26.7.07

Ovensuukyselyiden tuloksia

Kaikki tietävät, että ev.lut. kirkon jäsenmäärä laskee joka vuosi. Samoin lienee selvää, että suurin osa eronneista ei koskaan ole kuulunut aktiivisiin kirkossakävijöihin, vaan on ollut seurakunnan jäsenenä vain paperilla. Mutta osa lähtijöistä on ehkä vuosien ajan käynyt säännöllisesti kirkossa. Mikä saa tällaiset ihmiset lähtemään - opilliset näkemyserot, ihmissuhdeongelmat, uskosta luopuminen vai jokin muu syy?

En tiedä, onko Suomessa koskaan suoritettu mitään kattavia ovensuukyselyitä niiden parissa, jotka lähtevät yhdestä kirkosta eivätkä liity mihinkään toiseen kirkkoon. Voisi kuitenkin kuvitella, että aiheesta on väännetty ainakin muutama gradu, sillä sen verran tärkeää tietoa noilla lähtijöillä on eittämättä annettavana. Eri asia sitten on, haluavatko seurakuntien paimenet kuulla, miksi heidän lampaansa halusivat jättää heidät.

Anglosaksisessa maailmassa asiasta on tehty useita tutkimuksia. Tutustuin muutaman 90-luvulla tehdyn tutkimuksen tuloksiin, jotka olivat yllättävän mielenkiintoisia. Uuden-Seelannin, USAn tai vaikkapa Englannin tulokset eivät tietenkään ole sellaisinaan siirrettävissä Suomeen, mutta epäilen, että samanlaisia löydöksiä tulisi kotimaisissakin tutkimuksissa. Osa alla olevista havainnoista tuntuu sopivan erityisesti luterilaiseen kontekstiin, kun osasta olisi vapaiden suuntienkin edustajilla opittavaa:

  • Yhden tutkimuksen mukaan suurimmat syyt kirkon (suurin osa vastanneista oli kuulunut ns. perinteisiin kirkkokuntiin, mutta mukana oli muitakin) jättämiseen olivat se, että se koettiin täysin irrelevantiksi jokapäiväisen elämän suhteen (34% vastanneista), sekä se, että kirkkoa (=jumalanpalvelukset?) pidettiin tylsänä (34% vastanneista).

  • Toisen tutkimuksen mukaan kirkon jättäneistä aktiivisista kristityistä 43% oli kokenut, että he paloivat loppuun erilaisten vastuiden, velvollisuuksien ja toimintamuotojen kuluttamina.

  • Yhtenä tärkeänä syynä lähtemiseen esitettiin se, että seurakunta ei ollut mitenkään lämmin tai vastaanottavainen ja että lähtijä koki itsensä seurakunnassa ulkopuoliseksi tai joukkoon kuulumattomaksi (toisessa tutkimuksessa 29% haastatelluista, toisessa 46%).
Yllättävää oli se, mitä löytyi harvinaisimpien lähtösyiden joukosta:
  • 7% koki syystä tai toisesta pettyneensä Jumalaan.
  • 4% oli sitä mieltä, että muut kirkossakävijät ovat tekopyhiä.
  • 3% oli menettänyt uskonsa.
  • 2% ei pitänyt seurakunnan senhetkisestä jumalanpalvelus/ylistystyylistä.
  • Vain muutama vastaaja koki, että syynä kirkosta lähtemiseen oli se, että kirkon oppi oli muuttunut tai että heillä oli älyllisiä/teologisia vaikeuksia Raamatun tai kirkon opin kanssa.
Näissä luvuissa ei siis ole huomioitu niitä, jotka syystä tai toisesta vaihtoivat toiseen kirkko/seurakuntaan, joten niiden pohjalta on huono tehdä ennusteita jonkun yksittäisen seurakunnan suhteen. Toisaalta ne antavat viitteitä siitä, mikä on koko organisoidun kristillisyyden kannalta pahinta, mitä kirkossakävijälle voi tarjota: tylsä ja/tai jokapäiväisen elämän suhteen irrelevantti seurakunnan jumalanpalvelus/kokoontuminen; kylmä tai sisäänlämpiävä seurakunta; ja aktiivisten vastuunkantajien polttaminen loppuun.

On myös hyvä nähdä, että esim. opilliset kiistat harvemmin ajavat ketään pois Jeesuksen yhteydestä, vaikka seurakunta saattaakin vaihtua. Tämä on hyviä uutisia kaikille niille, jotka ovat enemmän kiinnostuneita Jumalan valtakunnasta kuin jonkun yksittäisen kirkkokunnan valtakunnasta.

1 kommentti(a):

Safiiri 26.7.2007 21.43  

Vaikka opilliset kiistat ja kirkkopoliittiset kärhämöinnit eivät suoraan ajaisi ihmisiä pois kirkon yhteydestä, nämä molemmat suositut harrastukset vievät liian monen kirkon työntekijän energian ja kiinnostuksen niin tyystin, että ei ihme, jos väki kokee, ettei paimenia juuri kiinnosta, missä ja miten lauma laiduntaa.