Kovat ehdot

Tampereen tuomiokapituli sai vihdoin tehtyä päätöksen tapaus Markku Koiviston seuraavista vaiheista. Koivisto todettiin teologisesti luterilaiseksi, mutta kuulemma toimintatavoissa olisi vielä viilaamisen varaa. Tämä toiminnan korostaminen uskon ja teologian kustannuksella ei ole mikään yllätys kirkossa, jossa ateistitkin kelpaavat papeiksi, kunhan vain hoitavat toimitukset kunnolla.

Koivistolla on nyt kuukausi aikaa todistaa toimintansa luterilaisuus. Jos hän ei näin tee, seuraa kuuden kuukauden jakso, jonka jälkeen Koivistolta riistetään kirkon pappeus, jos hän pysyy "uppiniskaisena". Prosessi saattaa siis päättyä jo tänä vuonna.

Jotta Koivisto olisi myös toiminnaltaan luterilainen, täytyisi hänen mukautua tuomiokapitulin esittämään neljäntoista kohdan listaan. Osa vaatimuksista on triviaaleja eikä Koivistolla varmaan ole ongelmia niiden suhteen. Osa taas on niin mahdottomia, että Koivisto ei välttämättä edes halutessaan pysty niitä noudattamaan. Mukana on myös muutama vaatimus, jota Koivisto ei missään nimessä halua noudattaa.

Helppoja vaatimuksia ovat mm. listan kohdat 6, 7, ja 11. Teologina Koivisto varmasti tietää, että Pyhän Hengen kosketus ei ole ainoa asia, joka voi saada ihmisen reagoimaan tai toimimaan "hurmoksellisesti". Samoin hän ymmärtänee, että Pyhän Hengen voima ja julistuksen erehtymätön oikeaoppisuus eivät välttämättä kulje käsi kädessä. Jos näin olisi, jyvät olisi helppo erotella akanoista. Ei ole myöskään häpeällistä tunnustaa puheissa vilahteleva sotaretoriikka, sillä sitä löytyy kyllä yllin kyllin UT:stakin.

Koivisto voisi myös mukautua vaatimuksiin kohdissa 3 ja 8. Se, että Nokia Mission piirissä olevat uudestisyntyneet ihmiset ovat hengellisesti eri tasolla kuin kansankirkon uudestisyntymättömät jäsenet tai ylösnousemuksen kieltävät papit, lienee kaikille selvää ilman eri mainintaakin. Samoin lienee mahdollista luopua parantumis- ja parantamis-sanojen käytöstä lehti-ilmoittelussa. Jos ihmisiä oikeasti paranee, niin kyllä sana siitä leviää ilman lehtiäkin.

Vaikeampia sen sijaan ovat vaatimukset 1 ja 2. Koska Nokia Missio ei ole seurakunta vaan yhteiskristillinen herätysliike, jonka työntekijätiimissä on puolet luterilaisen kirkon ulkopuolelta, ei se tietenkään toimi samalla tavalla kuin luterilainen seurakunta. On vaikea ymmärtää, miten Markku voisi estää esim. sen, että joku uskoontullut, kasteelle haluava (mutta sylivauvana luterilaisen kirkon vastaavan riitin osakseen saanut) henkilö tulee kastetuksi. Jos kerran luterilaisen kirkon pappeja ja työntekijöitä, rivijäsenistä puhumattakaan, on "salakastettu" vuosikymmenten ajan, niin vielä huonommin tuo valvonta onnistuu kirkon ulkopuolella. Eikö se riitä, että Koivisto on ottanut julkisuudessakin hyvin selkeän kannan lapsikasteen puolesta "rationalistista hapatusta" olevaa baptistista kastekäsitystä vastaan?

Sama pätee tietenkin "maallikkoehtoolliseen". Koivisto itse ei voi sellaista toimittaa, eikä Mission tiloissa sellaista varmaan kukaan muu toimita, mutta miten hän voi valvoa jokaista liikkeen parissa olevaa henkilöä? Mukana on kuitenkin sellaisistakin taustoista tulevia "maallikoita", jotka ovat omassa seurakunnassaan voineet osallistua leivän ja viinin jakamiseen.

Vaikein vaatimus Koivistolle on kuitenkin se, että hän ei saa kehottaa (tuomiokapitulin mukaan "painostaa") uskosta osattomia tekemään uskonratkaisua. Tässä kohdassa on vaikea välttyä ajattelemasta eräitä jo edesmenneitä henkilöitä, jotka sen ajan tuomiokapituli otti kiinni ja kielsi kehottamasta ihmisiä parannukseen ja kääntymykseen. Miesten vastaus oli selkeä: "Onko Jumalan edessä oikein totella ennemmin teitä kuin Jumalaa? Ratkaiskaa itse."

Tampereen tuomiokapituli on nyt ratkaisunsa tehnyt.