27.3.07

Valikoivaa tulkintaa

Jari Rankisen ympärillä kiehuu ja kuohuu. Ajoittain vilkastakin keskustelua Rankisesta ja naispappeudesta käydään lehdissä ja eri blogeilla. Yksi näistä on Jarin oma blogi, jossa kommentteja riittää puolin ja toisin. Piristävä lisuke kommenttien joukossa oli linkki Erkki Koskenniemen kirjoitukseen "Kirkon virka - muutamia raamatunkohtia lyhyesti kommentoituna", jossa argumentoitiin Raamatun tekstistä eikä enemmistön mielipiteestä käsin.

Koskenniemen kirjoituksella on monia ansioita, mutta samalla herää myös muutamia kysymyksiä. Ensimmäinen (ja vähemmän oleellinen) on se, että mahtaako Koskenniemi virasta puhuessaan jotenkin lukea tämän päivän ev.lut. kirkon virat UT:n sivuille? Tai peräti vain paimenen=papin/pastorin viran?

Kuten Koskenniemi kirjoituksissaan mainitsee, on osa tutkijoista on kehittänyt teorian, jonka mukaan alussa seurakunnissa oli vain karismaattisia tehtäviä ja vasta myöhemmin syntyi jäykkä hierarkkinen organisaatio, joka esim. verrattain myöhäisistä pastoraalikirjeistä heijastuu. Tämä evoluutioteoria on kätevä selittämään monia puutteita tämän päivän seurakuntien organisaatiorakenteissa ja viroissa. Se ei kuitenkaan valitettavasti pidä paikkaansa sen enempää alussa vallinneen täysin vapaan karismaattisuuden kuin lopussa vallinneen jäykän, hierarkkisen virkakoneistonkaan suhteen. Toisaalta mielikuvitusta kyllä vaaditaan siihenkin, että nähdään ev.lut. kirkon virat ja UT:n "virat" jotenkin yhtenevinä paitsi hyvin kapealta osalta.

Mutta paljon mielenkiintoisempiakin kysymyksiä nousee Koskenniemen Raamattuun nojautuvien perustelujen myötä. Jos pappi/pastori on yhtä kuin UT:n vanhin = paimen = seurakunnan kaitsija (engl. mm. bishop eli piispa), niin missä Raamatussa ovat perustelut esim. piispoille ja arkkipiispoille? Tai kirkon hierarkkiselle valtarakenteelle? Entä missä kerrotaan, kuka saa jakaa ehtoollista? Missä sanotaan, että ehtoollista saa jakaa vain tietyissä rakennuksissa? Entä mistä Raamatun kirjasta löytyvät ehdot sille, kuka saa kastaa? Jne.

Vaikka olenkin Koskenniemen kanssa pitkälti samoilla linjoilla tiettyjen tulkintojen suhteen, on vaikea välttyä ajatukselta, että Raamattua käytetään tässä kovin valikoiden ja tarkoitushakuisesti. Omantunnonvapaus toki sallitaan - tosin vain piispojen suostumuksella - mutta eikö Raamatulla naispappeutta vastustavien tulisi olla barrikadeilla myös monen muun sellaisen asian suhteen, missä kirkkomme on päätynyt kauas Raamatun sanasta?

Vai ovatko naispappeuden puolestapuhujat kuitenkin loppupelissä oikeassa siinä, että tosiassa kyseessä on vain muutosvastarinta? Se, mikä kirpaisee, ei olekaan se, että virkarakennelma ei kokonaisuudessaan nouse Raamatusta vaan se, että muihin historian kulussa tapahtuneisiin poikkeamiin ollaan jo totuttu, mutta nyt osui (jälleen) yksi muutos omalle kohdalle.

On vaikea nähdä, miten Raamattuun vetoaminen voi pitkällä aikavälillä toimia kirkossa, jossa sola scriptura on uskonpuhdistuksesta huolimatta vain kaunis latinankielinen fraasi, joka on jo syntyessään uhrattiin partim scriptura, partim traditio:n alttarilla. Siinäpä riittää aineksia kirkon sisäiseen kahinointiin eri ryhmien välillä vielä pitkäksi aikaa.

5 kommentti(a):

Anonyymi,  27.3.2007 21.45  

>> "Jos pappi/pastori on yhtä kuin UT:n vanhin = paimen = seurakunnan kaitsija (engl. mm. bishop eli piispa), niin missä Raamatussa ovat perustelut esim. piispoille ja arkkipiispoille? Tai kirkon hierarkkiselle valtarakenteelle?"

Nämähän eivät olekaan nyt kiistelyn aiheena JA naispappeuden torjujat ovat nyt uskaltaneet nousta nimenomaan näitä keinotekoisia (?) valtarakenteita vastaan.

>> "Omantunnonvapaus toki sallitaan - tosin vain piispojen suostumuksella - mutta eikö Raamatulla naispappeutta vastustavien tulisi olla barrikadeilla myös monen muun sellaisen asian suhteen, missä kirkkomme on päätynyt kauas Raamatun sanasta?"

Ilman muuta - ainakin Spongilaisuuden ja muun ultraliberalismin torjuminen on yhtä tarpeellista. Mutta nythän kissa on nostettu pöydälle, koska ajojahti Rankista vastaan on päällä ja hänen tavallaan ajattelevien pappisvirat ovat vaarassa.

Karismaattisuuden osalta sanottakoon, että nythän siitäkin tuntuu olevaan (terveempi) keskustelu käynnissä, Nokian Herätyksen skismojen innoittamana. Toivottavasti tulokset ovat rakentavampia, kuin "keskustelu" naispappeudesta.

Rauhaa.

-Andimus

Anonyymi,  4.4.2007 9.20  

Kommentti muutosvastarinta-ajatukseen: Itse en usko, että kyse olisi "vanhakantaisten" muutosvastarinnasta. Yleisen mielipiteen paineessa ne, joilla kyse ON ollut muutosvastarinnasta, ovat jo muuttaneet mieltään.

Muutosvastarinta-ajatukseen ovat luottaneet mm. piispat olettaessaan "naispappeusongelman" poistuvan ajan myötä. Niin ei ole kuitenkaan käynyt.

Tunnen monia, joiden omien ajatuskulkujen ja järjen mukaan naispappeus olisi ihan ok, mutta -koska Raamattu sen kieltää- he alistavat järkensä ja ajatuksensa Jumalan Sanan alle. Syynä tähän on se, että uskotaan ihmisen järjen ja ajatusten olevan syntiinlankeemuksen perusteella osittain turmeltuneita ja Jumalan ajatusten olevan suurempia kuin omat ajatukset.

Mitä tulee kirkon hierarkkisiin valtarakenteisiin, niin niitä on runsaasti kritisoitu. On esim. järjetöntä, että seurakunnassa on kirkkovaltuusto ja -neuvosto, mutta käytännössä esim. seurakuntapastorin valitsee tuomiokapituli. Seurakunnan päättäjät ovat lähinnä leimasimen asemassa.

vesa 4.4.2007 9.43  

Ymmärrän kyllä tämän ajattelun, mutta silti minusta tuntuu oudolta, että kirkossa on paljon erilaisia opetuksia ja käytäntöjä, joille löytyy Raamatusta vielä vähemmän tukea kuin nykyiselle virkakäsitykselle tai miespappeudelle. Siitä huolimatta näiden asioiden suhteen ei olla barrikadeilla. Miksi?

Voisin kuvitella, että syynä on joko se, että kaikki ovat niihin tottuneet ja hyväksyneet ne luterilaisena oikeaoppisuutena - tai sitten ajan myötä siirtyneet toisiin kirkkokuntiin. Jos siis tilanne 20-40 vuoden päästä on se, että kaikilla kirkossamme on sama näkemys naispappeudesta, niin tämän päivän keskustelu voidaan hyvinkin nähdä muutosvastarintana. Kirkossa pysyneet pitävät tilannetta (= naispappeuden vastustajat on savustettu ulos) luonnollisena, mutta saattavat sitten nostaa älämölön jostain muusta asiasta (jossa todennäköisesti jälleen tanssitaan enemmän yhteiskunnan kuin Raamatun pillien mukaan).

Minusta tämän prosessin voisi hyvinkin nähdä niin, että "epäraamatullisuus" kyllä sallitaan, kunhan se on ollut virallisena käytäntönä ja/tai oppina tarpeeksi pitkään, mutta uuden muutoksen myötä aina osa nousee barrikadeille.

Anonyymi,  4.4.2007 14.08  

Tuli mieleeni yksi asia, jossa viime vuosina on mielestäni tullut muutos "epäraamatullisuudesta" parempaan päin, nimittäin lasten ehtoolliselle pääsy.

Aiemminhan vasta rippikoulun käyneet saivat osallistua ehtoolliselle. Nykyään he voivat vanhempien kanssa osallistua ehtoolliselle aiemminkin. Raamattuhan ei kiellä lasten osallistumista, vaan sanoo, että ehtoolliselle osallistumisen kriteerit liittyvät ihan muihin seikkoihin kuin ikään (tämä vaatisi pidemmät perustelut, mutta näin lyhyesti).

Kuka saa kastaa -kysymykseen liittyen olen ymmärtänyt, että Jeesus antaa sen tehtävän opetuslapsilleen (Matt. 28). Suomen kirkossa hätäkasteen saa antaa kuka tahansa kristitty, vaikka yleensä kastajana onkin pappi.

Varmasti epäraamatullisia käytäntöjä kirkossa on paljonkin. Mielestäni niistä pitäisi pyrkiä pois. Mutta sitten on myös niitä käytäntöjä, joista Raamattu ei anna ohjetta, vaan vapauden. Niistä asioista voivat kristityt miettiä, mikä olisi paras käytäntö. Antakoon Jumala siihen viisautta.

vesa 4.4.2007 14.17  

Olet ihan oikeassa, onhan tosiaan noita liikehdintöjä tapahtunut oikeaankin suuntaan. Ehkäpä tuossa kasteasiassakin - kuten myös mainitsemassasi ehtoollisasiassa - päästään jonain päivänä kokonaan siihen, että pelkkä Jeesuksen opetuslapseus tosiaan riittää. Nykyistä käytäntöä kun ei kummassakaan oikein voi "vapaudeksi" vielä kutsua! :-)