Paimenkolumni

Pohdin vielä edellisen postauksen jälkeen, minkälaisia viestejä piispa Juha Pihkalan paimenkolumni lukijoilleen välittää. Tässä muutama ajatus jo esille tulleiden lisäksi:

Ymmärrän, että jollakin voi nousta tukka pystyyn. Onko piispa nyt ihan väärällä asialla? Eikö hengellisen johtajan pitäisi kannustaa yhä syvempään ja palavampaan uskoon? Toki - mutta ei hinnalla millä hyvänsä. On myös vahinkoa tuottavaa uskoa ja tuhoisaa hengen palavuutta.

On helppo ymmärtää, mihin Pihkala tässä tähtää, mutta ei ole yhtä varmaa, onko hän diagnosoinut ongelman oikein. Voi olla, että hänen tilaisuuksissaan käy runsaasti aktiivista ja palavaa seurakuntakansaa, mutta tämä ei suinkaan ole normi kansankirkossamme. Kirkkoherrana minä ainakin ottaisin ennemmin sen riskin, että joudun rauhoittelemaan liian palavia seurakuntalaisia, kuin että yritän herättää heitä kuolleista kerran viikossa.

Toinen asia, jota jäin ihmettelemään, on se, että miksi ihmeessä piispa yrittää paimentaa laumaansa Aamulehden kolumnien kautta. Sen vielä ymmärrän, että kolumnissa otetaan kantaa yhteiskunnallisiin asioihin tai muihin laajoihin, kaikkia koskettaviin kysymyksiin. Mutta se, että kolumnissa ruoditaan oman hiippakunnan sisäisiä asioita tavalla ja kielellä, joka jää suurelle enemmistölle täysin vieraaksi, herättää kyllä kysymyksiä.

Vaan lieneekö piispan käytös osittain selitettävissä viimeisimmällä Kirkon tutkimuskeskuksen tuottamalla tutkimuksella? Sen lisäksi, että tutkimus totesi jälleen, että kirkolla menee hyvin (tällä kertaa koska kansalaiset ovat tyytyväisiä pappeihin), kävi siitä ilmi muutama muukin asia. Esim. 25% suomalaisista ei ole kohdannut työtään tekevää pappia viimeisen kahden vuoden aikana. Lopuista suomalaisista on papin viimeksi kohdannut jumalanpalveluksessa - eli seurakunnan tärkeimmässä tilaisuudessa - kokonaiset 6%.

Tutkimuksen tilastoista on Kirkon tiedotuskeskuksen sivuilla julkaistu vain osa, joten ei ole varmaa, kertooko tuo luku siitä, että jokainen suomalainen osallistuu häihin, hautajaisiin, kastetilaisuuteen tai rippijuhlaan vähintään kerran viikossa, vai tuoko tuo luku esille vain jo moneen kertaan havaitun karun tosiasian kansankirkkomme tilasta ja suomalaisten "kristillisyydestä".

Tätä taustaa vasten piispan paimenkolumni on jollain lailla ymmärrettävissä. Jos seurakuntalaiset eivät koskaan kohtaa omaa pappiaan jumalanpalvelusta pitämässä, niin todennäköisyys piispan saarnojen kuulemiseen kirkossa on vielä huomattavasti pienempi. Miksei siis turvautua Aamulehteen, joka onnistuu lampaiden tavoittamisessa paremmin kuin niiden omat paimenet?