Kirkko seurakunnassa vai seurakunta kirkossa?
Joku nuorempaa polvea edustava lukija on saattanut panna merkille, että olen pääsääntöisesti käyttänyt sanaa "kirkko" (ilman määreitä) viittaamaan rakennukseen, kun taas sana "seurakunta" on varattu ihmisille, jotka tuossa rakennuksessa (tai jossain muualla) kokoontuvat. Suomen luterilainen kirkko onkin jo pitempään sekä raamatunkäännöksessään että muuallakin ajanut sanaa "kirkko" korvaamaan sanaa "seurakunta", vrt. esim. Kotimaa-lehden ohje seurakuntien luottamushenkilöille: "Kirkko ei ole ensi sijassa organisaatio, järjestelmä eikä instituutio, laitos. Kirkko on ennen muuta Jumalan kansa." (Kotimaa 5.1.1995.)
Itse kuulun kuitenkin siihen sukupolveen, jonka Raamatussa Jumalan kansaa kutsutaan - sekä VT:ssa että UT:ssa - "seurakunnaksi", ja jolle toisaalta "kirkko" on ensi sijassa rakennus. Aila Mielikäinen kirjoittaakin aiheesta Kielikellon artikkelissa "Kirkko seurakunnassa vai seurakunta kirkossa?" mm. näin:
Kirkko- ja seurakunta-sanojen osittaisesta synonyymisyydestä huolimatta seurakunta on suomen kielessä ollut kristittyjen yhteisön ensisijainen vastine, sillä se on kuulunut tässä merkityksessä Raamatun ja sen mukaisesti katekismuksen ja kristinopin sanastoon sekä evankelisluterilaisen kirkon käyttämiin uskontunnustuksiin...
Samassa artikkelissa hän toteaa, että "seurakunta-sanan käyttö liturgisissa teksteissä ja raamatunkäännöksissä palautuu jo kirjasuomen alkuaikoihin, 1500-luvulle". "Kirkko" tulee suomen kielessä yhtä varhaiselta ajalta, jolloin se tarkoitti etupäässä rakennusta. Mutta ajat muuttuvat ja kieli sen mukana. Siinä missä piispainkokous vielä 30 vuotta sitten hylkäsi kirkolliskokouksen yrityksen korvata seurakunta kirkolla, 15 vuotta myöhemmin raamatunkäännöksessä otettiin "kirkko" käyttöön.
No, on tietysti pitkälle sopimuskysymys, kutsutaanko Jumalan kansaa "seurakunnaksi" vai "kirkoksi", tai "seurakkeeksi" tai vaikkapa "räyskikseksi". Mutta valitaanpa mikä sana tahansa, täytyisi sen käytössä olla johdonmukainen. Kuten Kielikellon artikkelistakin käy ilmi, tämä johdonmukaisuus puuttuu sekä vuoden -92 raamatunkäännöksestä että kirkon käsikirjasta. Lisäksi ongelmiksi mainitaan mm. kielen köyhtyminen ja se, että kun sanalle "kirkko" annetaan liian monta merkitystä, ei kuulija/lukija enää välttämättä aina tiedä, mistä puhutaan. Onko "kirkko" yhteen kokoontuneet ihmiset, erityinen pyhä rakennus, kristillinen tunnustuskunta tai -suunta, vai jotain muuta?
Joku salaliittoteorioista innostunut voisi ajatella, että tähän "kirkko"-sanan sekavaan ja epäjohdonmukaiseen käyttöön on kuitenkin syynsä ja että ne ovat teologisia. Suomi ei nimittäin ole ensimmäinen maa eikä tämä olisi ensimmäinen kerta, kun enemmistö luo ja käyttää teologisia termejä tavalla, joka legitimoi toisia Raamatun tulkintoja ja kyseenalaistaa toisia. Ja jos teologista kieltä ollaan valtakirkon puolesta muuttamassa, niin silloin täytyy tietysti kysyä, miksi. Vai onko tämä kaikille niin itsestäänselvä juttu, että kukaan ei viitsi edes ihmetellä asiaa?
2 kommentti(a):
Huomiosi on aivan oikea ja siihen löytyy hyvä selityskin. Mainintaa tästä ei nykyisen kirkkoraamatun sivuilta löydy, mutta käännöskomiteahan sai aikoinaan tehtäväkseen tuottaa "hyvä luterilainen käännös". Toki työssä oli mukana muutama henkilö kirkon ulkopuoleltakin (kolme ortodoksia ja yksi ns. vapaiden suuntien edustaja), mutta se ei estänyt alkuperäiseen tavoitteeseen pääsemistä.
Näinhän se taisi ollakin, olin vain vuosien varrella ehtinyt unohtaa tämän. Kääntäjiä ei siis pidä moittia teologisesta kotiinpäinvedosta, vaan pikemmin onnitella heitä, koska he vain olivat uskollisia kirkolliskokouksen antamalle tehtävänannolle. (Sinänsä muuten yllättävää, että Räisänenkin kritisoi käännöstä sen luterilaisista tulkinnoista, vaikka se nimenomaan oli tavoitteena.)
Lähetä kommentti