Venyy ja venyy

Joidenkin päätösten tekeminen on vaikeaa. Viime viikon tiistaina (27.2.) meni umpeen Tampereen tuomiokapitulin Markku Koivistolle asettama katumusaika. Tällöin ei tuomiokapituli kuitenkaan päättänyt mitään, vaan kutsui Koiviston kuultavaksi 7.3. Tuonkaan kuulemisen perusteella ei tehty mitään päätöksiä, vaan tuomiokapitulin pitää kokoontua uudestaan keskustelemaan aiheesta. Päätöksen tekeminen siis venyy ja venyy.

Nokia Mission sivulla olevassa kyselyssä kysyttiin, mitä tuomiokapituli tekee seuraavaksi (eli 27.2.). Yli puolet äänestäneistä veikkasi, että lopullinen päätös siirtyy jälleen. Onnea vaan kaikille oikein vastanneille, mutta kapitulin reaktio oli niin odotettu, että palkintoja ei tällä kertaa jaeta.

Mitä tuomiokapituli voi tässä tilanteessa tehdä? Vaihtoehdothan ovat periaatteessa yksinkertaisia, mutta käytännössä kuitenkin kaikki aika hankalia.

Ensimmäinen vaihtoehto on, että se loppujen lopuksi erottaa Koiviston pappisvirasta. Koivistolla on nyt takanaan sekä yleinen mielipide että yliopistojen oppineet, joten päätös ei tule olemaan helppo. Pihkalalla ja muutamalla muulla tuomiokapitulin jäsenellä näyttää kuitenkin olevan niin paljon henkilökemiallisia ongelmia Koiviston kanssa, että he saattavat olla valmiit maksamaan hinnan vain päästäkseen Koivistosta eroon. Tässä tapauksessa päätöksen jahkailu useamman vuoden verran viestittäisi, että erottamista ei suinkaan tehty kevein perustein.

Olisi tietysti aika irvokasta, että kirkosta, jossa ateistit ovat vuosikymmenten ajat saaneet rauhassa olla pappina, savustetaan ulos mies jonka kautta satoja ja jopa tuhansia luterilaisia on tullut uskoon. Vielä irvokkaammaksi asian tekee se, että useampi kirkon sisällä jo kunnioitetun ja arvostetun aseman saanut herätysliike on alkuvaiheissain ollut jopa villimpi ja karismaattisempi kuin mihin Koivisto on toistaiseksi pystynyt. Historiasta opimme siis ainakin sen, että emme opi siitä mitään.

Tuomiokapitulin toinen vaihtoehto olisi todeta, että Koiviston julistuksessa ja toiminnassa ei loppujen lopuksi olekaan mitään vikaa, vaan se sopii luterilaisiin raameihin siinä missä kaikki muukin kirkon sisällä tapahtuva toiminta. Tämä päätös vaatisi kuitenkin niin suurta nöyryyttä, että en usko tuomiokapitulilta sellaista löytyvän. Pihkala ja muut ovat parjanneet Koivistoa kolumneissaan jo niin paljon, että heille on täysin mahdotonta myöntää, että olivatkin syytöksissään väärässä.

Viimeisenä vaihtoehtona tuomiokapitulille on jatkaa ajan pelaamista ja toivoa, että tapahtyy jotain, joka auttaa heitä pelastamaan kasvonsa. Tämä "jotain" voi olla, että Koivisto "tekee omat johtopäätöksensä" eli hermostuu tilanteeseen siinä määrin, että pyytää itse eroa. Tai ehkä Koivisto tai joku liikkeeseen kuuluva tekee sen luokan virheen, että tuomiokapituli saa sittenkin syyn erottaa hänet.

On tietenkin myös mahdollista, että kun julkinen keskustelu karismaattisuudesta kirkon sisällä on kerran lähtenyt käyntiin, tullaan siinä jossain vaiheessa sellaisiin tuloksiin, joihin nojautuen tuomiokapituli voisi todeta Koiviston mahtuvan luterilaisen karismaatikon raameihin ilman, että se menettää kasvonsa. Voisi ajatella, että juuri tämä on se tie, jota kautta kapituli haluaa päästä eroon tästä kirkon kannalta hankalasta saagasta.

Lue lisää...

STOP-merkki ja teologia (2)

Tässä lisää oivalluksia siitä, kuinka suhtautumisemme STOP-merkkiin paljastaa kaikkein oleellisimman teologiastamme:

• Kalvinisti, noudattaessaan STOP-merkkiä ja pysäyttäessään auton sen kohdalle, ymmärtää olleensa siihen ennaltamäärätty. Jatkaessaan matkaansa (ennaltamäärätysti) hän ymmärtää (ennaltamäärätysti), että ne, jotka eivät STOP-merkkiä noudata, eivät voi siihen kyetäkään, koska eivät ole siihen ennaltamäärättyjä. Jos hän seuraavan STOP-merkin kohdalla itse on noudattamatta sitä ja joutuu kolariin ja ulos tieltä, ei hän ollutkaan ennaltamäärätty pääsemään määränpäähänsä kuten oli luullut. Jos hän taas pysyy tiellä kolarista huolimatta, ymmärtää hän sen johtuvan yksinomaan siitä, että hänet on ennaltamäärätty pääsemään perille.


• Jeesus-seminaariin kuuluva eksegeetti päättelee, että tekstikatkelma "STOP" ei voi olla peräisin Jeesukselta itseltään, sillä Jeesus ei tukahduttaisi ihmisten etenemistä. "STOP" on siis III:n vaiheen tekstilisäys evankeliumi-traditiossa ajalta, jolloin seurakunta joutui ensimmäistä kertaa kohtaamaan liikenteen tuoman haasteen omalla parkkipaikallaan.


• UT:n eksegeetti tekee huomion, että Markus-kadulla ei ole STOP-merkkiä, mutta Matteus- ja Luukas-kaduilla on kummallakin yksi merkki. Tästä hän päättelee, että Matteus- ja Luukas-kaduilla olevat merkit ovat molemmat kopioitu merkistä, joka on kadulla, jota kukaan ei ole nähnyt ja jota kutsutaan Q-kaduksi. Kattava, yli 300 sivun tutkimus on tehty Matteus- ja Luukas-katujen merkkien eroavaisuuksista. Tässä tutkimuksessa on vain yksi valitettava puute: se ei kerro, mitä teksti "STOP" merkitsee.


• VT:n eksegeetti huomauttaa, että on "STOP"-sanan alkupuolen ja loppupuolen välillä on joukko selviä tyylillisiä eroja. Esimerkiksi kirjaimet "S" ja "T" eivät sisällä suljettuja alueita, mutta sisältävät viisi viivan päätepistettä. Kirjaimet "O" ja "P" sen sijaan sisältävät kaksi suljettua aluetta ja ainoastaan yhden viivan päätepisteen. Tästä eksegeetti päättelee, että sanan alun kirjoittaja on eri kuin sanan lopun kirjoittaja, joka todennäköisesti eli satoja vuosia myöhemmin. Myöhemmät tutkijat määrittävät tarkemmin, että pelkkä loppuosa on sekin oikeastaan kahden eri henkilön kirjoittama, mikä käy hyvin ilmi samankaltaisista tyylillisistä eroista kirjainten "O" ja "P" välillä.


• Toinen merkittävä VT:n eksegeetti huomioi, että STOP-merkki sopisi paremmin kolme kadunkulmaa aiemmin olleeseen kontekstiin. (Valitettavasti hän ei kommentaarissaan selitä, miksi näin olisi). Nykyiselle paikalleen merkin on siis siirtänyt joku myöhempi redaktori. Sentähden VT:n eksegeetti tulkitsee risteyksen aivan kuin siinä ei STOP-merkkiä olisikaan.


• Vielä eräs VT:n eksegeetti ajattelee, että tekstiä "STOP" on vaikea tulkita sellaisenaan, joten hän korvaa tekstiä, muuttaen "T":n "H":ksi. Tästä saatu sana "SHOP" on paljon helpompi ymmärtää kontekstissa kuin "STOP", koska kyseisellä alueella on runsaasti kauppoja. Tekstin korruptoituminen on helposti ja luonnollisesti selitettävissä sillä, että joitakin kadunkulmia aikaisemmin löytyy STOP-merkki, jota tekstin kopioija on varmaankin vahingossa ajatellut kopiota tehdessään. Todellisuudessa merkki siis ilmaisee kauppakeskuksen olemassaoloa.

Lue lisää...

Johdon tärkeimmät tehtävät

Nyt kun vaalit ovat käsillä, on hyvä muistaa, millaisia hyvien kansan johtajien tulee olla. Raamatussa hyvä asiaan liittyvä teksti löytyy Psalmien kirjan luvusta 72. Psalmi puhuu varsinaisesti kuninkaasta, mutta koska Suomessa ei sellaista ole eikä presidentilläkään ole juuri valtaa, niin sovitettakoon kirjoittajan sanat eduskunnassa istuviin päättäjiin.

Hyvä kansanedustaja tekee perhaansa, että kansalle ja erityisesti sen köyhimmille jaetaan oikeutta vanhurskaasti (72:2). Hän puolustaa köyhimpiä, antaa avun tarpeessa ja puutteessa oleville, ja murskaa sortajat (72:4). Hän huomioi köyhimpien avunhuudot ja takaa avun turvattomille (72:12). Hän säälii heikompiosaisia ja avuttomia ja pelastaa heidän elämänsä, lunastaen heidät yhteiskunnallisesta sorrosta ja vääryydestä (71:13-14).

Kansan johtajien tulee siis varmistaa, että yhteiskunnassa vallitsee vanhurskaus ja oikeudenmukaisuus ja että heikompiosaisista pidetään huolta. Jumalan näkökulmasta katsoen tämä on paljon tärkeämpää kuin esim. se, että kuningas suojelee sotilaallisesti kansaa mahdollisia vihollisia vastaan. Tämä kaikki nousee tietenkin Jahven omasta luonteesta:

Sillä Herra, teidän Jumalanne, on jumalain Jumala ja herrain Herra, suuri, voimallinen ja peljättävä Jumala, joka ei katso henkilöön eikä ota lahjusta, joka hankkii orvolle ja leskelle oikeuden ja joka rakastaa muukalaista ja antaa hänelle ruuan ja vaatteen. (5 Moos. 10:17-18)

Ken haluaa maallemme Jumalan mielen mukaisia päättäjiä, äänestänee sellaista ehdokasta, jonka ohjelma ja tavoitteet eniten muistuttavat sitä, mitä Raamattu hyvän johtajan ominaisuuksista ja asenteista nimenomaan opettaa.

Lue lisää...

STOP-merkki ja teologia (1)

Kaikkihan tietävät, että uskovan käyttäytyminen liikenteessä paljastaa heti, kuinka pitkällä hän on pyhityselämässään. Sekään ei liene mikään salaisuus, että ison hengellisen konferenssin tai herätysjuhlien päätyttyä tapahtumapaikan lähellä olevaan tutkaan ajaa tavallista enemmän porukkaa.

Harva suomalainen sen sijaan tietää, että suhtautumisemme STOP-merkkiin paljastaa paljon meidän teologiastamme. Tämä tieto on tosin ollut saatavina jo vuosikausia netissä englanninkielisenä, mutta suomeksi sitä on ollut vaikeampi löytää. Kas tässä eri lähteistä kerätty tiivis tietopaketti:

• Postmodernisti dekonstruoi merkin (ts. ajaa sen kumoon autollaan) ja siten lopettaa pohjois-etelä -suuntaisen liikenteen tyrannian yli itä-länsi -suuntaisen liikenteen.


• Marxilainen näkee STOP-merkin olevan luokkaristiriidan väline. Hän päättelee, että porvarit käyttävät pohjois-etelä -suuntaista katua ja pyrkivät STOP-merkillä estämään itä-länsi -suuntaisesti kulkevien työntekijöiden liikenteen ja kehityksen.


• Vakavamielinen, hyvin koulutettu katolinen uskoo, että ei voi ymmärtää STOP-merkkiä ilman sen tulkinnallista yhteisöä ja heidän traditiotaan. Huomaten, että tämä yhteisö ei suhtaudu merkkiin kovinkaan vakavasti, hän ei itsekään koe olevansa pakotettu suhtautumaan siihen turhan vakavasti ja niinpä hän ajaa pysähtymättä läpi risteyksen.


• Keskiverto-katolinen (tai ortodoksi tai anglikaani tai metodisti tai presbyteeri, tai muu perinteisen kirkollisuuden edustaja) ei välitä lukea merkkiä, mutta pysähtyy kyllä, jos edessä ajava autokin pysähtyy.


• Fundamentalisti ottaa tekstin yksioikoisen kirjaimellisesti ja pysähtyy STOP-merkin kohdalle odottaen, että merkki kertoisi, milloin voi jatkaa matkaa.


• Körttiläinen pysähtyy kuuliaisesti STOP-merkin kohdalle. Haikeasti kaivaten hän ajattelee määränpäätä ja niitä, jotka ovat sen jo saavuttaneet, mutta itse hän ei uskalla lähteä liikkeelle, ettei tekisi matkaa omassa voimassaan.


• Lestadiolainen katsoo ettei ole velvoitettu noudattamaan STOP-merkkiä, koska se on uudenmallinen (ei vuodelta 1776); hän ei voi olla varma, että se on toisen lestadiolaisen pystyttämä; ja se ei ole hänen autonsa sisäpuolella.


• Luterilainen nimikristitty ihailee STOP-merkin ylevää periaatetta. Realistina hän kuitenkin ymmärtää, että kyseessä on vain korkea ihanne, jota todellisuudessa on mahdoton noudattaa. Siksi hän tyytyy ainoastaan silloin tällöin hieman hidastamaan merkin kohdalla.


• Adventisti, huomatessaan STOP-merkin, tietää kasvisruokavalion ansiosta ymmärtävänsä merkin 10-kertaa toisia autoilijoita paremmin. STOP-merkin perimmäinen tarkoitus on saada autoilijat pysähtymään ja lepäämään sapatin päivänä. Koska on sunnuntai, hän ymmärtää, että merkin noudattaminen olisi ihmiskäskyn ja pakanallisen juhlan kunnioittamista ja ajaa siksi läpi risteyksen varoen hidastamasta nopeuttaan.


• Helluntailainen näkee STOP-merkin ja pysähtyy, koska on varma, että se on juuri hänelle tarkoitettu käsky, jota noudattamalla hän saa heti kokea ihmeellisen varmuuden pääsystään perille määränpäähänsä. Hän ei tahdo jatkaa matkaansa, ennen kuin on kokenut täyttymisen ihmeellisellä varmuudella, sillä edellisestä täyttymisen kokemuksesta on jo kahden korttelin matka eikä hän enää ole varma, onko hän oikealla tiellä saati pääseekö perille määränpäähänsä.

Lue lisää...

Uskontojen tasa-arvoa

Helsingin Sanomissa ja Aamulehdessä olleen jutun mukaan opetusministeriö haluaisi ulottaa tähän asti vain ev.lut. kirkolle ja ortodoksiselle kirkolle tarjottavan rahallisen tuen myös muille uskonnollisille yhdyskunnille. Ajatus tasa-arvosta on kaunis ja kannatettava, mutta on syytä kysyä, onko ehdotettu toteuttamistapa paras mahdollinen.

Esityksen myötä rahaa saisivat näiden kahden erityisasemassa olevien kirkkokuntien lisäksi myös mm. bahait ja muslimit. Jälkimmäisten yhteenlaskettu määrä ylittänee lähivuosina jäsenmäärältään neljäntenä olevan uskonnollisen yhdyskunnan eli Suomen Adventtikirkon. Haluaako valtio todella olla näin merkittävä islamilaisuuden taloudellinen tukija Suomessa?

Toinen epäkohta on se, että kaikki uskonnolliset ryhmät eivät ole rekisteröityneet yhdyskunniksi. Esim. helluntailaisia on kymmenia tuhansia, mutta rekisteröityneiden helluntaiseurakuntien yhteenlaskettu jäsenmäärä on alle kaksituhatta. Suurin rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta on Jehovan todistajat, joita on vähän yli 18 000 henkeä.

Saarela väläytteli myös verotusoikeuden laajentamista vain kahdelta erityisasemassa olevalta kirkkokunnalta muitakin yhdyskuntia käsittäväksi. Tämäkin on sinänsä ihan hieno ele. Valitettavasti Saarela ei ota huomioon, että hyvin monessa kirkkokunnassa rahaa ei kerätä veroluonteisesti ikään kuin jäsenmaksuna, vaan seurakuntien talous perustuu niiden jäsenten vapaaehtoisiin lahjoituksiin.

Mutta tasa-arvoa uskontokuntien kesken voi toteuttaa muutenkin. Jehovan todistajien edustajan mukaan he eivät pyydä mitään avustusta, sillä uskontojen tulisi tulla toimeen omillaan. Tässä he ovat oikeassa. Sen sijaan, että valtio tukee kaikkia uskontokuntia taloudellisesti, se voisi käyttää rahat johonkin muuhun - oikeasti hyviä kohteita varmasti riittää - ja antaa kirkkojen ja yhdyskuntien pyörittää omaa talouttaan erillään valtiosta.

Poikkeuksena tästä voisi tietysti olla esim. hautausmaiden tai kulttuurihistoriallisesti merkittävien rakennusten ylläpitoon osoitettu tuki. Mutta tuntuu oudolta ajatella, että jollekin kirkkokunnalle tai uskonnolliselle yhdyskunnalle pitäisi valtion maksaa rahaa jäsenmäärän mukaan vain siksi, että se on olemassa. Vielä oudompi on tosin nykyinen käytäntö, jossa vain kaksi kirkkokuntaa on oikeutettu nauttimaan yhteisöveron tuotosta. Tasa-arvoon - edes kristillisten kirkkojen kesken - on vielä matkaa. Toivottavasti päättäjät osaavat perille.

Lue lisää...