Viaton piispa

Veikkailin noin viikko sitten, kuinka Tampereen hiippakunnan piispa Juha Pihkala tullaan julkisuudessa esittämään viattomana uskon puolustajana ja Markku Koivisto vastaavasti tiensä valinneena ja omasta tahdostaan kirkosta lähteneenä pahiksena. Kauaa ei tarvinnut odotella, sillä ennustukseni sai ensimmäisen laajempilevikkisen toteutumansa tämän viikon Kotimaa-lehdessä.

Verkkolehden artikkelissa kissan hännän nostaa kissa eli piispa itse. Tämä ei toisaalta ole yllättävää, sillä muita potentiaalisia nostajia on kovin vähän. Muut julkisuudessa lausuntojaan antaneet raskaan sarjan tekivät kun ovat olleet Koiviston tulkinnan puolella.

Jutussa piispa kiertää kysymyksen siitä, onko kyseessä pääasiassa henkilökemiallinen ongelma hänen ja Koiviston välillä ja tarjoaa sen sijaan vastaukseksi oman paimenvelvollisuutensa noudattamista. Onko siis niin, että yksityishenkilönä Pihkalalla ei ole mitään Koivistoa tai Nokia Missiota vastaan, mutta virkansa puolesta hänen on kuitenkin pakko "kantaa ristinsä" - Pihkala hallitsee retoriikan siinä missä Koivistokin - ja puolustaa luterilaisen opin oikeaa tulkintaa (joka tässä tapauksessa sattuu olemaan hänen omaa käsialaansa)?

Pihkala ottaa myös kantaa Nokia Mission asemaan luterilaisena herätysliikkeenä ja toteaa, että se on pikemminkin rinnastettavissa amerikkalaiseen uuskarismaattisuuteen. Jää kuitenkin epäselväksi, miten yhtymäkohdat tällaiseen "amerikkalaiseen uuskarismaattisuuteen" tekevät Mission vähemmän luterilaiseksi. Luterilaisuushan ei ole suomalaista alkuperää, puhumattakaan monista kirkon sisällä vaikuttaneista (ja edelleen vaikuttavista) liikkeistä, joille löytyy kyllä rinnasteisia ilmiöitä muista maista.

Samassa yhteydessä Pihkala nostaa esiin sen, että osalla Nokia Mission pastoritiimistä on helluntailainen tausta. Hän kuitenkin unohtaa, että liikettä pyöritettiin aivan luterilaisin voimin kunnes se ajettiin - osittain hänen itsensä toimesta - ulos Nokian kirkosta. Ulkopuolisen silmin näyttää kyllä siltä, että Nokia Missio on nimenomaan luterilainen liike, jonka toiminnasta ja teologisista kannanotoista päättää lähinnä kaksi luterilaista pappia.

Artikkelin lopussa piispa ottaa vielä kantaa mahdollisen uuden kirkkokunnan syntyyn ja toteaa, että sitä on liikkeen sisällä selvästi valmisteltu jo neljän vuoden ajan. Näin Koivisto siis leimataan etukäteen päätöksensä tehneeksi skismaatikoksi. Samalla piispa pesee kätensä päätöksestä, jossa kirkon dynaamisin ja eniten uskosta osattomia tavoittava herätysliike ja sen johtaja ajetaan kirkosta ulos. On parempi uhrata yksi henkilö tai liike kuin "laimentaa uskon tunnustuksellinen sisältö".

Irvokasta puhetta mieheltä, jonka edustamassa kirkossa pappeina voivat vapaasti toimia sellaiset henkilöt, jotka avoimesti kieltävät ylösnousemuksen ja muita kristinuskon perusoppeja.