Mahdollinen skenaario

Eräässä toisessa blogissa kirjoittaja pohtii samaa sukupuolta olevien parien siunaamista ja pelkää sitä mahdollisuutta, että Suomen ev.lut. kirkko seuraisi Ruotsin esimerkkiä. Minusta kyseessä ei kuitenkaan ole tapahtuma, jonka kohdalla kannattaa enää puhua mistään todennäköisyydestä. Tässäkin asiassa Suomi seuraa aivan varmasti Ruotsin perässä, n. 10+ vuoden viiveellä, mikäli kehitys ev.lut. kirkossa jatkuu nykyisellään.

Mitkä ovat nämä kehitystrendit, jotka antavat aihetta tällaiseen pessimismiin? Yhtä näistä on blogissaan hyvin ansiokkaasti ruotinut Timo Koivisto. Jos yksi Suomen johtavia teologisia ajattelijoita ja yli 30 vuotta kirkkomme työntekijöitä ja hengellisiä johtajia kouluttamassa ollut Heikki Räisänen ei usko kristinuskon ydintotuuksiin, niin sillä on toki ollut oma vaikutuksensa (kuten kaikki Helsingissä teologiaa opiskelleet tietävät).

Toinen mielenkiintoinen trendi on muutos kirkon työntekijöissä. Siteerasin jo aikaisemmissa kirjoituksissani ("Mitä Henki sanoo seurakunnille" ja "'Papit ja kanttorit jaksavat työssään aiempaa paremmin'") Kirkon tutkimuskeskuksen tutkimusta, jonka mukaan 38% papeista olisi valmis tarjoamaan kirkollisen siunauksen homopareille. Sukupuolen mukaan jaettuna tähän olisi valmis 53% naispapeista, mutta vain 29% miespapeista. Kun lisäksi piispa Vikströmin Kotimaa-lehdessä (23.11.) esittämän arvion mukaan "10-20 vuoden kuluttua pappisvirka on kirkossamme valtaosaltaan naisvirka", niin you do the math, kuten kolmannella kotimaisella tavataan sanoa.

Näiden faktojen valossa näyttää pahasti siltä, että kyllä tässä Ruotsin perässä mennään.