"Joka vitsaa säästää..."

Lasten ruumiillinen kurittaminen on ollut viime aikoina usein esillä lehdissä. Helsingin Sanomien (18.10.) mukaan suomalaisten asenteet ovat lyhyessä ajassa muuttuneet selvästi kielteisimmiksi. Siinä missä vielä touko-kesäkuussa Taloustutkimuksen tekemässä kyselyssä n. 33% tutkituista (N=1006) hyväksyi ruumiillisen kurituksen, tässä kuussa puhelimitse tehdyn uuden tutkimuksen mukaan vain enää 11% vastanneista hyväksyi sen.

Mielenkiintoinen sen sijaan on Iltalehden syyskuun lopussa suorittama kysely, johon pystyi periaatteessa vastaamaan anonyymisti. Sen mukaan kysymykseen "hyväksytkö lasten kurittamisen kasvatuskeinona" vastasi 72% (N=4036) "kyllä" (kysymyksen asiayhteys ja artikkelin vieressä ollut faktalaatikko antoivat ymmärtää, että "kuritus"="ruumiillinen kuritus"). Kun lisäksi ottaa huomioon, että otos on iso ja että verkko-Iltalehden lukijoissa on todennäköisesti aika vähän ikääntyneitä eli niitä, jotka suhtautuvat kaikkein myönteisimmin kuritukseen, voidaan tulosta pitää merkittävänä. Se puolestaan herättää kysymyksen siitä, heittelevätkö suomalaisten mielipiteet noin rajusti kuukaudesta toiseen vai riippuuko tutkimuksen tulos siitä, saako siihen vastata täysin anonyymisti vai ei. (Tietenkin on myös mahdollista, että bittinikkarit ovat peukaloineet tulosta.)

Pahoinpitelyiden ja väkivallan ehkäiseminen on ilman muuta kannatettava asia, mutta kaikki vanhemmat eivät selvästikään yhdy siihen näkemykseen, että esim. tarvittaessa voimakas 4-vuotiaan kädestä kiinni pitäminen on täysin verrattavissa siihen, että alle vuoden ikäinen lapsi hakataan sairaalakuntoon. Nostan hattua myös kaikille niille pienten lasten vanhemmille, joiden lapset ymmärtävät fiksua keskustelua ja perusteluja jo alle vuoden ikäisestä ja osaavat niiden ansiosta aina toimia rauhallisesti ja hillitysti.

Oli miten oli, tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, mihin tämä Suomen valitsema linja johtaa pitkällä tähtäimellä. Suurimman osan ihmiskunnan historiaa lapset ja vanhemmat on nimittäin nähty esim. kasvatuksessa eriarvoisiksi niin, että aikuinen sanelee pelisäännöt ja lapsi tottelee. Jos lapsi ei tottele tai osoita kunnioitusta vanhempia kohtaan, on vanhemmilla yleensä ollut käytössään lapsen ikään ja tilanteeseen sopivia sanktioita, jotka ovat auttaneet lasta toivottuun suuntaan.

Mutta näistä toimintatavoista ollaan nyt siis luopumassa, Suomi ensimmäisten joukossa. Laki on ollut voimassa 22 vuotta ja seurauksena on ollut... lasten ja nuorten kasvava kunnioitus vanhempia ihmisiä ja auktoriteetteja kohtaan? Vanhempien lisääntynyt kokemus siitä, että keinoja lasten kasvatukseen on riittävästi? Yleinen lasten hyvinvointi ja lisääntynyt yhteys perheenjäsenten kesken? Jos tuhansia vuosia kaikissa kulttuureissa käytössä ollut kasvatuksen apuväline julistetaan laittomaksi, niin muutoksen hyvistä puolista 22 vuoden jälkeen lienee runsaasti tutkimustuloksia.

Seuraavaksi voisi poliisilta poistaa kaikki aseet ja vankilarangaistuksistakin voitaisiin pitemmällä tähtäimellä luopua (tähän ei tosin lienekään enää pitkä matka, kun elinkautinenkin on vain 16 vuotta). Eihän tällaisia ihmisarvoa alentavia menetelmiä voi olla käytössä silloin, kun kyseessä on aikuiset ihmiset. Kyllä fiksujen poliisien ja tuomareiden pitäisi pystyä perustelemaan rikolliselle, miksi rikos ei kannata tai miksi pahaa ei saa tehdä. Jos kerran parivuotias lapsi ymmärtää järkevän keskustelun perusteella oman parhaansa ja oikean toiminnan, niin sitä enemmän siihen kykenee myös aikuinen ihminen. Ei kai asia voi mitenkään olla niin, että vain lakiin liittyvät sanktiot estävät joitakin ihmisiä toimimasta väärin?