Hopeaa ja kultaa

Osuipa verkko-Aamulehdessä silmiini artikkeli "Kirkko Oyj - Konserni keskellä kylää". Yksi artikkelissa esiin tulleista faktoista oli se, että kirkko on kasvattanut maallisen mammonansa määrän 35-kertaiseksi siitä, mitä se oli 70-luvulla.

Samaisessa artikkelissa siteerataan pappia, joka ei ymmärrettävistä syistä halua nimeään julkisuuteen:
Kirkon struktuurissa on tällä hetkellä aivan liian paljon vanhanajan päätöksentekoa, jossa ei mitenkään oteta huomioon kirkon hengellistä perustehtävää eikä kirkon asemaa taistelevana yhteisönä. Ollaan vaan ja uskotaan omaan kulttuuriseen asemaan.
Yksi tuhlauksen kohde ovat suojatyöpaikat. Siis henkilöt, jotka eivät enää pysty tai halua antaa täyttä panosta työyhteisönsä hyväksi. Eikä kapituli oikeasti ohjaa pappeja, vaikka moni meistä kaipaisi kyllä kunnon potkua persuuksille.

Legenda kertoo, kuinka eräs tunnettu katolinen pappi tai munkki (milloin Dominicus, milloin Tuomas Akvinolainen, milloin joku muu) tuli käymään Roomassa, jolloin paavi esitteli hänelle Vatikaanin rikkauksia. Kiertueen aikana paavi totesi, että "emme voi enää Pietarin tavoin sanoa, 'Kultaa ja hopeaa minulla ei ole'" (Apt. 3:6). "Niin, mutta emme voi myöskään enää sanoa, 'Nouse ja kävele'", vastasi tarinan sankari.

Ympäri maailmaa kristilliset seurakunnat ja järjestöt tekevät työtä evankeliumin levittämiseksi. Työ menee hyvin eteenpäin, mutta vielä paremminkin voisi mennä, sillä hyvin, hyvin monissa paikoissa yhtenä isona käytännön esteenä on se, että taloudellisia resursseja ei ole tarpeeksi. Suomessa ev.lut. kirkosta eroaa vuosi vuodelta enemmän väkeä (viime vuonna yli 33 000).

Nyt olisi konsernijohdon aika tehdä johtopäätöksiä. Myös sinä voit vaikuttaa äänestämällä - tavalla tai toisella.