8.11.07

Tarkoituksetonta sattumaa

Elämä on vain tarkoituksetonta sattumaa... pitkän evolutiivisen kehityksen ja monien syiden ja tekijöiden tulosta.
Näin ajatteli Pekka-Eric Auvinen ja lopulta myös toimi sen mukaisesti.

Odotan mielenkiinnolla, mitkä ovat Richard Dawkinsin ensimmäiset kommentit Jokelan koulun tragediasta. Jos elämä on sattumalta syntynyttä eikä Jumalaa ole, niin ei ole myöskään mitään absoluuttisia arvoja. Loppupelissä Auvisen valinta hyökätä kouluun ei siis ole sen kummempi kuin minun valintani pistää aamulla kravatti kaulaan.

Toivotaan kuitenkin, että Dawkins ja muut Jumalan sijasta evoluutioon uskovat henkilöt eivät laajemmalti innostu miettimään asioita ja viemään omia uskomuksiaan niiden loogiseen loppupäätökseen.

Jos oman vakaumuksen syvällisempi pohdinta tuntuu haasteelliselta, niin tässäkin voi hyödyntää muiden ajatuksia. Jo kauan aikaa sitten Saarnaaja pohdiskeli elämän mielekkyyttä ilman Jumalaa: "Turhuuksien turhuus... kaikki on turhuutta." Joten "[t]ässä on lopputulos kaikesta, mitä nyt on kuultu: pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä. Tämä koskee jokaista ihmistä. Jumala vaatii tuomiolle kaikista salatuistakin teoista, niin hyvistä kuin pahoista" (Saarn. 12:8, 13-14).

Jumala on antanut meille vapauden joko uskoa tai olla uskomatta häneen. Jokelan koulusurmien valossa Jumalan olemassaolo vaikuttaa selvästi mielekkäämmältä hypoteesilta.

12 kommentti(a):

chatiez 21.11.2007 1.59  

Hei Vesa,

kirjoitin artikkelistasi hiukan kritiikkiä omassa artikkelissani saman tragedian tiimoilta. Koko artikkelin löydät profiilini kautta, tässä osuus, missä lainasin artikkeliasi:

Tiede on työkalu ihmisen tutkimusmatkan tarpeeseen, paras työkalu mitä meillä on tuottamaan mahdollisimman hyvää tietoa materialistisesta ympäristöstämme. Rakkaus totuuteen on syy. Naturalistinen virhepäätelmä niin usein syntyy mm. evoluutioteorian kriitikoiden kohdalla tässä.

Jokelan tragediasta Optasia-blogin kirjoittaja Vesa: Toivotaan kuitenkin, että Dawkins ja muut Jumalan sijasta evoluutioon uskovat henkilöt eivät laajemmalti innostu miettimään asioita ja viemään omia uskomuksiaan niiden loogiseen loppupäätökseen.

kun Dawkins itse kuvaa maailmankatsomustaan Free Inquiry - lehden talvinumerossa 1997:

Indeed, my own philosophy of life begins with an explicit rejection of Darwinism as a normative principle for living, even while I extol it as the explanatory principle for life.

Evoluutioteorian arvo on sen totuusarvossa, se on paras ja objektiivisin tieteellinen tieto elämän kehityksestä mitä meillä on. Rakkaus totuuteen on syy, se antaa työkaluja auttaa toista.

vesa 21.11.2007 13.44  

Kiitos kommentistasi. Selvisihän sitten Dawkinsinkin näkemys :-)

Varsinainen pointtini oli tietysti se, että harva Auvisen lailla uskova (mukaanlukien Dawkins) loppupelissä kuitenkaan toimii aivan kuin elämä olisi vain tarkoituksetonta sattumaa.

Ihminen voi tietysti valita olla pitämättä darwinismia "as a normative principle for living", mutta minusta se näyttää (loppupelissä) epäjohdonmukaiselta. En siis näe, miksi Dawkinsin valinta olisi jotenkin Auvisen valintaa oikeampi tai parempi, mikäli heidän premissinsä elämän luonteesta ja synnystä otetaan vakavasti.

(Myönnän toki senkin, että näissä keskusteluissa yleensä "me" harjoitamme kriittistä ajattelua, kun taas "he" toimivat epäloogisesti ja kritiikittömästi.)

chatiez 21.11.2007 21.22  

Kiitos vastauksesta!

Dawkinsista kun oli puhe jatkan hänen lainaamistaan:

"This [materialistinen maailmankuva] brings me to the aspect of humanism that resonates most harmoniously for me. We are on our own in the universe. Humanity can expect no help from outside, so our help, such as it is, must come from our own resources. As individuals we should make the most of the short time we have, for it is a privilege to be here. We should seize the opportunity presented by our good fortune and fill our brief minds, before we die, with understanding of why, and where, we exist."

Olen eri mieltä kanssasi valintojen tasavertaisuudesta, ja päättelyketjusi on mielestäni virheellinen, koska siitä unohtuu itse ihminen. Materialistisen maailmankuvan luonto ilman ihmistä on nollatulos moraalisesti: havaittava maailma tarkoituksen puutteellaan ei ole moraaliton vaan moraalisesti tyhjä. Havainnoija on todellinen. Havainnoija on ympäristöön ja subjektiivisuuden takia epätäydelliseen havaintoonsa sidonnainen. Jos kaikki on luonnollista, ei mikään ole luonnonvastaista maailmankaikkeudelle. Tämän näkemyksen mukaan ihminen on siis kehittynyt tässä maailmankaikkeudessa kaikeksi mitä ihminen on luonnollisen prosessin kautta. Tätä tarkoittaa nollatulos, naturalistinen maailma ei anna uutta oikeaa ja väärää, meillä on jo kulttuuri -ja ihmissidonnainen oikea ja väärä. Darwinismin seuraaminen normatiivisena ohjeena on tulkinta - sen noudattaminen on siirtymistä uuteen ideologiaan - ei "paluuta juurille". Se on silti naturalistinen virhepäätelmä.

Selkeyttää voisi myös toisesta suunnasta lähestyvä ajatus:

Itse päädyin luonnolliseen maailmankuvaan kristillisistä juurista. Mietin miksi haluan olla moraalinen. Etsinkö uskoa vääristä syistä, tuntemattoman pelosta? Jos saisin tietää, että taivas onkin vain elämäntäyteinen elämä ja rauha lopussa, muuttaisiko se mitään? Olisinko katkera, olisinko ollut itsekkäämpi? Koska vastaus on ei, lopputulokseni oli että itselleni ainoa kestävä syy moraalisuuteen on rakkaus ihmiseen, rakkaus elämään, rakkaus sen tutkimusmatkaan. En tiedä ovatko nämä arvot peräisin geeneistä, yhteisöstä vai pohjimmiltaan yliluonnollisesta, mutta ne ovat itselleni toimivia perusteluja.

Kulttuuri, -ja ihmissidonnaiset perusteet kuulostavat Saarnaajalle turhuuksien turhuudelta, mutta hänen yleistyksensä ei ole mielestäni järkevä peruste vaipua nihilismiin. Omasta näkökulmastani hänen puheessaan on aistittavissa aavistus moraalista laiskuutta. Ymmärrän, että tämä rakentaa olkinukkea Jumalasta, mutta kenties selittää sitä ettei hän ole naturalistisessa maailmankatsomuksessa kuollut, hänen yliluonnolliset ulottuvuutensa eivät vain ole ymmärrettäviä - epäusko.

Tämä nyt meni vähän saarnaamiseksi, pahoittelen :).

vesa 22.11.2007 12.29  

Humanistisen maailmankuvan loogisuudesta, sisäisestä eheydestä ja arvopohjasta löytyy yllin kyllin materiaalia ympäri nettiä, joten en kommentoi sitä sen enempää. Kauneus on selvästikin katsojan silmässä ja "me" emme näe asiaa samalla tavalla kuin "ne" (mikä on sekin johdonmukaista, sillä harva haluaa tietoisesti omata omissa silmissään ristiriitaisen maailmankuvan).

Sen sijaan kiinnitin huomiota päättelyketjuusi:

1) Jos Jumalaa ei ole, toimisinko toisin?
2) En toimisi.
3) Niinpä Jumalaa ei ole, vaan rakkaus ihmiseen/elämään on ainoa kestävä syy toimia moraalisesti.

Tämän päättelyketjun logiikka ja sisältö herätti niin monta kysymystä, etten oikein tiedä, minkä niistä poimisi tähän. Ehkäpä olennaisin kuitenkin on siinä, että vaikutat ihmiseltä, jolla ei oikein ole käsitystä (a) ihmisen syntisyydestä ja hänen luonnollisesta tilastaan; (b) Jumalan pyhyydestä ja siitä rimasta/mittanuorasta, johon "moraalia" tulisi verrata; ja (c) Pyhän Hengen voimasta ja vaikutuksesta moraalisissa ratkaisuissa.

Kaikki nuo kategoriat ja entiteetit voi tietysti asettaa kyseenalaiseksi, mutta jos ne ovat totta, on päättelyketjusi virheellinen, IMHO.

chatiez 22.11.2007 20.59  

Hyvä Vesa,

vastauksestasi jäi nyt se oleellinen puuttumaan. Olen pahoillani että esimerkkini harhauttivat aiheen kannalta epäoleelliseen. Yritin esimerkilläni tuoda naturalistisen ja kristillisen maailmankuvan erojen kautta selittää täydentävämpää kuvausta, en laittaa maailmankatsomuksia paremmuusjärjestykseen.

Muunsit ensimmäisessä vastauksessasi alkuperäisen kommenttisi toteamuksesta mielipiteeksi. Vastasin tähän koittamalla selventää vasta-argumenttiani. Pyytäisin, että vastaisit argumenttiini darwinismin eettisten implikaatioiden logiikan ongelmasta. Nyt hyppäsit suoraan humanismin arviointiin - ja alkuperäisen väittämän kannalta ad hominen - sivuraiteelle. Myönnän, että nämä aukenivat tahdittomasta esimerkistäni, mutta koitetaan kummatkin palata asiaan.

vesa 22.11.2007 22.28  

En ole varma, ymmärsinkö oikein, mitä haluat (tai et halua) sanoa, joten voisitko vaikkapa lyhyesti ja ytimekkäästi esittää oman pointtisi suhteessa minun alkuperäiseen pointtiini...? Minusta nimittäin näytti, että oma kokemuksesi liittyi jotenkin olennaisesti siihen, mitä halusit sanoa, eli en suinkaan yrittänyt tietoisesti lähteä sivuraiteille tai ad hominem-hyökkäykseen.

chatiez 23.11.2007 6.25  

Ihminen voi tietysti valita olla pitämättä darwinismia "as a normative principle for living", mutta minusta se näyttää (loppupelissä) epäjohdonmukaiselta. En siis näe, miksi Dawkinsin valinta olisi jotenkin Auvisen valintaa oikeampi tai parempi, mikäli heidän premissinsä elämän luonteesta ja synnystä otetaan vakavasti.

Materialistisen maailmankuvan luonto ilman ihmistä on nollatulos moraalisesti: havaittava maailma tarkoituksen puutteellaan ei ole moraaliton vaan moraalisesti tyhjä. Havainnoija on todellinen. Havainnoija on ympäristöön ja subjektiivisuuden takia epätäydelliseen havaintoonsa sidonnainen. Jos kaikki on luonnollista, ei mikään ole luonnonvastaista maailmankaikkeudelle. Tämän näkemyksen mukaan ihminen on siis kehittynyt tässä maailmankaikkeudessa kaikeksi mitä ihminen on luonnollisen prosessin kautta. Tätä tarkoittaa nollatulos, naturalistinen maailma ei anna uutta oikeaa ja väärää, meillä on jo kulttuuri -ja ihmissidonnainen oikea ja väärä. Darwinismin seuraaminen normatiivisena ohjeena on tulkinta - sen noudattaminen on siirtymistä uuteen ideologiaan - ei "paluuta juurille". Se on silti naturalistinen virhepäätelmä.

----

Eli vielä kerran, evoluutioteorian tieto on luonnontieteellisen teorian tietoa. Se on luonteeltaan deskriptiivistä, eikä se anna syytä olettaa että ihminen ilman tätä tietoa olisi toiminut luonnonvastaisesti. Tämä tarvitsisi yliluonnollisen agentin tai vielä tuntemattoman mekanismin - kumpikin näistä kumoaa perustelut etiikan muodostamiselle kyseisestä luonnontieteellisestä datasta. Suhde on päinvastainen: ihmisyyden havaittavia piirteitä voidaan käyttää hypoteesina verifioimaan tai falsifioimaan evoluution teoriakokonaisuuden joitain osa-alueita. Ja tätähän juuri nyt tehdään tähän asti positiivisn tuloksin mm. altruistisuuden jäljittämisessä.

t. Sampsa

vesa 23.11.2007 9.01  

Okei, luovutan... En vieläkään ymmärrä, mitä yrität sanoa. Niinpä en siis myöskään ymmärtänyt, kuinka täysin tarkoituksettomasta ja mielivaltaisesta sattumasta - evoluutioprosessin myötä - nousee sellaisia moraalisia arvoja kuin "oikea" ja "väärä", tai mikä on se kiinnepiste, jonka perusteella minun "oikeani" vastaa sinun "oikeaasi".

Mutta älä toki anna minun rajoittuneisuuteni olla esteenä keskustelulle - netissä kyllä riittää korkeatasoisiakin keskustelijoita, jotka varmaan mielellään sparrailevat kanssasi.

PS. Lueskelin blogiasi. Päättelyketjusi ja logiikkasi on edelleen minusta olennaisilta osiltaan aika ongelmallista. Pidän kuitenkin hyvänä sitä, että ainakin pohdit asioita. Pidän myös tuosta "rakkaus elämään" -konseptista, varsinkin Johanneksen evankeliumin valossa.

chatiez 23.11.2007 23.26  

Niinpä en siis myöskään ymmärtänyt, kuinka täysin tarkoituksettomasta ja mielivaltaisesta sattumasta - evoluutioprosessin myötä - nousee sellaisia moraalisia arvoja kuin "oikea" ja "väärä", tai mikä on se kiinnepiste, jonka perusteella minun "oikeani" vastaa sinun "oikeaasi".

Eli ongelmasi ei sinäänsä ole evoluutioteorian vaan naturalistisen maailmankuvan kanssa? Käytät kuitenkin juuri "uskoa evoluutioteoriaan" oletuksestasi esimerkkihenkilösi etiikan epäloogisuudesta, sekä Auvisen loogisuudesta. Yritin selittää miksi logiikan puuttesta kärsi juuri Auvinen (naturalistinen virhepäätelmä). Tämä selitys ei ollut merkittävä tai ymmärrettävä, koska naturalistinen maailma ei sisällä ihmisen ulkopuolista moraaliauktoriteettia: jos absoluuttista moraalia ei ole, mielestäsi millään ei ole mitään väliä. Olenko oikeilla jäljillä?

Luonnollinen ihminen on se kiinnepiste. Ongelmaasi on koitettu havainnollistaa mm. laintekijä-kuvauksella. Ongelmaasi on siis kuvattu lauseella "lakia ei voi olla ilman laintekijää". Käsityksesi evoluutioteorian luonteesta sattumana on virheellinen, koska abiogeneesin (protosolun kemiallinen muodostuminen) jälkeen kyse on enemmänkin vääjäämättömyydestä, kehityksestä ympäristön vaatimusten mukaan.
Naturalistisen maailmankatsomuksen mukaan laki syntyi tarpeesta ja on kehittynyt ihmisen mukana. Ihmistä velvoittaa lakiinsa se yksinkertainen tosiseikka, että hän on ihminen. Ihmisen kyky järkeillä ja luontainen sosiaalisuus on johtanut nykyiseen yhteiskunnan ja etiikan kehitykseen parhaiden ideoiden toistuessa ja jäädessä pinnalle. Mikä tähän lakiin sitoo? Se, että lain havainnoija on ihminen. Mikä estää rikkomasta tätä lakia on samanarvoinen kysymys kuin, mikä estää rikkomasta absoluuttista lakia.

Auvisen irrationaalisen selityskaavan ongelmahan oli naturalistisen maailmankuvan pelko, jota hän pakeni rakentamalla virheellisten uskomusten varaan uskonnon itsensä ympärille.

Tarkoitusperäsi olivat varmaan pohjimmiltaan hyvät, kannattaa kuitenkin miettiä tätä selitystä. Tai voit tietysti vedota tietämättömyyteen, mutta tietämättömyyden vääristämän mielipiteen heittelemiseen erilaisen maailmankuvan omaavista ihmisistä on olemassa lyhyempikin nimi.

vesa 24.11.2007 11.13  

Kiitos selvennyksestä. Uskoisin nyt ymmärtäväni, mitä ajat takaa. Olen silti edelleen eri mieltä siitä, nouseeko "tarkoituksettoman sattuman ja evolutiivisen kehityksen" myötä välttämätön moraalinen kiinnepiste, joka on ihminen itse.

Jos sinulla on vaikeuksia asettua minun housuihini, niin voit kuvitella esim. klassisia puolustuksia ja argumentteja Jumalan olemassaolon puolesta ja miettiä, kuinka hyvin ne vakuuttavat.

Minulla on toki omat ajatukseni siitä, miksi useimmat eivät toimi niin kuin Auvinen, ja vastaavasti sinulla saattaa olla omat ajatuksesi siitä, miksi ajattelin Auvisen tekojen kummunneen omalla tavallaan johdonmukaisesti hänen usko(muksi)staan. En kuitenkaan usko, että saamme näitä maailmankatsomuksillisia kysymyksiä ratkaistua tässä.

Kirjoitin joskus tälle blogille apologian rajoista ja siitä, miksi olen aika haluton käymään tällaisia keskusteluja. (Voit halutessasi korvata kristinuskon humanismilla :-) Välillä täytyy kuitenkin olla jopa tyytyväinen siitä, että me ihmiset olemme suurimmaksi osaksi hyvin epäloogisia olentoja.

vesa 24.11.2007 22.19  

Sen verran vielä lisäisin, että näköjään Älykkään suunnitelman idea -blogin kirjoittaja näyttäisi olevan pitkälti samoilla linjoilla kanssani. Hän saattaa olla innokkaampi jatkamaan keskustelua asiasta (ja saanet samalla ajatuksillesi isomman lukijakunnankin).

chatiez 25.11.2007 1.27  

Tarkoitukseni siis tosiaan oli selventää miksi tieteellinen rationalismi - Dawkinsin ja muiden, luonnontieteellisten teorioiden puolestapuhujien, yhteys evoluutioteoriaan - hylkää täysin loogisesti "darwinismin" normatiivisena mallina. Ja tämähän oli osoittamasi vertailukohta Auvisen synkän ja surullisen maailman, sekä Dawkinsin ja konkkaronkan järkivetoisen humanismin välillä.

Naturalismin ja idealismin erot tosiaan ovat laaja ja vaikea alue, ja olen samaa mieltä kanssasi ettei niitä ole tässä rakentavaa käydä sen tarkemmin puimaan. Alkuperäisen asian kannalta ne ovat kuitenkin non sequitor: jos haluaa kritisoida katolista kirkkoa kondomikiellosta, kannattaa perusteet esittää aiheen piiristä, ei hakea esimerkkiä 7th heaven - kultin näkemyksistä miten idealismi tappaa. Idealismin tasolla yhteyden voi luoda, mutta argumentin kannalta sen arvo on lähinnä ennakkoluulojen luontia, ei rakentavaa kritiikkiä. Myös itse jätän siis tämän mielellään tässä yhteydessä.

Kiitos tosiaan ettet hylännyt kritiikkiäni suoralta kädeltä ja jaksamista sinne :).