30.12.06

Suuri Babylon

Yhdessä ensimmäisistä postauksistani annoin ymmärtää, että jossain vaiheessa kirjoitan tulkinnasta, jonka mukaan Irak on Ilmestyskirjan Babylon. Tässäpä tämä:

Joitakin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta tutkijoiden parissa ollaan sitä mieltä, että Ilmestyskirjan kirjoittamishetkellä "Babylon" (joka Raamatun alkukielillä voi viitata sekä kaupunkiin että maahan eli Babyloniaan) viittasi ensi sijassa Roomaan ja/tai Rooman imperiumiin. Tämä on yksi harvoja Ilmestyskirjan tulkinnan alueita, joissa akatemiassa vallitsee kohtalainen yksimielisyys.

Jeesuksen paluun viipyessä Babylonin viittaa on kautta historian toki soviteltu muillekin. Noin kolmesataa vuotta Johanneksen jälkeen Hieronymos näki Babylonissa maailman vastakohtana seurakunnalle/Uudelle Jerusalemille ja tämä tulkinta eri muodoissaan on säilynyt meidän päiviimme asti.

Samoihin aikoihin Atanasios antoi ymmärtää, että harhaoppiset kristitilliset ryhmät muodostavat Babylonin tai ainakin ovat osa sitä. Samalla linjalla jatkoi munkki Joakim Fiorelainen toisen vuosituhannen alkupuolella identifioidessaan Konstantinopolin ja ortodoksisen kirkon Babyloniksi, ja uskonpuhdistuksen ajoista lähtien on ollut niitä, jotka puolestaan näkevät Babylonissa katolisen kirkon.

Rivikristittyjen parissa on tänä päivänä lukemattomia tulkintoja siitä, mistä Babylon löytyy. Etelä-afrikkalaisella rotusorron uhrilla ja luterilaiseen kristillisyyteen kyllästyneellä suomalaisella on kovin eriävät näkemykset siitä, mikä on Ilmestyskirjan porton todellinen inkarnoituma. Tähän samaan joukkoon kuuluvat myös lööppiprofetia-expertit, jotka näkevät milloin missäkin Lähi-idän tapahtumassa jonkun profeetallisen raamatunjakeen toteutumisen, mutta joilla on vaikeuksia nähdä toisaalta Raamatun kirjaimellisen tulkinnan ja toisaalta kuvakielen taakse.

Vaan mitä Ilmestyskirja itse kertoo meille Babylonista? Se on maailman mahtavin taloudellinen ja sotilaallinen mahti, joka tekee kauppaa kaikkien kanssa, joka houkuttelee muut kansat haureuteen (josta Mammonan palveleminen on pääesimerkki), jonka valta ulottuu ympäri maailmaa, ja joka tarvittaessa käyttää valtaansa muiden maiden riistämiseen ja ohjaamiseen.

Tämä viitta on vielä hieman liian iso tämän päivän Irakin harteille, mutta kuka tietää, mikä tilanne on esim. 200 vuoden päästä. Tällä hetkellä Rooman manttelinperijä on kuitenkin muualla kuin Lähi-idässä:

And you cannot reach any conclusion about what is going on other than that we are the new Rome, we do preside over a global empire, we do have a militarized foreign policy, and there probably is no escape.

The whole notion of “we don’t do war” has also gone by the board. We do make war. Now we marry that to the language of liberation so that our wars are virtuous.

Indeed, when my publisher, Harvard University Press, persuaded me to call my book American Empire, it was with the thought that it would be a catchy title to irritate people. It is remarkable the extent to which words like “empire,” “imperium,” phrases like “Pax Americana,” have now insinuated themselves into public discourse and are no longer controversial.
- Andrew J. Bacevich
kansainvälisten suhteiden professori
Boston University

Yksi Johanneksen tarkoituksista Ilmestyskirjaa kirjoittaessaan oli avata uskovien silmät näkemään, kuinka koko maailman pelastajana ja hyväntekijänä esiintyvä Rooma olikin Babylon. Toivottavasti sama tapahtuu muidenkin yrittäjien kohdalla.

2 kommentti(a):

man with desire 20.10.2009 21.55  

Tosi mielenkiintoinen kirjoitus!

http://koti.phnet.fi/petripaavola/Katolisen_kirkon_ja_paavin_viran_juuret

vesa 22.10.2009 10.03  

Paavolan tapa yhdistää Babylon ja katolinen kirkko on hieman kaukaa haettu, mutta toisaalta sopii hyvin siihen teesiin, että Babyloniksi ehdotetaan milloin mitäkin kohdetta, jota pelätään ja/tai vihataan.

Noin muuten täytyy vain nostaa hattua Paavolalle, että hän jaksaa kirjoitella pahaa kaikista niistä, jotka ajattelevat hänen kanssaan eri tavalla. Tuon katolilaisuusvastaisuudenkin ymmärtäisin ehkä paremmin jossain sellaisessa maassa, jossa se on dominoiva kirkko, josta muut kristityt kärsivät.

Täytyy myös huomata, että katolisen kirkon (ja muiden vanhojen, tiukan opillisten kirkkojen) kohdalla tilanne on usein se, että virallinen oppi, ruohonjuuritason käytänteet ja uudestisyntyneiden uskovien ymmärrys poikkeavat toisistaan. Aivan samalla tavalla täällä Suomessa luterilaisesta kirkosta löytyy näitä kaikkia. Läheskään kaikki uudestisyntyneet kirkon jäsenet eivät allekirjoita - tai edes tiedä - kaikki vuosisatojen aikana muodostuneita oppikäsityksiä, puhumattakaan suuresta nimikristittyjen joukosta, jonka luterilaisuus on Raamatun valossa aivan yhtä karmeaa kuin tavallisen kansan katolilaisuus on joissain muissa maissa. Ei kaikkia luterilaisiakaan voi tuomita tai arvioida vain sen mukaan, mitä virheitä kirkon johdossa tai virallisessa opissa on. Lisäksi myös luterilaisessa kirkossa on näitä samoja "pakanallisia" tapoja ja ominaisuuksia, joita katolisestakin kirkosta löytyy.

Positiivisena puolena katolisista täytyy sanoa, että esim. nykyisen paavin kirjoittama kirja Jeesuksesta on sisällöltään huomattavasti konservatiivisempi ja evankelisempi kuin mitä vaikkapa Helsingin yliopiston luterilaisilta teologeilta voi odottaa. Samoin tiedän hurskaita, hengellä täyttyneitä katolisia ihmisiä, jotka keskittyvät enemmän Jeesuksen seuraamiseen ja evankeliumin julistamiseen kuin harhaoppien metsästämiseen tai eri tavalla ajattelevien parjaamiseen.