Miksi kukaan ei välitä

Edellisessä kirjoituksessani käsittelin sitä (minulle outoa) tilannetta, että kansankirkkomme jäsenistä suurin osa ei edes usko kristinuskon ydinkohtia, saati sitten elä kristillisen uskon mukaisesti - eikä sillä tunnu olevan mitään väliä kirkon johtajille ja päättäjille. Miksi näin?

Syitä tähän on monia, jotkut parempia ja jotkut selvästi huonompia.

Osa vastuussa olevista tahoista todella uskoo niihin teologisiin rakennelmiin, jotka mahdollistavat sen, että suurin osa tyypillisen ev.lut. seurakunnan jäsenistä ei ole uudestisyntyneitä. Tämä on valitettavaa, mutta maassa, jossa näistä asioista eri tavalla ajattelevia ovat valtio ja kirkko historian aikana usein yhdessä vainonneet, ei kannata ruveta tällaisesta taittamaan turhaa peistä.

Osa nykyisen järjestelmän edunsaajista on ns. leipäpappeja, joten heilläkään ei ole mitään varsinaista syytä ryhtyä vaatimaan muutosta.

Osa kirkon uudestisyntyneistä työntekijöistä on teologisesti täysin eri linjoilla työnantajansa kanssa, mutta on siitä huolimatta järjestelmässä mukana. Toiset ovat evankelistoja, jotka vaihtavat oman teologisen vakaumuksensa mahdollisuuteen toteuttaa omaa kutsumustaan: "Pelastan kirkon jäsenistä ne, jotka voin." Toiset taas käyttävät kirkon valtavia resursseja omiin projekteihinsa, koska "katto on niin korkealla ja seinät niin leveällä, että kukaan ei välitä, mihin tiloja ja taloja käytetään".

Mutta eikö yhtenä syynä ole kuitenkin loppujen lopuksi valta ja mammona, jotka ovat tarjolla nykyisten järjestelyjen myötä? Nuo samat vaikuttajat, jotka saivat hengellistä valtaa käsissään pitävät ja temppeli-järjestelmään sitoutuneet juutalaiset torjumaan oman kansansa Messiaan. Nuo samat vaikuttajat, jotka ovat saaneet kirkon vuosisatojen aikana vainoamaan juutalaisia, tekemään ristiretkiä ja tappamaan eri tavalla ajattelevia kristittyjä. Nuo samat vaikuttajat, jotka mainitaan vielä viime metreillä Ilmestyskirjassakin Porton, Pedon ja niiden seuraajien synneiksi.

Vaan kukapa haluaisi vapaaehtoisesti luopua

• suuresta omaisuudesta
• turvallisista viroista
• yhteiskunnallisesta arvokkuudesta (ja kutsusta Linnan juhliin muun maan kerman kanssa - Jeesus kyllä juhli lähinnä yhteiskunnan pohjasakan kanssa, mutta toisaalta olihan Paavali linnassakin...)
• verotusoikeudesta
• lain suomasta etuoikeutetusta asemasta (muutama kirkkokunta on Suomessa edelleen monin tavoin paremmassa asemassa kuin muut)
• paikasta kirkkokunnallisen nokkimisjärjestyksen huipulla
• ilmaisesta tulonsiirrosta veronmaksajilta kirkon työntekijöiden koulutukseen sekulaareissa yliopistoissa
• jne., ad nauseam?

Vallalla ja mammonalla on kuitenkin hintansa. Suomessa se maksetaan kahdella tavalla:

(1) Evankeliumia on pitänyt vesittää sen verran, että se ei synnytä liikaa vastustusta, koska muuten väki voisi kadota. Pidetään katto korkealla ja seinät leveällä, ja annetaan kaikkien kukkien kukkia. (Poikkeuksena on tietysti Markku Koivisto ja muut radikaalit, jotka rohkenevat kutsua ihmisiä parannukseen ja uskoon, ja jotka tekevät kaikkea muutakin sellaista, mikä Tampereen tuomiokapitulin mukaan ei ole luterilaisen uskon mukaista. Tällaiset eivät avaraan kirkkoonkaan mahdu, koska he herättävät kiusallisia kysymyksiä, joten on parempi lyödä otsaan harhaoppisen leima.)

(2) Melkein kaikki suomalaiset on rokotettu kristinuskoa vastaan. Kaikki ovat saaneet sitä lähinnä koulussa, rippileirillä ja muutamassa muussa yhteydessä sellaisen annoksen, että enempi ei voisi vähempää kiinnostaa. Kristinuskosta näin muodostettu kuva on yleensä varsin kaukana siitä, mitä usko todellisuudessa on ja/tai voi olla, mutta vertailukohdan ja paremman ymmärryksen puuttuessa tätä kuvaa pidetään todellisena ja sen pohjalta kristinusko hyljätään.

Tämän hinnan maksamista perustellaan usein sillä, että nykymenetelmällä aina joku jää haaviin kiinni. Mielestäni nyt olisi kuitenkin aika kirkon lopettaa riemuitseminen siitä yhdestä lampaasta ja rientää niiden yhdeksänkymmenenyhdeksän perään, jotka ovat edelleen kateissa. Siellä mukavuusvyöhykkeen ulkopuolella voi jopa tulla hyvä paimen vastaan.