Tuomioja tapetilla
Verkko- ja paperilehdet ovat ovat viime päivinä uutisoineet Erkki Tuomiojan joulukuussa esittämiä kommentteja uskonnosta, kirkosta ja teologian opiskelusta. Keskustelua ovat herättäneet erityisesti ateistiksi tunnustautuneen Tuomiojan vaatimukset kirkon ja valtion erosta, ehdotus teologian opiskelun siirtämisestä pois valtion ylläpitämistä yliopistoista ja näkemys siitä, että uskon(no)n välittäminen lapselle myrkyttää tämän mielen.
Kuvittelin Tuomiojan olevan fiksu mies, mutta ilmeisesti usko Jumalan olemassaolemattomuuteen on tehnyt aivoille samanlaista hallaa kuin usko Jumalan olemassaoloon monien ateistien mielestä tekee. On oppineelta mieheltä aika naiivia ajatella, että ateismi olisi jotenkin neutraali, arvovapaa ja luonnollinen tila, kun taas ei-ateistinen kasvatus vaikeuttaisi maailman hahmottamisessa oikealla tavalla. Epäilen myös, että Tuomioja ei oikeasti tiedä, minkälaista yhteiskuntaa hän peräänkuuluttaa. Tai ehkäpä hän ihan oikeasti haikailee esimerkiksi entiseen Neuvostoliittoon, Albaniaan tai Romaniaan, missä maailma hahmotettiin oikealla tavalla?
Vaatimus valtion ja kirkon erosta on jo järkevämpi. Todellinen uskontojen tasavertaisuus ei kuitenkaan toteudu vielä vähään aikaan edes kristillisten kirkkojen välillä, saati sitten kaikkien uskonnollisten yhdyskuntien kesken. Toisaalta sisäministeriön keskiviikkona julkistetun vision mukaan Suomesta aiotaan viidessä vuodessa tehdä "Euroopan moniarvoisin maa", joten ehkäpä valtion ja ev.lut. kirkon siteet ohenevat nopeammin kuin mitä kirkon jäsenmäärän lasku antaa olettaa.
Kaikkein ymmärrettävin kommentti Tuomiojalta koski valtion tarjoamaa, yliopistojen teologisen koulutuksen muotoon puettua ilmaista tulonsiirtoa ev.lut. kirkolle. Toisin kuin kansanedustaja Tuomioja kuvittelee, ongelma ei silti ole siinä, että yliopistoissa tehtävä teologia olisi huuhaata (korkeakouluissa on paljon muitakin vähintään yhtä suurta huuhaata olevia aineita, opiskelulinjoja ja suuntautumisvaihtoehtoja). Ongelma on pikemminkin siinä, että joillakin laitoksilla teologian tekeminen on aika kaukana kirkon uskosta ja tarpeista (ja näin Tuomiojan pelko on turha), kun taas toisilla laitoksilla se on vahvasti tunnustuksellista ja yhteen kirkkokuntaan sidottua.
On ymmärrettävää, että kirkko ei halua luopua ilmaisesta rahasta eivätkä yliopistojen teologiset tiedekunnat omasta monopolistaan, mutta pitkällä tähtäimellä molemmat saattaisivat olla viisaita ratkaisuja.
Kirkolla voisi olla oma (tai mieluummin vielä kaikkien kristittyjen yhteinen) teologinen oppilaitos, jossa opiskelun se voisi kustantaa niille, jotka se kutsuu virkoihinsa. Tällaisen oppilaitoksen tarjonta olisi helposti muokattavissa sellaiseksi, että se palvelee huomattavasti nykyistä paremmin kirkon ja sen tulevien työntekijöiden tarpeita (ilman, että kristinuskon perusasiat asetetaan kyseenalaisiksi).
Teologisten tiedekuntien näkemys siitä, että vain niissä voidaan tehdä "objektiivista" ja "rehellistä" teologista tutkimusta on kupla, joka on voinut kestää näinkin pitkään vain Suomen kaltaisessa teologisessa ghetossa. Tuo(kin) kupla puhkeaa ennen pitkää - ja mitä pikemmin, sen parempi. Eri tutkimusalojen terävimmät teologit maailmalla eivät läheskään kaikki tee tutkimustaan valtion ylläpitämissä yliopistoissa. Suomessa on jossain vaiheessa on mennyt jotain pahasti pieleen, jos kirkonmiesten ja teologien esiolettamus on, että ainoastaan sekulaareissa yliopistoissa sekulaarilta pohjalta nouseva teologinen tutkimus on hyvää.
Tuomioja jakoi näkemyksiään teologisesta koulutuksesta ilman, että välttämättä ymmärsi asiasta paljoakaan. Mielestäni teologisen koulutuksen vapauttaminen valtiollisesta monopolista ei kuitenkaan ole uhka, vaan mahdollisuus. Miksei rikas kirkkomme käyttäisi tilaisuutta hyväkseen ja varmistaisi, että saa Raamattunsa osaavia ja Jumalaan uskovia, hyvin koulutettuja ja tuleviin tehtäviinsä varustettuja työntekijöitä palvelukseensa?
8 kommentti(a):
Teologisen koulutuksen tulevaisuudesta:
Jos kerran perään kuulutetaan moniarvoisuutta, niin miksei silloin kirkon tai kirkkojen työntekijöiden koulutuksesta voisi vastata useita erilaisia ja erilaista raamattunäkemystä ym. linjaa edustavia oppilaitoksia; esim. Hesan teol. tiedekunta, Åbo Akademi, Ryttylä, STI, Joensuu etc. Näinhän käytännössä oli pitkään esim. Vapaakirkossa.
Timo K
Vaikka näin, jos millekään instituutiolle ei anneta monopolia ja yksi oppilaitos ei käy opiskelijan kukkarolle sen enempää kuin joku toinenkaan. Eri kirkkokunnat saavat lisäksi tietysti itse päättää, minkälaisia ja mistä valmistuneita työntekijöitä se haluaa.
Hyvä artikkeli!
Luen itsekin teologiaa ja luulen, että luokitun myös vastavirtaan polskuttelevaksi yksilöksi. Suunnittelin itsekin kirjoittavani pienehkön pohdiskelun tuosta Tuomiojan kommentista, mutta en ole saanut vielä aikaiseksi. Kun se valmistuu, pistän sinulle linkin, jos vaikka haluat lukea.
Yhden ongelman haluaisin jakaa kanssasi: Mikäli teologinen koulutus siirretään kokonaan kirkon ylläpitämiin seminaareihin, kuinka käy nykyisen mahdollisuuden hankkia laaja-alainen sivistys lukemalla sivuaineita?
Minusta tuo ei ole ongelma, mikäli hyvää tahtoa löytyy. Nykyäänhän ollaan korkeakouluopiskelussa siirrytty enemmän ja enemmän siihen, että kursseja voi suorittaa monessakin oppilaitoksessa kun on kerran päässyt sisään yhteen.
Toisaalta en myökään pidä välttämättömänä sitä, että kaikki mahdollinen teologiaan liittyvä viedään pois yliopistosta. Esim. kreikan ja heprean opiskelu sopisi hyvin yliopistoon. Ihanne olisi se, että opiskelija voisi ottaa kurssit sieltä, mistä tarvitsee (ja/tai missä parasta on tarjolla) ja opiskelijan kirkkokunta voisi silti hyväksyä opiskelijan koulutuksen (jota voi siis tarvittaessa täydentää oman kirkkokunnan erityisopinnoilla ko. kirkkokunnan omassa opinahjossa).
Ei unohdeta sitä, että teologinen tiedekunta ei ole pappiskoulu. Jos teologian opetus siirretään kirkoille, mistä saadaan enää teologeja muihin kuin kirkollisiin tehtäviin. Tällöin unohtuvat ne, jotka haluavata hankkia laajan teologisen yleissivistyksen ja ovat kiinnostuneita kristinuskosta haluamatta työskennellä pappina.
Minusta ne varsinaiset ongelmat ovat toisaalta tuo koulutusmonopoli ja toisaalta se, että valtio kouluttaa yhden kirkkokunnan työntekijät ilmaiseksi. Nämä molemmat kysymykset voidaan varmasti ratkaista ilman, että kristinuskosta kiinnostuneiden yleissivistyksen tason pitää kärsiä - maailmalla on runsaasti esimerkkejä erilaisista ratkaisuista.
PS. Tätä keskustelua seuranneille vielä toisella blogilla esitetty lyhyt kommmentti Tuomiojan ehdotuksesta: "Siunattu olkoon Erkki Tuomioja".
Ev.lut. kirkko ei suurin surminkaan halua luopua yliopistojen tarjoamasta teologikoulutuksesta pääsyvaatimuksena omiin virkoihinsa. Ensinnäkin, kuten jo todettua, se saa näin tarvitsemansa koulutuspalvelun ilmaiseksi. Toiseksi: ev.lut. kirkko on omaksunut lähes täysin juuri yliopistojen teologisten tiedekuntien edustaman teologian ja maailmankatsomuksen, joten heille pitäytyminen nykyisessä mallissa takaa "opillisen" jatkuvuuden. Ajatus siirtymisestä takaisin tunnustukselliseen koulutukseen hirvittänee monia.
Tämä on juuri se, mitä pahoin pelkään. Toisaalta toivoisin, että ne, jotka haluaisivat kirkon pitäytyvän Raamatussa, olisivat riittävän rohkeita ja äänekkäitä vaatimaan muutosta. Viime aikoina tällaisia äänenpainoja onkin kuulunut eri suunnilta, eli ollaan jopa valmiina tinkimään rahasta, jos lopputuloksena on Jumalan Sanalle uskollisempi kirkko. On mielestäni hyvä merkki, että papit ovat alkaneet julkisesti esittää tällaisia kommentteja.
Lähetä kommentti