Paavalin ongelmia

Edellisessä postauksessa viittasin professori Lauri Thurénin kysymykseen siitä, mitä Paavali sanoisi tänään, mikäli tulisi vierailulle luterilaiseen kirkkoon. Mutta karismaattisuus - tai sen puute - ei varmaankaan olisi ainoa asia, joka Paavalia kovasti ihmetyttäisi. Yksi vähintään yhtä hämmentävä piirre kirkon toiminnasta käy ilmi Kotimaa-lehden tuoreesta artikkelista "Mieheni ei saanut liittyä kirkkoon".

Lehdessä kerrotaan Suomesta turvapaikkaa hakeneesta miehestä, joka ei saanut liittyä kirkkoon. Syynä tähän oli se, että kirkkolain mukaan ei saa kastaa, ellei kastettavalla ole kotikuntaa. Ilman kastetta ei puolestaan saa osallistua ehtoolliselle.

Luterilaiset suhtautuvat kovin nuivasti ns. vapaiden suuntien edustajiin, jotka sentään perustelevat kastenäkemystään (= usko ennen kastetta) Raamatulla. Tämän valossa luterilainen toiminta (= kotikunta ennen kastetta) kuulostaa perin omituiselta.

Asiaan on yritetty saada muutosta jo piispainkokouksessa 2003, mutta tällä hetkellä asia makaa toista vuotta kirkkohallituksen jatkovalmistelussa. Tunnelin päässä ei juuri valoa näy, sillä kirkkohallituksen hallinto-osaston hallintopäällikkö Mikko Tähkäsen mukaan "juuri nyt on vältettävä kirkkolain muutoksia, jotka eivät ole aivan välttämättömiä". Sanoma on hyvin selvä: kirkolla on muutakin tekemistä kuin kastaa ihmisiä, jotka haluaisivat liittyä seurakuntaan.

Sen vielä ymmärtää, että portti on ahdas, mutta kun ovella on kaiken lisäksi lainoppineita, jotka estävät muita menemästä sisälle, niin saattaa turvapaikanhakijalla olla vähän ihmettelemistä. Mutta maassa maan tavalla, eikö niin?