Ketä uskoa?

Kristinuskon alusta asti on ollut ongelmana se, että samasta uskonelämään liittyvästä asiasta tai Raamatun tekstistä on eri kristityillä ollut erilaisia tulkintoja ja mielipiteitä. Tänään tilanne on vielä pahempi: netti, kristilliset tv-kanavat, kirjat ja kiertävien puhujien saarnat vilisevät keskenään ristiriitaisia tulkintoja - puhumattakaan siitä, että omankin kirkon tai seurakunnan edustajat riitelevät keskenään. Miten siis voi tavallinen, teologiaa opiskelematon seurakuntalainen enää saada selville, mikä tulkinta on oikea ja mikä ei?

Tähän ongelmaan ei valitettavasti ole mitään helppoa patenttiratkaisua, joka päästäisi hämmentyneen rivikristityn pälkähästä. Kaksi asiaa auttavat kuitenkin jo hyvin pitkälle:

1. Raamatun säännöllinen tutkiminen ja sopivien Raamattuun ja sen teemoihin syvemmälle johtavien kirjojen lukeminen. Kaikista ei tule ammattiteologeja, mutta kaikki voivat lisätä ymmärrystään Raamatusta ja sen kokonaissanomasta.
   
2. Säännöllinen rukouselämä. Paimenen äänen oppii tunnistamaan vain viettämällä aikaa paimenen kanssa.
   

Niitä, jotka tuntevat sekä kirjoitetun että elävän Sanan, on vaikea viedä kuin pässiä narussa.

Monet eivät kuitenkaan jaksa nähdä sitä vaivaa, mikä näihin lähestymistapoihin liittyy, vaan haluavat vaivattomamman ratkaisun ongelmalleen. Tässä muutama ehdotus heitä varten:

Ketä ei kannata kuunnella?

• Ei kannata kuunnella niitä, jotka eivät tunnusta kristinuskon perustotuuksia. Toki heiltäkin saattaa ajoittain löytyä oikeita tulkintoja Raamatusta, mutta jyvien ja akanoiden erottaminen voi osoittautua liian vaativaksi puuhaksi.
  
• Ei kannata kuunnella niitä, jotka sanovat Pyhän Hengen paljastaneen heille selkeästi, mikä on totta ja mikä ei. Ei niin, etteikö Pyhä Henki puhuisi tänäkin päivänä, mutta useimmiten tällainen auktoriteettiin vetoaminen on vain yritys kätkeä se, että puhujalla/kirjoittajalla ei ole mitään todellisia perusteita näkemyksensä tueksi.
  
• Ei kannata kuunnella niitä, jotka huutavat. Jos puhuja puhuu asiaa, ei hänen tarvitse korottaa ääntänsä, jotta kuulijat uskoisivat hänen sanaansa. Hyvät perustelut, Jumalan Henki ja Sana itse pitävät kyllä huolen kuulijan vakuuttamisesta.
  

Ketä kannattaa kuunnella?

• Kannattaa kuunnella niitä, joiden argumentit nousevat Raamatusta. Kaikki Raamatulla argumentoivat eivät tietenkään ole automaattisesti oikeassa, mutta ainakin teologia rakentuu oikealle pohjalle.
  
• Kannattaa kuunnella niitä, jotka ovat uhranneet vuosia Raamatun ja/tai teologian opiskeluun. Kaikki ovat yhdenvertaisia Jumalan edessä eikä ihmisen hurskaus ole teologisesta oppineisuudesta kiinni, mutta kaikki mielipiteet ja kaikki tulkinnat eivät ole samanarvoisia.
  
• Kannattaa kuunnella niitä, jotka ovat kasvaneet yhdessä traditiossa mutta ovat siirtyneet toiseen. On helppoa mennä tutun ja turvallisen joukon mukana, mutta asioita tulee pohdituksi ihan eri tavalla silloin, kun joutuu asettamaan kyseenalaiseksi oman traditionsa rakkaimmatkin tulkinnat.
  
• Kannattaa kuunnella niitä, joilla ei ole mitään menetettävää. Niin ikävää ja inhimillistä kuin se onkin, oma sosiaalinen sijainti usein sanelee sen, mikä totuus voi olla. Harva on valmis tuomaan totuuden julki silloin, kun sillä voi olla voi olla vaikutusta omaan asemaan tai kontekstiin.
  
• Kannattaa kuunnella niitä, jotka eivät suoraan tai välillisesti saa taloudellista hyötyä siitä, että kuulija/lukija uskoo nimenomaan heidän tulkintansa tai versionsa totuudesta. Kiusaus julistaa ja opettaa kuulijoiden/lukijoiden korvasyyhyn mukaan on suuri silloin, kun oma taloudellinen tilanne on siitä kiinni.
  
• Kannattaa kuunnella niitä, joiden toiminta tuottaa hyvää hedelmää. Hyvästä teologiasta ja hyvästä käytännstä seuraa yleensä hyvää hedelmää ja huonosta teologiasta ja huonosta käytännöstä seuraa huonoa hedelmää. Hedelmistään puu tunnetaan, teologiassakin.
  

Niin, tätäkään blogausta ei kannata pureksimatta niellä.