Mediasotaa

Täysin ulkopuolisena olen mielenkiinnolla seurannut sitä "keskustelua", mitä Markku Koivisto on julkisuudessa vuosien varrella käynyt vastustajiensa kanssa. Viimeisin yhteenotto oli eilen, kun Tampereen hiippakunnan tuomiokapituli antoi ensin oman lausuntonsa Koiviston luterilaisuudesta ja Koivisto vastasi saman tien omalla näkemyksellään tuomiokapitulin raamatullisuudesta.

Tunnustan, että itse asian suhteen sympatiani ovat enemmän Koiviston puolella. Toisin sanoen, teologina näen, että Koiviston edustama kristillisyys on selvästi lähempänä UT:n kristillisyyttä kuin tuomiokapitulin edustama tulkinta luterilaisuudesta. (Noin muuten toivon - kaikkien kansankirkkomme jäsenten puolesta - että tuomiokapituli ei todellakaan edusta luterilaisuutta parhaimmillaan...)

Mutta näistä sympatioista huolimatta on silti askarruttanut yksi kysymys: Miksi Koivisto on ylipäätään lähtenyt mukaan tällaiseen mediasodankäyntiin?

Mielessä on käynyt erilaisia vaihtoehtoja. Onko hän niin herkkänahkainen, ettei kestä kritiikkiä, joka välttämättä aina tulee hengellisten johtajien osaksi, vaan yrittää julkisella keskustelulla kerätä itselleen puolustajia tai kannattajia? Toivottavasti ei. Haluaako hän oikeasti herättää keskustelua kirkon tilasta? Ehkäpä, tosin käytettävissä olevia keinoja olisi muitakin. Haluaako hän kerätä ihmisten sympatioita muusta syystä? Luultavasti.

Suomen kansan tavoittamisessa luterilaisuus on eduksi ja Koivisto tietää tämän hyvin. Ihmiset on pienestä pitäen opetettu siihen, että luterilaisuus on normi ja kaikki muu on tavalla tai toisella epäilyttävää. Niinpä luterilaiseen tilaisuuteen on matalampi kynnys mennä kuin muihin tilaisuuksiin. Jos Koivisto olisi saanut harhaoppisen leiman otsaansa hyvin aikaisessa vaiheessa, olisi se vaikeuttanut hänen toimintaansa. Nyt hän on sen sijaan mittauttanut kannatuksensa (muistatko vielä www.markunpuolesta.net-sivuston?) ja todennut, että se on eri paikkakunnilla riittävän laajaa, jotta liike voi erkaantua niistä vähäisistä siteistä, joita sillä on ev.lut. kirkkoon.

Ideaalitilanteessa tuomiokapituli olisi erottanut Koiviston, jolloin hänestä olisi tullut monen silmissä marttyyri, mikä puolestaan olisi entisestään lisännyt hänen kannatustaan. Nyt tuomiokapituli otti kuitenkin selvästi maltillisemman linjan, jolloin laimeaksi jäänyttä kliimaksia piti Nokia Mission verkkosivulla vähän parannella käymällä kirkon kimppuun vielä taistelun tauottuakin. Samalla tehtiin linjanveto tulevaisuutta varten: Miksi kuulua kirkkoon, kun voit yhtä hyvin erota ja liittyä uuteen, Koiviston johtamaan kirkkoon?

Uuden kirkkokunnan myötä Suomen hengellinen kenttä tulee muuttumaan ja todennäköisesti parempaan suuntaan. Nokia Missio ei silti tule olemaan se viimeinen liike ja murros, vaan jää (yhdeksi?) sen edelläkävijäksi.

[Päivitys 8.10.6: Nokia Mission nettisivulla ollutta lausuntoa on muutettu, eikä se käy kirkon kimppuun enää niin aggressiivisesti kuin alkuperäinen versio. Järkevä veto.]