristittyjen (jo moneen kertaan ryvettyneelle) maineelle hyvää, vaikka Haavisto olisi kuinka julkisyntinen tahansa. Toisaalta taas ovat ne, jotka mielellään äänestävät Haavistoa (esim. kirkon naispapeista 17% seisoo Haaviston takana) tai joiden mielestä hänen homoutensa (ja siitä nousevat arvot ja näkemykset eri asioissa) voidaan kätevästi erottaa presidentin viran hoidosta.

Onko niin, että "Mooses on Mooses ja bisnes on bisnes", vai onko sillä väliä, millainen arvojohtaja maallamme on - varsinkin kun näissä vaaleissa on moneen kertaan korostettu presidentin arvojohtajuutta ja vähätelty hänen muuta valtaansa?

Vanha testamentti on täynnä esimerkkejä siitä, kuinka vääristä arvoista kiinni pitävä hallitsija näytti huonoa mallia koko kansalle ja johti sitä väärään suuntaan. Toisaalta samasta kirjoituskokoelmasta löytyy esimerkkejä siitäkin, että hyvä hallitsija myös johti kansaa oikeaan suuntaan. Uudessa testamentissa ei samalla tavalla seurata hallitsijoiden toimintaa, mutta toki rivien välistä on luettavissa, että erityisesti Jeesuksen seuraajien kannalta ei suinkaan ole sama, millainen hallitsija valtakunnalla on.

Tuskinpa Suomessakaan on olemassa sellaista vaaraa, että presidentti olisi arvoneutraali eikä omalla toiminnallaan edistäisi toisia asioita ja suitsisi toisia asioita. Haavistoa ei pidä demonisoida, mutta ei myöskään kannata olla naiivi ja ajatella, että hän ei olisi omalta osaltaan vaikuttamassa siihen, että maamme liikkuu entistä kauemmas tietyistä kristillisistä arvoista.

Eräs natsi-Saksan syntyä analysoinut tutkija totesi kerran, että Saksa sai ansaitsemansa johtajan. Tuossa tilanteessa kirkon liberaali siipi oli hyljännyt Raamatun ja konservatiivinen siipi oli käpertynyt omaan kuoreensa. Suomessa olemme nyt siinä mielessä samanlaisessa tilanteessa, että uskovien toiminta - tai toiminnan puute - on omalta osaltaan vaikuttamassa siihen, mihin suuntaan yhteiskuntamme muuttuu. Mekin saamme sellaisen johtajan kuin ansaitsemme. Jos suolamme menettää makunsa ja valomme pysyy vakan alla, niin siitä voimme syyttää vain itseämme.

Lue lisää...