Rankinen ja naispappeus

Naispappeuskysymys on saanut yllättävän paljon palstatilaa kaikissa lehdissä viime aikoina. Ehkä ajankohtaisin on vammalalaisen Jari Rankisen tapaus. Rankinen ei omantuntonsa takia halua toimittaa messua yhdessä naispapin kanssa. Tähän mennessä se on onnistunut työvuorojärjestelyillä eikä kenelläkään ole ollut mitään sitä vastaan. Syksyllä piispat kuitenkin päättivät, että naispappeudesta eri tavalla ajattelevat joko muuttavat kantaansa tai sitten tulee eteen työpaikan vaihto.

Kuten joskus aikaisemmin kirjoitin, minusta kysymys papin sukupuolesta on väärä kysymys. Mutta jos unohdetaan, mitä Raamattu sanoo mies- ja naispapin yhteistyöstä messujen toimittamisessa, niin kyllä tässä kysymyksessä ovat sympatiat selvästi Rankisen puolella. En kuulu Vammalan seurakuntaan, joten kommentoin tapausta täysin ulkopuolisena (sama tosin pätee useimpiin aiheesta räväkästikin mielipiteensä ilmaisseihin). Syyt sympatiaani ovat seuraavat:

• Viraa tarjottaessa Jarin vakaumus tiedettiin eikä sitä katsottu esteeksi. Tietääkseni Jarin valintaa ei myöskään ole julkisesti kaduttu ja tunnustettu virheeksi, joten tuntuu oudolta, että hänestä on yhtäkkiä piispojen päätöksellä tullut lainsuojaton.
• Maailma muuttuu ja Suomen ev.lut. kirkko sen mukana, mutta Jari edustaa tulkintaa, jonka takana on seissyt suurin osa kristikuntaa parintuhannen vuoden ajan. Toki tradiot voivat olla väärässä - ja usein ovatkin - mutta sitä voisi kuvitella, että perinteelle pyllistäminen tapahtuisi sittenkin vähän fiksummin kuin miten on nyt mm. Vammalassa käymässä.
• Jari ja hänen kannattajansa vetoavat perusteluissaan Raamattuun, mutta vastapuolen edustajat vetoavat Suomen lakiin ja enemmistön mielipiteeseen (ikään kuin suuri, kirkossa käytännössä koskaan käymätön enemmistö oikeasti välittäisi asiasta). Kaikki Raamatulla näkemyksiään perustelevat eivät välttämättä ole aina oikeassa eikä enemmistö välttämättä aina väärässä, mutta kristinuskon (ja teoriassa luterilaisen kirkonkin) ytimessä on perinne, että teologisessa pelissä risti on valttia, jolla päihittää muut maat. Vasta sitten kun kaikki tunnustavat samaa maata, voidaan ruveta katsomaan, kenellä on korkeimmat kortit.
• Vakuuttavaa on ollut myös se sävy, millä Jari on asiaan suhtautunut ja siitä keskustellut. Tähän asti näkemästäni vastapuolen kirjoittelusta ei Hengen hedelmä ole juurikaan silmille hyppinyt.

Naispappeuden kannattajien ei kuitenkaan tarvitse olla huolissaan. Jos kehitys jatkuu entisellään, 10-20 vuoden kuluttua valtaosa ev.lut. kirkon papeista on naisia. Useimpien katseet alkavatkin jo kääntyä kohti seuraavaa kuumaa perunaa eli homoparien vihkimistä. Tämä menneekin kirkossa nopeammin läpi, ainakin jos papeilla on jotain sanottavaa asiaan. Ne, jotka eivät kuitenkaan malta odottaa, voivat muuttaa 5-10 vuodeksi Ruotsiin, kunnes Suomen ev.lut. kirkko pääsee ajan hermolle.