Homoseksuaalisuuden ymmärtäminen
Arkkipiispa Jukka Paarman 22.8. Helsingin Alma-median toimitukselle antamaa homoseksuaalisuuteen liittyvää haastattelua on siteerattu laajasti eri lehdissä ja verkkosivustoilla. Paarman mukaan "on tärkeä ymmärtää mitä homoseksuaalisuus on". Ongelmana ei kuitenkaan ole se, että tavoitteesta oltaisiin eri mieltä, vaan se, että eri tahot antavat kysymykseen hyvin erilaisen vastauksen.
Arkkipiispan näkemyksiä valottaa ehkä parhaiten seuraavat kolme lainausta:
1) Paarma myöntää, että homoseksuaalisuus tuomitaan Raamatussa yksiselitteisesti.
Raamatun näkemystä homoseksuaalisuudesta on yritetty pitkään sivuuttaa kahdella eri tavalla. Toinen niistä on väite, jonka mukaan Raamattu ei tuomitse homoseksuaalisuutta, tai jos tuomitseekin, niin ei ainakaan yksiselitteisesti. On vaikea sanoa, haluaako arkkipiispa vain miellyttää kirkon ei-liberaalia siipeä vai onko hän itse päätynyt tutkinnassaan tähän tulokseen, mutta on joka tapauksessa hienoa, että Paarma on hylännyt tämän argumentin.
2) Tiedämme homoseksuaalisuudesta nyt paljon enemmän. Raamattu ei puhu sellaisesta homoseksuaalisuudesta, joka on kahden samaa sukupuolta olevan ihmisen rakkaussuhde ja johon kuuluu sitoutuminen toiseen.
Toinen tapa sivuuttaa Raamatun tuomitseva suhtautuminen homoseksuaalisen taipumuksen harjoittamiseen on väite, jonka mukaan homoseksuaalisuus ennen oli aivan eri asia kuin homoseksuaalisuus tänään. Siinä missä homoseksuaalisuus ennen oli luonnonvastaista (kuten Paavalikin asian ilmaisee), rietasta "elostelua" ja "irstailua", tänä päivänä siitä on tullut kahden samaa sukupuolta olevan ihmisen sukupuolinen rakkaussuhde.
Tämä on mielenkiintoinen argumentti, jossa on monta ongelmaa. Homoseksuaalit ovat nimittäin pitkään yrittäneet kertoa heteroille, että homoseksuaalisuutta on esiintynyt aina ja kaikkialla ja kaiken lisäksi vielä yllättävän suurella osalla väestöä (tosin tutkimusten mukaan väitteen tueksi esitetyt tilastot ovat suuresti liioiteltuja, mutta jätetään se nyt tässä huomioimatta). Tämän propagandan mukaan homoseksuaalisuus on eräällä tavalla "luonnollista" ja nykyaikaisia rakkaussuhteita on homojen välillä esiintynyt kautta historian. Ovatpa jotkut tutkijat nähneet Daavidin ja Jonataninkin välillä homoeroottista latausta. Nämä argumentit eivät kuitenkaan oikein sovi yhteen, joten tässä kannattaisi nyt pro-homo -liikkeen päättää, miten asia oikein on. Ehkäpä tämän päivän uushomoseksuaalisuus on parituhatvuotisen evoluution tulosta?
Toinen ongelma Paarman näkemyksessä on se, että se määrittelee koko homoseksuaalisuuden uudelleen. Homoseksuaalisuudessa ei oleellista tai keskeistä olekaan se, että siinä kaksi samaa sukupuolta olevaa ihmistä ovat keskenään sellaisessa yhteydessä, jonka Jumala luomistyössään tarkoitti toteutumaan miehen ja naisen välillä. Tärkeintä onkin se, mikä on se tunne, mieliala tai suhde, mikä seksin harjoittajien kesken vallitsee. Jos tunne on kohdallaan, niin homoseksuaalinen akti on hyväksyttävää, mutta muuten se on luonnonvastaista elostelua ja irstailua. Oikein ymmärrettynä homoseksuaalisuudessa ei siis olekaan kyse homoista ja seksuaalisuudesta vaan jostain muusta.
Kolmas ongelma Paarman näkemyksensä on se, että esim. Paavalin argumentti ei alleviivaa rakkauden puutetta vaan sitä, että vastakkaisen sukupuolen sijaan partneriksi on luonnon ja luomistyön vastaisesti valittu saman sukupuolen edustaja. Paavali ei siis tuomitse näitä suhteita siksi, että ne ovat "häpeällisiä" (eli niistä puuttuu rakkaus), vaan ne ovat häpeällisiä nimenomaan siksi, että ne ovat vastoin Jumalan luomistyötä (joka on tärkeä osa Paavalin argumenttia luvussa 1).
Rakkautta on paljon ja kaikenlaista koko maailma pullollaan. Rakkaus ei silti ole niin hyvä motiivi kuin usein kuvitellaan. Rakkaus ei tee esiaviollisesta suhteesta hyväksyttyä. Rakkaus ei tee sisaren ja veljen välisestä suhteesta hyväksyttyä. Rakkaus ei tee moniaviollisuudesta hyväksyttyä. Ja kuitenkin Raamatussa nämä kaikki ovat selkeästi hyväksyttävämpiä kuin homoseksuaalisen taipumuksen toteuttaminen. Esiaviolliset suhteet (ja aviorikokset, joihin syynä on tietysti aina rakkaus siihen henkilöön, kenen kanssa omaa tai toisen puolisoa petetään) ovat tietenkin jo lyöneet itsensä läpi, joten nyt odotellaan vain sitä, että kirkonmiehet johdonmukaisesti ryhtyvät ajamaan näitä muitakin.
3) Useimmilla homoseksuaalisuus on annettu ominaisuus. Ihmiset eivät siten ole vastuussa seksuaalisesta suuntautumisesta. Kaikilla homoseksuaaleilla taipumus ei ole oman valinnan tulosta. On tärkeä ymmärtää tämä.
Taipumus homoseksuaalisuuteen voi siis olla perittyä ja jos näin on, niin se tekee asiasta hyväksyttävän. Meille on tosin kerrottu, että myös taipumus alkoholismiin, väkivaltaisuuteen, yms. asioihin voi olla perittyä. Itse asiassa yllättävän harvoin tapaakin ihmisiä, jotka ovat täysin puhtaalta pöydältä tehneet tietoisen päätöksen ryhtyä esim. narkkariksi, murhaajaksi tai pedofiiliksi. Jotkut ajautuvat näihin väärien valintojen seurauksena, jotkut ovat onnettomien olosuhteiden uhreja ja joillakin saattaa peräti olla taipumusta luonnonvastaiseen tai tuhoavaan toimintaan. Olipa taipumus tai suuntautuminen annettu tai saatu mitä kautta tahansa, kaikkien kuitenkin oletetaan hillitsevän taipumuksiaan.
Monet meistä heteroista eivät koskaan syystä tai toisesta löydä itselleen sopivaa puolisoa. Paarmakin lienee samaa mieltä siitä, että Raamatun selvä ohje tällaisessa tapauksessa on, että silloin eletään selibaatissa (tai korkeintaan "sooloseksiä" harrastaen). Miksi siis homoaktin hyväksyttävyyttä yritetään perustella sillä, että se on "annettu", mutta heterot joutuvat pidättäytymään oman taipumuksensa toteuttamisesta silloin, kun se ei ole mahdollista Jumalan asettamissa puitteissa?
On tärkeä ymmärtää, mitä homoseksuaalisuus on. Vielä tärkeämpää on ymmärtää, mikä Raamatun opetus ja Jumalan tahto tässä asiassa on. Toivottavasti molemmat selviävät arkkipiispa Paarmallekin jossain vaiheessa.
