14.1.09

Sodanruhtinaan jalanjäljissä

Israel ja Hamas ovat olleet uutisissa päivittäin ja on ollut vain ajan kysymys, koska (muuten yhteiskunnallisesti yleensä niin aneemiset) kristitytkin jälleen nousevat parrasvaloihin tämän asian tiimoilta. Odotus on nyt ohi, sillä eilisessä pääuutislähetyksessä saimme ihastella kristittyjen marssia Gazan sodan puolesta. Edellisestä Israelin sotatoimia kannattavasta marssista ehtikin kulua jo yli kaksi vuotta.

Kotimaa-lehdessä julkaistiin televisiossakin nähdyn ICEJ:n Suomen osaston puheenjohtajan Juha Ketolan haastattelu. Yhtenä kysymyksenä oli, miksi kristityt kootaan marssimaan Israelin sotatoimien oikeutuksen eikä rauhan puolesta. Ketolan mukaan "se olisi ihan sama asia", koska Lähi-idässä olisi rauha ilman Hamasia.

Ketolan näkemys on monella tavalla mielenkiintoinen. Ensiksikin juuri 20 vuotta täyttänyt Hamas on aika tuore ilmiö Lähi-idässä, jossa sodilla on jo tuhansien vuosien historia. Jos pysyvä rauha olisi vain Hamasin olemassaolosta kiinni, niin siitä olisi nautittu jo pitkään. Israel voi toki tuhota Hamasin, mutta on naivia ajatella, että se takaisi rauhan sille alueelle.

Toiseksi on aika härskiä, että sodan puolesta marssimista tarjoillaan rauhan puolesta marssimisena. Tämä ei onneksi hämää ketään sen enempää kuin aikoinaan eri maissa tapahtunut "sotaministeriöiden" muuttaminen "puolustusministeriöksi". Jos uskovat haluavat vaeltaa Rauhanruhtinaan jalanjäljissä, niin olkoot reilusti rauhan asialla. Se, että uskovat ovat kaduilla vaatimassa jollekin maalle oikeutta käydä sotaa - hinnasta riippumatta - on pelottavaa siinä missä kaikki muukin uskonnon kaapuun verhoutunut nationalismi ja rasismi historian saatossa on ollut.

Kolmanneksi voisi todeta, että Ketola on tavallaan oikeassa. Jos kaikki eri mieltä olevat eliminoidaan tai alistetaan, niin tokihan sodat sillä vähenevät. Samaa ajattelua ovat harrastaneet monet vallat ja valtiot. Rooma vei rauhansa miekalla niin pitkälle kuin pystyi, eivätkä jenkitkään kaihda vaarallisten tahojen eliminointia. Israelkin saanee rauhansa, kun kaikki ympäröivät arabimaat (ja mieluummin vielä arabit muuallakin, varmuuden vuoksi) on eliminoitu. Irakista ollaan nyt vetäytymässä, mutta Yhdysvaltain tulevan ulkoministerin puheista päätellen Iranin aika koittaa vielä.

Neljänneksi täytyy kysyä, pyhittääkö päämäärä tosiaan keinot. Hamas pyrkii tuhoamaan Israelin ja on siksi vuosien varrella ampunut raketteja Israeliin niin, että useita siviilejä on kuollut. Israel pyrkii tuhoamaan Hamasin ja on siksi hyökännyt sitä vastaan niin, että paljon enemmän siviilejä on kuollut. Israel onkin Gazassa muutamassa viikossa tappanut saman verran ihmisiä kuin Hamas tappaisi raketeillaan (mikäli vauhti säilyisi samana kuin se on ollut vuodesta 2005 lähtien) 300 vuodessa. Jos kerran siviileistä ollaan huolissaan, niin miksi jommankumman puolen siviilit ovat arvokkaampia kuin toisen puolen?


Edellä esittämäni kritiikki ei tarkoita sitä, että kannattaisin Hamasia tai hyväksyisin raketti-iskut, itsemurhapommitukset, tms. On myös selvää, että Hamas käyttää omia siviiliuhrejaan median pelinappuloina, joilla se yrittää lietsoa Israel-vastaista mielialaa ja kiihottaa muitakin tarttumaan aseisiin.

Mutta miksi kristityt ovat marssimassa sodan puolesta? Miksi kristityt eivät ole marssimassa vanhurskauden puolesta, leskien orpojen ja köyhien puolesta, eri maissa tapettavien kristittyjen marttyyrien puolesta, Afrikan nälänhätää vastaan, irtisanomisia vastaan, ympäristön tuhoamista vastaan, eri puolella käynnissä olevia kansanmurhia ja etnisiä puhdistuksia vastaan, ja niin edelleen? Miksi suomalainen kristitty innostuu vasta siitä, että Lähi-idässä maksetaan silmä silmästä, hammas hampaasta - ja välillä vähän ylikin? Tähänkö meidän Herramme Jeesus meitä kehotti?

Autuaita ovat sodan kannattajat, sillä heidät pitää Israelin ystäviksi kutsuttaman.

6 kommentti(a):

Anonyymi,  18.2.2009 12.08  

Asiaa voi lähestyä myös Ketolan yms. näkemyksen kautta. Juutalaisia on siis turha evankelioida koska heidän tulkinnan mukaan tosiuskovien ylöstempauksen mukaan 7 vuoden vaivan aikana juutalaiset kääntyvät Jeesuksen puoleen Paavalin opetusten mukaisesti.

vesa 18.2.2009 12.32  

En tiedä, mitä Ketola ja kumppanit ajattelevat juutalaisten evankelioinnista tai kääntymisestä, mutta ajatus siitä, että Jeesuksen paluun yhteydessä tapahtuvan "tempauksen" jälkeen olisi vielä vuosien ajan mahdollisuus tulla uskoon, on nähdäkseni täysin vailla pohjaa Raamatussa. Jos haaveillaan siitä, että esim. juutalaiset kääntyvät, niin kyllä heidän evankelioimisensa aika on juuri nyt.

Ilmeisesti sodan kannattajat ajattelevat, että joko juutalaiset suhtautuvat suopeammin juutalaisuutta muistuttavaan kristinuskoon ("silmä silmästä, kaksi parhaasta") tai sitten Jumalan erityinen mielisuosio lepää niiden päällä, jotka kannattavat Israelin sotatoimia tilanteessa kuin tilanteessa.

markus,  15.12.2014 21.21  

Kiitos bloginpitäjälle mielenkiintoisista kirjoituksista.

Mitä Israelin siunaamisella pitäisi ymmärtää, kun Raamattu kuitenkin siihen kehottaa? Eikö tämä siunaaminen koske myös nykyistä etnistä Israelia?

Olen toki kanssasi samaa mieltä, että sotimisen puolesta marssiminen on hyvin arveluttavaa. Mutta jos rauha ei kuitenkaan ole Israelista kiinni, niin jääkö vaihtoehtoja.

vesa 16.12.2014 11.15  

Alkuperäisestä postauksesta on jo aikaa, mutta näyttää olevan aina yhtä ajankohtainen aihe...

Kehottaako Raamattu sinun mielestäsi nykyisen Israelin valtion siunaamiseen? Tai mitä tarkoitat "nykyisellä etnisellä Israelilla"?

Minusta näyttäisi siltä, että Raamatun alkuperäinen kommentti siunaamisesta liittyy Aabrahamiin (1. Moos. 12:3) ja että se pätee jokaisena aikana niihin, jotka ovat Aabrahamin (ja hänen siunaustensa) todellisia perillisiä. Joskus tuo on ollut valtiollinen kokonaisuus nimeltä "Israel", joskus ehkä "Juuda", ja joskus jotain muuta. Uuden testamentin perusteella ensisijainen perijä on tällä hetkellä Jeesus ja toissijaisesti kaikki häneen uskovat. Minusta on vaikea hypätä tämän yli ja soveltaa näitä esimerkiksi nykypäivän Israelin valtioon (josta siitäkin on osa - viidesosa? - arabeja).

Minä ajattelisin, että saamme todellisen rauhan Lähi-Itään vasta siinä vaiheessa, kun molemmilla puolilla on riittävästi väkeä, jotka hylkäävät kostamisen kierteen ja turvaavat sen sijaan tuolla alueella noin 2000 vuotta sitten syntyneeseen Rauhanruhtinaaseen.

markus,  17.12.2014 1.17  

"Kehottaako Raamattu sinun mielestäsi nykyisen Israelin valtion siunaamiseen? Tai mitä tarkoitat 'nykyisellä etnisellä Israelilla'"?

Ellen ole väärin ymmärtänyt, niin tuossa samaisessa 1. Moos. 12:ssa Jumalahan lupasi juuri tuon maa-alueen Abrahamin jälkeläisille. Eikö silloin alue, jolla nykyinen Israelin valtio sijaitsee, kuulu tämän lupauksen piiriin? Näin ajateltuna Raamatun kehotus siunaamiseen koskisi myös nykyistä Israelin valtiota.

Esim. Ps. 122:6 kehotetaan toivottamaan rauhaa Jerusalemille. Silti yllättävän moni tuntemani "Israelin ystävä" kuitenkin ajattelee, että siunaaminen on sitä, että sen (sotilaallisia) pyrkimyksiä tuetaan - olivatpa ne hyviä tai huonoja - koska sillä on mandaatti Jumalan valittuna kansana. Tämä on tietenkin monella tavalla hyvin ongelmallinen ajatusrakennelma.

"Minä ajattelisin, että saamme todellisen rauhan Lähi-Itään vasta siinä vaiheessa, kun molemmilla puolilla on riittävästi väkeä, jotka hylkäävät kostamisen kierteen ja turvaavat sen sijaan tuolla alueella noin 2000 vuotta sitten syntyneeseen Rauhanruhtinaaseen."

Olisi siis parempi keskittyä evankeliumin julistamiseen sotimisen sijasta.

vesa 17.12.2014 19.04  

Tuo maa-alue luvattiin Abrahamin "siemenelle" (j. 7). Mitä se Uusi testamentti sanoikaan siitä, kuka tai ketkä ovat Abrahamin todellinen sieman ja todellisia lapsia? Ketkä ovat Abrahamille annettujen lupauksen perillisiä?

Tai jos asiaa lähestyy toisella tavalla, niin täytyy kysyä, onko maalla Vanhassa testamentissa jonkinlainen itseisarvo ja itsenäinen roolinsa ilman voimassaolevaa liittoa maan omistajan kanssa tai ilman maassa elämisen vaatimaa vanhurskautta? Koskeeko se mitä tahansa joukkoa, joka asettuu tuolle alueelle ja ottaa saman nimen kuin Jaakobin 12 heimoa ottivat?

Tuo "mandaatti Jumalan valittuna kansana" on puolestaan ongelmallinen mm. sen takia, että Uudessa testamentissa tuo nimitys "valittu kansa" (yhdessä monien muiden vastaavien termien - kuten "omaisuuskansa") on siirretty Jeesuksen seuraajille (ks. esim. 1. Piet. 2:9).

Ilman Uutta testamenttia asia olisi tietenkin helppo, mutta kun se nyt kuitenkin sattuu meillä olemaan, niin se täytyisi jotenkin huomioida näissä Israel-intoiluissakin :)