Venyy ja venyy

Joidenkin päätösten tekeminen on vaikeaa. Viime viikon tiistaina (27.2.) meni umpeen Tampereen tuomiokapitulin Markku Koivistolle asettama katumusaika. Tällöin ei tuomiokapituli kuitenkaan päättänyt mitään, vaan kutsui Koiviston kuultavaksi 7.3. Tuonkaan kuulemisen perusteella ei tehty mitään päätöksiä, vaan tuomiokapitulin pitää kokoontua uudestaan keskustelemaan aiheesta. Päätöksen tekeminen siis venyy ja venyy.

Nokia Mission sivulla olevassa kyselyssä kysyttiin, mitä tuomiokapituli tekee seuraavaksi (eli 27.2.). Yli puolet äänestäneistä veikkasi, että lopullinen päätös siirtyy jälleen. Onnea vaan kaikille oikein vastanneille, mutta kapitulin reaktio oli niin odotettu, että palkintoja ei tällä kertaa jaeta.

Mitä tuomiokapituli voi tässä tilanteessa tehdä? Vaihtoehdothan ovat periaatteessa yksinkertaisia, mutta käytännössä kuitenkin kaikki aika hankalia.

Ensimmäinen vaihtoehto on, että se loppujen lopuksi erottaa Koiviston pappisvirasta. Koivistolla on nyt takanaan sekä yleinen mielipide että yliopistojen oppineet, joten päätös ei tule olemaan helppo. Pihkalalla ja muutamalla muulla tuomiokapitulin jäsenellä näyttää kuitenkin olevan niin paljon henkilökemiallisia ongelmia Koiviston kanssa, että he saattavat olla valmiit maksamaan hinnan vain päästäkseen Koivistosta eroon. Tässä tapauksessa päätöksen jahkailu useamman vuoden verran viestittäisi, että erottamista ei suinkaan tehty kevein perustein.

Olisi tietysti aika irvokasta, että kirkosta, jossa ateistit ovat vuosikymmenten ajat saaneet rauhassa olla pappina, savustetaan ulos mies jonka kautta satoja ja jopa tuhansia luterilaisia on tullut uskoon. Vielä irvokkaammaksi asian tekee se, että useampi kirkon sisällä jo kunnioitetun ja arvostetun aseman saanut herätysliike on alkuvaiheissain ollut jopa villimpi ja karismaattisempi kuin mihin Koivisto on toistaiseksi pystynyt. Historiasta opimme siis ainakin sen, että emme opi siitä mitään.

Tuomiokapitulin toinen vaihtoehto olisi todeta, että Koiviston julistuksessa ja toiminnassa ei loppujen lopuksi olekaan mitään vikaa, vaan se sopii luterilaisiin raameihin siinä missä kaikki muukin kirkon sisällä tapahtuva toiminta. Tämä päätös vaatisi kuitenkin niin suurta nöyryyttä, että en usko tuomiokapitulilta sellaista löytyvän. Pihkala ja muut ovat parjanneet Koivistoa kolumneissaan jo niin paljon, että heille on täysin mahdotonta myöntää, että olivatkin syytöksissään väärässä.

Viimeisenä vaihtoehtona tuomiokapitulille on jatkaa ajan pelaamista ja toivoa, että tapahtyy jotain, joka auttaa heitä pelastamaan kasvonsa. Tämä "jotain" voi olla, että Koivisto "tekee omat johtopäätöksensä" eli hermostuu tilanteeseen siinä määrin, että pyytää itse eroa. Tai ehkä Koivisto tai joku liikkeeseen kuuluva tekee sen luokan virheen, että tuomiokapituli saa sittenkin syyn erottaa hänet.

On tietenkin myös mahdollista, että kun julkinen keskustelu karismaattisuudesta kirkon sisällä on kerran lähtenyt käyntiin, tullaan siinä jossain vaiheessa sellaisiin tuloksiin, joihin nojautuen tuomiokapituli voisi todeta Koiviston mahtuvan luterilaisen karismaatikon raameihin ilman, että se menettää kasvonsa. Voisi ajatella, että juuri tämä on se tie, jota kautta kapituli haluaa päästä eroon tästä kirkon kannalta hankalasta saagasta.