Kreetan hiippakunnan piispanvaali

Jätin sinut Kreetaan sitä varten, että järjestäisit siellä kaiken, mikä vielä oli järjestämättä, ja asettaisit jokaiseen kaupunkiin vanhimmat niiden ohjeiden mukaan, jotka annoin sinulle. Seurakunnan vanhimman tulee olla nuhteeton ja yhden vaimon mies, ja hänen lastensa tulee olla uskovia, ei hillittömän eikä kurittoman maineessa. Seurakunnan kaitsijan täytyy näet olla nuhteeton, koska hän hoitaa Jumalan hänelle uskomaa tehtävää. Hän ei saa olla ylimielinen eikä äkkipikainen, ei juomiseen taipuvainen, väkivaltainen eikä oman edun tavoittelija, vaan hänen on oltava vieraanvarainen, hyväntahtoinen, harkitseva, oikeamielinen, hurskas ja itsensä hillitsevä. (Tit 1:5-8)

Näin ohjeisti Paavali työtoveriaan Titusta piispojen valinnan suhteen 2000 vuotta sitten. Hiippakunta on Raamatulle tuntematon käsite, mutta piispa (kr. επισκοπος; suom. "seurakunnan kaitsija"; engl. usein joko overseer, guardian tai bishop) löytyy mm. ylläolevasta tekstikatkelmasta.

Nykyään piispat valitaan hieman eri tavalla ja erilaisin perustein. Viimeisin tulokas on Porvoon hiippakunnan uusi piispa, Gustav Björkstrand, joka päihitti selvin numeroin vaalin toisella kierroksella konservatiivisemman vastaehdokkaansa Henrik Perretin. Vaalin myötä nousi pinnalle jälleen kerran myös kysymys naispappeudesta. Björkstrand on naispappeuden puolella, Perret sitä vastaan. Kumpi on oikeassa?

Dogmaatikot todennäköisesti taittavat peistä tästä(kin) asiasta vielä jonkin aikaa. Sen sijaan eksegeetin näkökulmasta katsoen ongelma on siinä, että koko kysymys on väärä. Mitä Raamattu puhuu naispapeista? Ei mitään. Entä miespapeista? Aika paljonkin, mutta vain sellaisista, joilta oli napsittu esinahka pois kahdeksan päivän ikäisenä. Pappeudesta puhutaan kyllä UT:nkin puolella, mutta ideana on aina se, että kaikki uudestisyntyneet ovat pappeja, muodostaen Jumalan pyhän papiston, jonka tehtävänä on julistaa hänen suuria tekojaan (1 Piet 2:9).

Entä kuka saa Raamatun mukaan kastaa? Raamattu ei kerro. Kuka saa jakaa ehtoollista? Raamattu ei kerro. Kuka saa vihkiä tai haudata? Raamattu ei edes mainitse näitä asioita osana seurakunnan toimintaa. Jne. Jos siis Raamattu ei puhu mitään erityisestä kristittyjen luokasta, papeista, saati sitten kerro, mitkä erityiset tehtävät kuuluvat vain ja ainoastaan heille, niin miksi ihmeessä tapellaan siitä, voivatko - Raamatun valossa - nämä papit olla naisia?

Paljon oleellisempaa olisi keskustella siitä, onko monen kirkkokunnan - mukaanlukien oma kansankirkkomme - käsitys papin virasta ja tehtävistä ylipäätäänkään millään lailla perusteltavissa Raamatulla. Jos todetaan, että pappeus yms. perustuvat hyvin varhaiseen mutta silti vasta UT:n jälkeiseen kehitykseen, niin sitten naispappeuden vastustajilla ei oikein ole, mihin vedota. Jos taas halutaan pitäytyä Raamatussa, niin sitten seurakunnan toiminnan ja johtajuuden suhteen on paljon tärkeämpiäkin asioita ratkottavana kuin papin sukupuoli. Nyt kaivattaisiinkin samanlaista asennetta kuin eräällä jo edesmenneellä kirkonmiehellä aikoinaan:

Jollei minua osoiteta vääräksi Raamatun todistuksilla ja selvillä järkiperusteilla, niin olen omatunnossani sidottu niillä raamatunkohdilla, joihin kirjoissani viittaan, ja olen Jumalan Sanan sitoma. Sillä en usko paaviin enkä kirkolliskokouksiin yksin, koska on ilmeistä, että ne usein ovat erehtyneet ja puhuneet itseään vastaan. Sen takia en tahdo enkä voi mitään peruuttaa. Sillä ei ole hyvä toimia omaatuntoaan vastaan. Tässä seison enkä muuta voi. Jumala minua auttakoon. Amen.

Siunausta ja viisautta Björkstrandille uudessa tehtävässä!