14.3.09

Loukkaava Raamattu

Taas on pappi herättänyt pahennusta kirkkokansassa. Tällä kertaa kyseessä on Peter Silfverberg Kokkolan ruotsinkielisestä seurakunnasta. Hän oli erehtynyt toteamaan, että Paavalin sanat homoseksuaalisuuden harjoittamisesta ja Jumalan valtakunnan perimisestä (1 Kor. 6:9-10) pitävät paikkansa vielä tänäänkin. Tämä oli liikaa joillekin seurakuntalaisille, jotka - Paavalia paremmin asiasta perillä olevina tahoina - kantelivat asiasta piispalle ja tuomikapitulille.

On ymmärrettävää, että ihmisillä on erilaisia näkemyksiä siitä, kuinka homoseksuaalisuuteen ja sen aktiiviseen harjoittamiseen tulisi suhtautua. Näitä eri tavalla ajattelevia ihmisiä eksyy välillä kirkkoonkin - ja se on hyvä, sillä ei Jeesuskaan tullut parantamaan terveitä vaan sairaita. Raamatussa ei kuitenkaan ole mitään epäselvyyttä sen suhteen, miteä aiheesta tulisi ajatella. Tekstejä ei ole montaa, mutta niiden todistus on hyvin yksimielinen.

Sodoman ja Gomorran tapauksessa vääristynyt seksuaalisuus näyttää olevan vain jäävuoren huippu. Genesiksessä sen osuus toki korostuu (1 Moos. 19:1-29; vrt. Juuda 7), mutta myöhemmin Hesekiel nostaa toisia ongelmia päällimmäiseksi (Hes. 16:49).

Kolmannessa Mooseksen kirjassa sukupuolisuhde samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa todetaan "kauhistukseksi", josta rangaistus on kuolema (3 Moos. 18:22, 20:13). Tässä tekstissä ei puhuta mitään aktiin syyllistyvien motiiveista tai tunteista, ainoastaan itse aktista, ja niinpä myöhemmässäkin juutalaisuudessa on homoseksuaalisuuteen suhtauduttu aina negatiivisesti.

Uuden Testamentin puolella Paavali mainitsee "miesten kanssa makaajat" kolmessa eri tekstissä. Silfverbergin viittaamassa tekstissä (1 Kor. 6:9-11) todetaan, että homoseksuaalisuuttaan toteuttavilla ei ole asiaa taivaaseen. Toivoa heillä kuitenkin on, sillä "tällaisia jotkut teistä olivat ennen, mutta nyt teidät on pesty puhtaiksi ja tehty pyhiksi ja vanhurskaiksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengen voimasta." Jumalan voima voi tehdä sen, mikä ihmiselle on mahdotonta.

Ensimmäisessä Timoteuskirjeessä Paavalin asenne ei ole sen positiivisempi: "Eihän lakia ole säädetty kunnon ihmisten takia, vaan lain ja järjestyksen rikkojien, jumalattomien ja syntisten, rienaajien ja pyhänhäpäisijöiden, isän- ja äidinmurhaajien, tappajien, siveettömien, miesten kanssa makaavien miesten, ihmisten sieppaajien, valehtelijoiden, valapattojen ja ylipäänsä kaikkien sellaisten takia, jotka toimivat vastoin tervettä oppia" (1 Tim. 1:9-10).

Viimeinen ja kriittisin asiaa käsittelevä UT:n teksti löytyy Roomalaiskirjeen ensimmäisestä luvusta (18-32). Hieman yllättäen Paavali ei esitäkään homoseksuaalisuutta asiana, josta seuraa Jumalan viha (kuten tänä päivänä joissain piireissä saatetaan esittää). Asia on pikemminkin päinvastoin: "luonnollisten" (eli mies naisen kanssa) seksisuhteiden vaihtuminen "luonnottomiin" (eli samaa sukupuolta olevien väliseksi) onkin teologisesti seurausta - ja jopa rangaistus - siitä, että ihmiskunta on hylännyt Jumalan.

Paavalin teologisen argumentin mukaan ihminen ei siis välttämättä voi vapaasti valita "suuntautumistaan". Tämä vetää maton sen usein esitetyn väitteen alta, että homoseksuaalisuus olisi jotenkin moraalisesti neutraalia siksi, että se ei (aina) ole oman valinnan tulos. Paavalille homoseksuaalinen akti on luomistyön vastainen vääristymä - perversio joka näkyvällä tavalla ilmentää totuuden valheeseen vaihtaneen ihmiskunnan syvimpiä ongelmia. (Aktin harjoittajien välisellä rakkaudella tai sen puutteella ei ikävä kyllä ole mitään tekemistä asian kanssa).

Näin siis Raamattu. Silfverberg oli epäonnekseen saarnassaan samaa mieltä Jumalan Sanan kanssa ja näin loukkasi homoseksuaaleja. Joku voisi ajatella, että kyseessä on teologinen no-brainer, mutta viime vuodet ovat opettaneet, että kirkon tuomiokapituleilta voi odottaa mitä tahansa. Siinä toivossa ilmeisesti kantelukin on tehty. Mikäpä olisikaan irvokkaampaa maailman silmissä kuin se, että kirkko kieltää itseltään synnin kutsumisen synniksi.

6 kommentti(a):

Anonyymi,  18.3.2009 22.21  

Kiitos, nyt kirkon sisällä puhuttavasta asiasta asiallinen ja hyvä kannanotto.

Anonyymi,  21.3.2009 10.13  

Kirkko on nyt kutsumassa Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja Seppo Simolan kynällä homoja kaapista ulos:

"Nyt kaikki kirkon homoseksuaaliset työntekijät reippain mielin ulos kaapista. Teille ei saa tulla suuntautumisenne vuoksi vaikeuksia. Jos vaikeuksia tulee, oikeustoimia vain peliin. Rikollisia ette ole te, vaan ne, jotka teitä syrjivät."

Miksi vain homot (ja lesbot)? Ei taida olla kaukana päivä, jolloin kirkon jumalanpalveluksessa alttaripalvelun toimittaa tai sanaa saarnaa kaapista iloisesti ulos tullut transvestiitti. Ehkä saamme jonain päivän nähdä harteikkaan ja möreä-äänisen papin alttarilla sonnustautuneena suuriin korvakoruihin ja kirkuvan punaiseen huulipunaan.

Tai miltä kuulostaisi vaikkapa nuorisotyöntekijä, joka on lesbo ja joka asuu kimppasuhteessa KAHDEN muun lesbon kanssa? Niitäkin suhteita maailmalla on, en tiedä onko vielä kirkon piirissä.

Totisesti Jeesuksen toisen tulemuksen on pakko olla lähellä.

vesa 22.3.2009 12.44  

Niin, kyllähän kirkolla on Raamatun hylkäämisen jälkeen aika vähän eväitä perustella, miksi sen työntekijöitä pitäisi kohdella jotenkin eri tavalla kuin sen muita jäseniä, tai miksi tietyt työntekijät olisivat jotenkin eriarvoisessa asemassa kuin toiset.

Tämä ei ikävä kyllä vielä tarkoita, että Jeesuksen toisen tulemisen aika olisi sen lähempänä. Toinen vaihtoehto on vain sellaisen järjestelmän ja yhteiskunnan luhistuminen, jossa tällaista sallitaan. Tällainen dekadenssi tuhosi aikoinaan Rooman, puhumattakaan esim. niistä kansoista, joiden syntien määrä tuli täyteen ja joiden loppu on kerrottu VT:n sivuilla.

Anonyymi,  23.3.2009 9.54  

Mitä kirjoittikaan Timoteus muinoin:

"Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita,
3. rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä,
4. pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia;
5. heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman."

Anonyymi,  31.3.2009 2.31  

Jospa menisit autiolle järven jäälle katselemaan tähtiä. Voit miettiä miten kaukana ne ovat ja kuinka isoista asioista puhutaan. Voit tämän keskellä kysyä itseltäsi onko kaiken tämän luoja ihan oikeasti kiinnostunut kenen kanssa rakkautta harjoittavat. Sairaalloinen kiinnostus toisten sukupuolielinten käyttöön on niin kovin inhimillinen piirre uskonnoissa.

Tämä on tällainen ateistin mielipide. Ateistin jonka mielestä elävät lähimmäiset ja heidän kanssaan myötätuntoisesti eläminen tärkeämpiä kuin kuolleet teologit.

vesa 31.3.2009 9.15  

Anonyymille ateistille:

Kiitos hauskasta suosituksesta, mutta minun ei onneksi tarvitse mennä aution järven jäälle miettimään, miten Jumala suhtautuu sellaisiin asioihin, joissa hänen näkemyksensä on Raamatussa selvästi ilmoitettu.

Muuten olen samoilla linjoilla kanssasi, eli minunkin mielestäni elävät ihmiset ovat tärkeämpiä kuin kuolleet teologit. Uskoisin, että Jumala ajattelee samalla tavalla, ja siksi hän - ihmisen suunnittelijana ja luojana - onkin antanut meille elämää varten ohjeita, joiden mukaan kannattaa elää.