16.9.07

Liennytystä ilmassa

Eilen illalla pidettiin Tampereella Nokia Mission tiloissa "suuri kastekeskustelu", johon oli kutsuttu panelisteiksi David Pawson, Valtter Luoto, Klaus Korhonen, Timo Aro-Heinilä ja Antti Laato. Kolme tuntia kestänyt keskustelu oli mielenkiintoinen, vaikka ei mennytkään aivan niin kuin aikaisemmassa postauksessa olin kuvitellut.

Varsinaiset teologiset argumentit noudattivat linjaa, joka on tullut tutuksi jo alan kirjallisuudesta. Luterilaiset pyrkivät tuomaan esille sekä VT:a ja sen liittoajattelua, että kirkkohistoriallisia argumentteja. Vapaiden suuntien edustajat puolestaan yrittivät rummuttaa, että kasteopin pitäisi nousta siitä, mitä UT:ssa näemme, jolloin esim. liiton jäseneksi tullaan henkilökohtaisen uskon kautta eikä luonnollisen syntymän kautta. Kaiken kaikkiaan panelistien argumentoinnista jäi sellainen kuva, että baptistinen kastenäkemys nousee eksegeesistä, kun taas luterilainen kastenäkemys lepää enemmänkin systemaattisen teologian varassa.

Loppujen lopuksi paneelin aikana ei päästy (tai ei haluttu joutua?) kovinkaan syvälliseen tai yksityiskohtaiseen argumentointiin. Osasyynä tähän saattoi olla keskustelun puheenjohtajan eli Hannu Vuorisen toiminta, mutta osaltaan varmaan vaikutti sekin, että kummallakaan puolella ei keskustelemassa ollut henkilöitä, jotka ovat (akateemisen oikeasti) perehtyneet aiheeseen. Esim. kirkkohistoriallista kehitystä tarkasteltaessa toinen puoli siteerasi vakioargumentteja, jotka tarkempi varhaisten dokumenttien tutkiminen osoittaisi hyvin hauraiksi, mutta toisen puolen tietämys ei riittänyt edes perustason vasta-argumenttien esittämiseen.

Keskustelun akateemisesti alhaisesta tasosta huolimatta yleisölle tarjoiltiin runsaasti erilaisia herkkupaloja. Esim. David Pawson esitti useamman kerran näkemyksiä, jotka eivät sopineet oikein mihinkään perinteisiin raameihin. Jotkut näistä olivat ihan hyviä oivalluksia, mutta (ainakin Pawsonin kirjallisesta tuotannosta päätellen) osa lepää hiukan heikommalla eksegeettiselä pohjalla.

Antti Laato yllätti monet kertomalla, että käytti omien lastensa kastekaavana kirkon vanhaa kaavaa, missä lapset (kummiensa suilla) sanoutuvat irti perkeleestä ja kaikista perkeleen pahoista teoista, jne. Kysymykseen siitä, ovatko kastamattomat mutta Jeesusta silti rakastavat lapset perkeleen vallassa, hän ei suoraan vastannut.

Timo Aro-Heinilä korosti, että luterilaistenkin kastenäkemys nousee Raamatusta (UT:sta?). Häneltä pääsi kuitenkin pieni (freudilainen?) lipsahdus kun hän mainitsi, että kirkkohistoria voi ainoastaan tukea Raamatusta noussutta näkemystä, tai kumota sen. (Tästä jälkimmäisestähän vapaat suunnat usein syyttävät luterilaisia.)

Sekä Laato että Aro-Heinilä moittivat osaltaan sitä kansankirkkomme käytäntöä, että lapsia kastetaan ilman, että kenelläkään paikallaolijoista välttämättä on henkilökohtaista uskoa. Kirkon virallisen opin mukaan tämä on ok (vaikkakaan ei toivottavaa), mutta ymmärrettävistä syistä herätyskristillisille luterilaisille asia on ongelmallinen.

Osapuolet tuntuivat olevan yhtä mieltä siitä, että kastekysymys on vain näkyvä osa suuremmasta kokonaisuudesta, jossa vapaiden kristittyjen ja luterilaisten välillä on eroja. Kysymys on siitä, miten ja milloin ihminen uudestisyntyy - Sanan ja sakramentin vaikutuksesta kasteessa, vai evankeliumin kuulemisen ja vastaanottamisen myötä.

Tämän valossa mielenkiintoista keskustelussa olikin se, mistä ei puhuttu. Moni olisi halunnut kuulla Aro-Heinilältä ja Laatolta, mitä he ajattelevat kirkon virallisesta opista eli siitä, että kirkon ja vanhempien/kummien uskon vaikutuksesta lapsi saa kasteessa Pyhän Hengen ja oman uskon ja näin uudestisyntyy. Tätä näkemystä eivät läheskään kaikki herätyskristilliset luterilaiset nimittäin allekirjoita ja kuitenkin se on erottamaton osa luterilaista kasteoppia.

Joillekin oli varmaan yllätys, kuinka paljon yhteistä luterilaisella ja baptistisella kastenäkemyksellä loppujen lopuksi on. Klaus Korhonen ja Valtter Luoto toivat monessa yhteydessä esille (mm. helluntaikirkon virallisia asiakirjoja siteeraten) sen, kuinka pelastus on Jumalan armoteko eikä millään lailla ihmisen oma suoritus. Samalla he sanoutuivat myös selväsanaisesti irti omavanhurskaudesta yms. leimoista, joita luterilaiset ovat baptistiseen kastenäkemykseen aikojen kuluessa liittäneet. Tämä oli hienoa kuulla, vaikka viralliseen luterilaiseen tulkintaan uskovien kasteesta sillä ei luonnollisesti ole mitään vaikutusta.

Liennytystä oli myös siinä, kun Korhonen ja Luoto vakuuttivat, että heidän silmissään uudestisyntyneet luterilaiset ovat "rakkaita veljiä ja sisaria" siitä huolimatta, että kastenäkemyksissä on eroa, ja että he ovat yhtä lailla pelastettuja. Samoin he pyysivät anteeksi mahdollisia ylilyöntejä ja mahdollista yksittäisten luterilaisten painostusta kastekysymyksessä. Sekä he että Pawson korostivat, että tärkeintä on toimia sen mukaan, mitä Herra asiasta sanoo.

On mielenkiintoista jäädä kuuntelemaan, millaisia signaaleja kentältä tämän jälkeen kuuluu. Keskustelu käytiin hyvässä hengessä eikä samanlaista vastakkainasettelua päässyt syntymään kuin helatorstain tilaisuudessa. Sympatiapisteet menivät ehkä tällä kertaa helluntailaisille, mutta ovet tuskin tulevat käymään normaalia vilkkaammin kummassakaan kirkkokunnassa. Sen sijaan Nokia Mission sisällä sopu kasteasiassa on varmasti tämän paneelin jälkeen helpommin löydettävissä - ja omien rauhoittelu lieneekin ollut yksi Koiviston päämotiiveista paneelikeskustelun järjestämiselle.

Päivitys 22.9.:
Alustavista reaktioista päätellen keskustelua on tulkittu molemmissa leireissä oman ryhmän voitoksi. Helluntailaisten RV-lehti ylistää David Pawsonia ja sitä, kuinka hänen mukaansa Uuden testamentin selkeä opetus on ratkaiseva. Toisaalta luterilainen Kotimaa-lehti vetää vähintään yhtä tiukasti kotiinpäin viitatessaan "kirkkohistorian tosiasioihin", joista professori Laaton mukaan "tiedetään, että lapsikaste oli ensimmäisten kristillisten vuosisatojen aikana vallitseva käytäntö". Liekö tässä siis esimerkki ns. win-win -tilanteesta? :-)

8 kommentti(a):

Anonyymi,  17.9.2007 0.29  

Puhujavalinnat jäivät hieman mietityttämään. Klaus Korhonen ja Valtter Luoto eivät taida olla aivan tyypillisiä helluntailaisia. He ovat helluntailaisuuden "luterilaisesta" siivestä, jos nyt niin voi sanoa. Heillä on siis poikkeuksellisen paljon luterilaistyyppistä ajattelua.

Itse asiassa jopa Helsingin piispa Eero Huovinen esitti tänä vuonna 26.5.2007 julkisen puheenvuoron, jossa piispa luonnehti kuulemaansa Korhosen puhetta mm. sanoin: "tuntui kuin olisi kuunnellut Martti Lutherin Galatalaiskirjeen selitystä." Se on aika paljon sanottu luterilaiselta piispalta, kun hän luonnehtii ei-luterilaiseen kirkkoon kuuluvan julistajan puhetta. Huovinen kin oli havainnut Korhosella olevan helluntailaisittain poikkeuksellisen luterilaistyyppisen ajattelutavan.

Tässä pidempi pätkä Huovisen puheenvuorosta, joka löytyy Helsingin Tuomiokapitulin internetsivulta:

"Olin muutamia vuosia sitten Ison kirjan juhannusjuhlilla kuuntelemassa Klaus Korhosta. Valtter Luoto, teologinen kurssitoverini, oli 1990-luvun lopulla ystävällisesti esitellyt minut Saalem-seurakunnan uudelle paimenelle. Sen jälkeen kohtasimme muutaman kerran Klaus Korhosen kanssa. Vuosituhannen alussa, New Yorkin terrori-iskun jälkeen rukoilimme yhdessä Helsingin tuomiokirkon portailla maailman rauhan ja pelastuksen puolesta, hän helluntaisena ja minä luterilaisena.

Isoon kirjaan minut sai lähtemään Kotimaa-lehden päätoimittajan Jaakko Eleniuksen kertoma juoru: Klaus Korhonen saarnaa kuin Luther. Se oli herätyshurskauteen kriittisesti suhtautuneelta Eleniukselta aikamoinen lausunto. Niinpä suunnistin Keuruulle.

Ison kirjan teltan takapenkissä kuuntelin, kun Klaus puhui siitä, mitä on miehenä olla Kristuksessa. Oliko aihe täsmällisesti juuri näin muotoiltu, ei ole tärkeää. Miehistä Klaus puhui vähemmän - aika vähän hyvää sanottavaa meistä onkin. Varsinainen tuntoni penkissä oli kuitenkin sama kuin ensimmäisenä helluntaina: "me kaikki kuulemme heidän julistavan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja."

Olen kiitollinen Valtter Luodolle, että hän saattoi minut näin hyvään seuraan. Olen oppinut arvostamaan kristiveljeni Klausin rauhallisuutta, avoimuutta ja nöyryyttä. Luulenpa, että en sano hänen inhimillisistä lahjoistaan tämän enempää, vaikka mieleni tekisi. Päivänsankari itse varoitti: tänään juhlapäivänä keskuksessa ei ole ihminen, vaan se, mitä Jumala, kolmiyhteinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki on meidän hyväksemme tehnyt ja tekee.

Olla Kristuksessa. Keuruun penkissä tuntui kuin olisi kuunnellut Martti Lutherin Galatalaiskirjeen selitystä. Kun ihminen tulee vanhurskaaksi, silloin Jumala julistaa meidät vanhurskaiksi ja pitää meitä vanhurskaina. Kyse on Jumalan taivaallisesta armopäätöksestä."

vesa 17.9.2007 8.52  

Ihan hyvä huomio. Tuo K:n & L:n "luterilaisuus" selittyy ehkä osaltaan sillä, että molemmat ovat suorittaneet tutkinnon teologisessa tiedekunnassa ja olleet mukana ekumenisissa yhteyksissä ja/tai oppikeskusteluissa. Suuren helluntaiseurakunnan edustajina heidät myös ehkä katsottiin jollain tasolla edustavaksi otokseksi.

Toki Suomessa perinteinen vapaa kristillisyys on kaiken kaikkiaan aika luterilaista. Suomen helluntaiseurakunnatkaan eivät oikein edusta tyypillistä helluntailaisuutta. Ei ihme, että monilla helluntailaisilla on kaksoisjäsenyys tai että siirtymisiä tapahtuu molempiin suuntiin.

Anonyymi,  17.9.2007 9.45  

"David Pawson esitti useamman kerran näkemyksiä, jotka eivät sopineet oikein mihinkään perinteisiin raameihin."

Mikäli Jumalan Sanaa ei kirjoittaja pidä ns. perinteisenä raamina!

Pawsonin näkemykset nousevat (hänen "oppiinsa" laajasti perehtyneenä voidaan todeta) puhtaasti Sanasta ja sen puolueettomasta tutkimisesta Pyhän Hengen valaisemana.

vesa 17.9.2007 10.03  

En usko, että David Pawson sen enempää kuin muutkaan panelistit lukevat Raamattua, jotta voisivat sitä tieten tahtoen vääristellä. Uskon siis Raamatun tutkijan vilpittömyyteen, mutta Hannu Vuorisen tavoin minäkin haluaisin kysyä, että onko tosiaan niin, että David Pawson on 100% oikeassa ja kaikki muut Raamatun tulkitsijat enemmän tai vähemmän väärässä?

Eli en täysin allekirjoita sitä, että Pawson on Jumalan Sanan erehtymätön tulkki tai että hänen opetuksensa ovat yhtä kuin Jumalan Sana. Mutta vallitkoon toki tässä(kin) asiassa henkilökohtainen uskonvapaus :-)

Sami Anttila 23.9.2007 13.00  

Täältä löytyy semmoinen kommentti vauvojen kastamisesta, että liennytyksestä ei voi puhuakkaan.

vesa 23.9.2007 14.51  

Sävyltään artikkeli ei kyllä ainakaan minun mielestäni ollut lainkaan pahimmasta päästä, mutta ei toki kovin liennyttäväkään.

Mitä tulee esitettyihin tulkintoihin ja väitteisiin, osa menee ehkä vähän huti, osan myöntänevät luterilaisetkin ja osasta onkin sitten kiistelty jo satoja vuosia.

Sami Anttila 24.9.2007 11.49  

Itseäni on vähän ihmetyttänyt, miten saadaan yhteensopiviksi lapsikaste ja ei-kasteesta-uudestisyntyminen.

Tuossa muutama viikko sitten ilmestyneessä UusiTie-lehdessä esimerkiksi sanottiin, että vauva liitetään kasteessa uuden liiton jäseneksi. Tämä on kai normaali Luterilainen oppi. Kuitenkin käsittääkseni SEKL ei opeta kasteesta uudestisyntymistä. Kuitenkin esimerkiksi Heb.8:11 (joka lainaa Jer.31:34:ää) sanoo, että kaikki uuden liiton jäsenet tuntevat Herran. Ei uskova ei tunne Herraa, joten hän ei voi olla mitenkään uuden liiton jäsen.

Niin ja BTW kasteesta uudestisyntymiselle en myöskään löydä Raamatusta tukea, enkä myöskään koko konseptille, että kastaminen on välttämätöntä, jotta ihminen voisi pelastua.

Minkälaisia argumentteja ja jakeita käytettiin puoleen ja toiseen tuossa Nokia-mission kastedebaatissa?

vesa 24.9.2007 19.19  

Ei ole lainkaan tavatonta tavata kirkon eri herätysliikkeiden parissa kristittyjä, jotka kastattavat lapsensa mutta jotka eivät silti usko lapsen uudestisyntyvän kasteen yhteydessä (vaikka Luther näin opettikin). Jollekin tuo voi näyttäytyä epäloogiselta mutta kukapa meistä olisi täysin johdonmukainen omassa uskossaan ja toiminnassaan, mikäli asiaa ruvetaan tarkkaan pohtimaan.

Mitä tulee kolmetuntisen debatin tarkkaan sisältöön, tilaisuus lienee tarjolla DVD:nä Nokia Mission verkkokaupasta tms.