Karismaattisuus kirkossa

Helsingin kristillisellä opistolla pidettiin maanantaina teologipäivä, jonka aiheena oli "Karismaattisuus - teologinen haaste Suomen kirkolle". Tilaisuus veti paljon väkeä, sillä pelkästään ennakkoilmoittautuneita oli lähemmäs 150 henkeä. Osa tilaisuuden vetovoimasta oli mm. siinä, että Suomen kolmesta teologisesta tiedekunnasta oli puhumassa yhteensä viisi professoria ja yksi dosentti. Toisaalta aihe selvästi kiinnostaa pappeja ja teologeja. Vain piispat loistivat poissaolollaan.

Päivään mahtui monta mielenkiintoista esitelmää, osanottajien kommenteista puhumattakaan. Erityisesti jäi mieleen prof. Lauri Thurénin esitys karismaattisuudesta Uudessa testamentissa. Siinä missä Paavali saattoi vedota Hengen toimintaan ja ihmeisiin - ihmisten kokemuksiin - seurakunnan keskellä evankeliuminsa puolustamiseksi, Thurén epäili, että näin ei Paavali voisi enää tänään tehdä ainakaan luterilaisessa kirkossa.

Prof. Jouko Talonen puolestaan esitteli karismaattisuutta suomalaisissa herätysliikkeissä 1800-luvulla. Silminnäkijätodistusten ja aikalaisten kertomusten perusteella näyttää siltä, että rukoilevaisuus, herännäisyys ja lestadiolaisuus ovat alunperin olleet vähintään yhtä villiä menoa kuin ns. "torontolaisuus" (Talosen oma vertaus). Näihin herätysliikkeisiin ja niissä esiintyneisiin ilmiöihin verrattuna Nokia Mission ja/tai Markku Koiviston toiminta näyttääkin yhtäkkiä melko kesyltä.

Ehkä mielenkiintoisin osuus oli kuitenkin Sammeli Juntusen esitys siitä, miksi hän kirjoitti syksyllä keskustelua herättäneen mielipidekirjoituksen Kotimaa-lehteen yhdessä Antti Laaton kanssa. Koska Juntusella ei ole mitään siteitä Koivistoon tai Nokia Missioon eikä hän näyttänyt välttämättä olevan kovin sympaattinen karismaattisuuttakaan kohtaan, kaikki tietysti halusivat kuulla, miksi hän asettui Koiviston taakse. Juntusen mukaan oli kuitenkin enemmänkin kyse siitä, että Luther-tutkijana hänestä Tampereen tuomiokapitulin lausunnot ja tulkinnat luterilaisuudesta olivat täysin kestämättömiä ja että Koiviston tapauksessa oli hänen nähdäksensä menossa selvä oikeusmurha.

Koska teologipäivän taustalla oli kysymys siitä, että kuka on luterilainen ja kuka ei, kulutti osa puhujista yllättävän paljon aikaa oman luterilaisuutensa korostamiseen. Välillä olikin epäselvää, oliko kyseessä karismaattisuutta käsittelevä seminaari vai kenties kilpailu siitä, kenen kastenäkemys on luterilaisin. Itse asia tuli kuitenkin selväksi: karismaattisuus on - tai ainakin sen tulisi olla - osa todellista luterilaisuutta sekä Raamatun että kirkkohistorian valossa.

Jää nähtäväksi, ymmärtävätkö piispa Pihkala ja Tampereen tuomiokapituli ottaa tästä vaarin. Meneillään oleva eksodus on kirkolle tarpeeksi paha ilman, että sen karismaattiset jäsenet pakotetaan osallistumaan siihen. Pihkala on kuulemma älykäs mies - pian nähdään se, onko hän myös viisas.