Yllättävä käänne

Eilen iltapäivällä Nokia Mission www-sivustolle ilmestyi tiedote, jonka mukaan Markku Koivisto ja Tampereen tuomiokapituli ovat päässeet senasteiseen yhteisymmärrykseen että Koiviston virastapidätys voidaan päättää. Tämä on kaikille prosessia kauempaa seuranneille aikamoinen yllätys, varsinkin kun edellisen kohtaamisen jälkeen odoteltiin lähinnä uuden kirkkokunnan syntymäpäivää.

Mitä tästä yllättävästä käänteestä pitäisi ajatella, varsinkin kun julkisuuteen vuotaneet tiedot ovat olleet kovin vähäisiä ja sekä tuomiokapituli että Koivisto ovat kieltäytyneet antamasta asiaa koskevia lausuntoja? Tässä muutama mieleen tullut ajatus:

Yllättäen löytynyt sopu on luterilaiselle kirkolle erittäin hyvä asia. Se, että Pihkala ja Koivisto pystyivät molemmat nöyrtymään siihen, että toinen ei ollutkaan niin väärässä kuin julkisuudessa oli annettu ymmärtää, kertoo siitä, että loppupelissä kirkkoa ei haluttu uhrata oman egon alttarilla.

Toisaalta se, että lausuntoja ei anneta ja että Pihkalaa ja Koivistoa ei ole nähty paiskaamassa kättä tai toisistaan muutenkaan hyvää puhumassa, viestii siitä, että kyseessä voi olla enemmänkin välirauha kuin todellinen yhteys ja yhteisymmärrys. Kaiken mediassa esitetyn jälkeen on nimittäin vaikea kuvitella, että kumpikaan perääntyisi piiruakaan. Jääkin arvailujen varaan, miten ja miksi sovinto on saavutettu. Uskooko Koivisto sittenkin pystyvänsä keräämään niin ison kriittisen massan, että saa muutettua kirkon sisältäpäin? Eikö Pihkala kuitenkaan halunnut jäädä historiaan miehenä, joka ajaa kirkon dynaamisimman ja eniten uskosta osattomia saavuttavan liikkeen ulos kirkosta?

Mielenkiintoista olisi myös tietää, miten Mission toiminta muuttuu nyt, kun Koivisto on sitoutunut tuomiokapitulin ohjaukseen ja ohjeisiin - vai muuttuuko se mitenkään? Aikooko joku valvoa, että Mission tilaisuuksissa ei enää rohkaista ihmisiä tulemaan uskoon? Entä mitä tekee Mission helluntaisiipi, joka sai runsaasti vettä myllyynsä David Pawsonin vierailun myötä? Miten liike reagoi siihen opetukseen, joka sekä Pawsonin että Koiviston omien, ennen puhetta lausuttuen kommenttien mukaan oli "ajankohtainen ja tärkeä sana suoraan Herralta Missiolle"?

Oli miten oli, toivotamme sekö Koivistolle että Pihkalalle hyvää kesää. Toivottavasti he pääsevät ikävältä näyttävän keskinäisen nahistelun sijasta keskittymään kaikella tarmollaan siihen, mikä on oleellista. Ehkäpä jonain päivänä maailma vielä katsoo uskovien keskinäistä rakkautta - ja pysähtyy kuuntelemaan, mitä heillä on kerrottavana.