Maa entinen suuri planeetta

Eräs kansainvälisestikin tunnettu teologiystäväni totesi minulle kerran, että hän on parasiitti. Kun ihmettelin asiaa, hän kertoi, että hänen julkaisuistaan iso osa perustuu siihen, että hän puuttuu toisten virheisiin (ja kertoo, miten asiat pitäisi nähdä).

Lehtien kolumnisteilla on usein samanlainen rooli, eli juttua väännetään haukkumalla tai arvostelemalla jotain toista ihmistä tai asiaa. Esim. Iltalehteenkin kirjoittelevan Jyrki Lehtolan kolumnit ovat useimmiten aika terävää luettavaa, mutta ne ammentavat aina voimansa siitä, että jotakuta tai jotakin mollataan.

Tämä nimenomainen blogi on syyllinen molempiin rikkomuksiin, sillä usein kirjoituksen aiheena on joku teologinen tai hengellisen elämän ilmiö (yksittäisiä henkilöitä ei oikeastaan ole arvosteltu, ainakaan ennen tätä kirjoitusta), joka kirjoittajan mielestä voisi olla toisinkin.

Mutta mennäänpä itse aiheeseen...

Otin jostain syystä hyllystäni Hal Lindseyn kirjan The Late Great Planet Earth (suom. Maa entinen suuri planeetta) ja rupesin selailemaan sitä. (Aivan, kyseessä on siis se kirja, jonka ensimmäinen painos ilmestyi 1969 ja joka ennusti ennusti maailmanlopun tulevan 80-luvulla.) En ole aikaisemmin juurikaan välittänyt ko. kirjasta, koska akateemisissa piireissä kirjaa ei voi edes mainita eikä ruohonjuuritason keskusteluissakaan Hal Lindseyn ongelmallisille tulkinnoille naureskelusta saa enää pisteitä.

Ok, en voinut olla hymähtelemättä, kun katselin yksityiskohtaisia piirroksia siitä, kuka hyökkää missäkin vaiheessa ja minne; kuinka kaksisataa miljoonaa kiinalaista sotilasta kuljetetaan Israelia vastaan, yms. Monet 70-luvulla nuoria olleet ovat todistaneet, kuinka nämä maailmanlopun skenaariot pelottivat heitä ja joillakin kesti jopa vuosia toipua Lindseyn kirjasta. Omissa silmissäni pelottavin osuus tuli kuitenkin jo esipuheessa, jossa Lindsey toteaa mm. näin:

Kuinka me pystymme erottamaan absoluuttisen totuuden mielipiteestä? Kehen me voimme luottaa? ... Jos olemme täysin rehellisiä, antakaamme Jumalalle tilaisuus esittää oma näkemyksensä. Yritän tässä kirjassa astua syrjään ja antaa profeettojen puhua.

Tämä Lindseyn tapa uskotella lukijoille, että hän on tulkinnoissaan Jumalan äänitorvi, joka rehellisesti ja yksinkertaisesti vain välittää eteenpäin sen, mitä Jumala ja profeetat itsekin haluavat sanoa, on tietysti erittäin naiivi. Ongelman tästä tekee se, että kirjaa on myyty 35 miljoonaa kappaletta, ja myynti jatkuu koko ajan. (Sisältöä toki päivitetään aina sen verran, että uudessa painoksessa ei enää näy edellisen painoksen pieleen menneitä ennustuksia.) Lisäksi Lindseyn oman www-sivuston mukaan hän on "one of the leading authorities in the world on Bible Prophecy".

On syytä kysyä, mistä tämä johtuu. Missä tilassa on Raamatun opetus seurakunnissa ja uskovien piireissä, jos tällaiset kaverit pääsevät nousemaan "maailman johtaviksi profetia-auktoriteeteiksi"? Onko tosiaan niin, että Lindseyn käyttämä kikka toimii ympäri maailmaa edelleen: "Tuon esille vain sen, mitä Raamattu itse selvästi opettaa"?

Vai onko kyseessä vain perustavaa laatua oleva tulkinnallinen harha: kun on kerran lähdetty liikkeelle siitä, että tuhansia vuosia sitten kirjoitetut tekstit on oikeasti kirjoitettu nimenomaan 2000-luvun vaihteessa eläville ihmisille, niin sen jälkeen vain mielikuvitus asettaa rajat sille, mikä maailmanpoliittinen tapahtuma voidaan kulloinkin nähdä jonkun tietyn profetaalisen jakeen toteutumana.

Fiksuimmat ovat joka tapauksessa älynneet, miten saadaan kansaa lypsettyä, kirjoja myytyä ja väkeä kokouksiin. Suomessakin.