29.3.08

Oikea seurakunta

Yhdeksi syyksi uuden kirkkokunnan perustamiseksi Nokia Mission johtajat mainitsevat sen, että he voivat siten nauttia ehtoollista ja kastaa niitä, jotka ovat tulleet uskoon. Itse päämäärä on hyvä ja raamatullinen, mutta lähettääkö liike tässä samalla signaalin, joka tulisi juuri Raamatun valossa kyseenalaistaa?

Mikä tekee seurakunnasta todellisen seurakunnan? Se, että siellä saarnataan Sanaa ja oikein toimitetaan sakramentteja? Se, että se on osa kirkkokuntaa? Se, että sen paimenet toimivat piispan alaisuudessa ja johdossa? Se, että sillä on oma kirkkorakennus, palkattuja kokopäiväisiä työntekijöitä, omia lähettejä, laaja diakoniatyö ja oma edustaja ekumeenisissa neuvotteluissa?

Näinhän me usein ajattelemme. Raamatusta näitä vaatimuksia ei kuitenkaan tällaisenaan löydy, vaikka tiettyjä yhtymäkohtia yllä mainittuihin "oikean seurakunnan" kriteereihin onkin olemassa.

UT:n valossa näyttäisi esimerkiksi siltä, että Jeesuksen kuoleman muistoateriaa vietettiin melko säännöllisesti. Tutkijat ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että kyseessä ei ollut symbolinen leivänmuru tai öylätti joka huuhdeltiin kitalaesta irti ruokalusikallisella viiniä, vaan todellinen ateria, aivan kuten Jeesuksenkin nauttima illallinen - ehtoollinen - oli todellinen ateria.

Samoin näyttäisi siltä, että jokaisella seurakunnalla oli paimenia, jotka tavalla tai toisella valittiin tai asetettiin tehtäväänsä ennen pitkää, mutta ei vielä välttämättä seurakunnan syntyessä. Heidän tehtävistäänkään ei ole kovin tarkkaa tietoa, sillä esim. Paavali on paljon kiinnostuneempi siitä, että paimenet ovat nöyriä ja (varsinkin kansan silmissä) moitteettomia Kristuksen seuraajia, jotka omalla elämällään näyttävät hyvää esimerkkiä laumansa lampaille. Siitä, kenellä oli lupa kastaa tai murtaa leipää, ei UT sano mitään. Kaikki kuitenkin viittaa siihen, että näitä toimintoja ei ollut mitenkään rajattu vain johtajien tehtäviksi.

"Oikea seurakunta" -klubin sisäänpääsyvaatimuksissa ei yleensä mainita sellaisia asioita, jotka alkuseurakunnissa tuntuivat olevan itsestäänselvyyksiä. Tutkijat vahvistavat esimerkiksi sen, minkä satunnainenkin lukija äkkiä huomaa: ensimmäisen vuosisadan seurakunnat kokoontuivat kodeissa. Se tapa, jota tämän päivän Suomessa pidetään vaarallisena perversiona, oli siis alkuseurakunnassa normi. (Nykypäivän normin kannattajat tosin hakevat henkistä selkänojaa sekä Apostolien teoissa temppelissäkäyntiä jatkaneista juutalaisista että Paavalin kaksi vuotta jatkuneista päivittäisistä keskusteluista Tyrannuksen luentosalissa.)

Samoin on mielenkiintoista, kuinka tietyt erityisesti mainitut, seurakuntaa ja sen olemusta koskevat ohjeet ja määrittelyt on kätevästi unohdettu: seurakunnan muodostavat Jeesukseen uskovat ja hänet Herrakseen tunnustavat yhteen kokoontuneet ihmiset; seurakunnan jäsenet eivät saa sietää keskuudessaan siveettömästi eläviä; seurakuntalaisten ei tule haastaa toisiaan maalliseen oikeuteen; seurakunnan kokoontuessa kaikilla on jotain annettavaa ja jokainen voi vuorotellen käyttää lahjojaan; jne.

Jos siis katsomme Raamatusta kriteerejä sille, milloin tietyt ihmiset muodostavat oikeasti seurakunnan, niin pelkäänpä, että aika harva itsensä seurakunnaksi mieltävä ryhmä on oikeasti sellainen. Juuri siksi suuren enemmistön onkin pakko rummuttaa oman kriteerikokoelmansa puolesta. Ensiksikin se vie huomion pois epämiellyttävistä tosiasioista. Toiseksi kokemus näyttää viittaavan siihen, että valheesta tulee monelle totuus, kunhan sitä toistetaan tarpeeksi usein ja tarpeeksi voimakkaasti.

On ihan ok, että Missio haluaa selkeyttää linjaansa ja perustaa uuden kirkkokunnan. Toivottavasti kukaan ei kuitenkaan kuvittele, että tarvitaan patentti- ja rekisterihallituksen päätös ennen kuin seurakunta voi olla seurakunta. Raamatusta meille selviää todellisen seurakunnan reunaehdot - jotka ovat kovin erilaiset kuin yleisesti uskotaan. Ehkäpä piispankin tehtäväksi sopisi ennemminkin kirkon raamatullisuuden kuin kirkon ykseyden vaalinta?

13 kommentti(a):

Mikko,  30.3.2008 17.59  

Minua vähän hämmentää miten Vesa tulkitset sola scriptura -periaatetta. Et sitä suoraa sano, mutta rivies välistä on luettaviis että meidän pitäisi pitää kynsin ja hampain kiinni raamatun tekstistä unohtaen koko 2000 vuotisen kristillisen historian ja tradition. Ja jos jotain asiaa ei raamatun lehdiltä löydy (tässä tapauksessa oikean seurakunnan määritelmä), niin se on automaattisesti saatanallista katolilaista hapatusta.

Esimerkiksi: sanot että alkuseurakunta kokoontui kodeissa, ja nykyistä seurakuntamallia sieltä ei löydy, ja oikea ehtoollinen on ainoastaan kokonainen ateria eikä öylätti ja viinitilkka riitä. Raamattua ei mielestäni voida tulkita näin tiukasti. Miksi et muuten listassasi maininnut, että Jerusalemin alkukristityt olivat kommunisteja eikä heillä ollut omaa omaisuutta? Tulisiko tämänkin käytäntö ottaa "oikeissa" seurakunnissa käyttöön. Uuden kristityn pääsyvaatimuksena seurakuntaan voisi olla kaiken omaisuuden myyminen ja rahojen siirtäminen seurakunnan tilille, esimerkiksi.

Nämä eivät ole "oikean seurakunnan kriteereitä". Ne ovat erilaisia seurakunnan toimintamalleja, joita meidän ei muuten ole käsketty noudattaa. Raamatusta esimerkiksi näemme, etteivät muut seurakunnat tiettävästi seuranneet Jerusalemin kommunistista mallia(ainakaan siitä ei ole mainintaa).

Raamatun kertomusten pohjalta on vähän vaarallista lähteä tekemään mitään absoluuttisia, teologisia linjanvetoja. Ainakaan samalla tavalla kun jostain Paavalin kirjeistä. Esimerkiksi mitä johtopäätöksiä voimme vetää lauseesta "Ja Juudas meni ja hirttäytyi", kun raamattu ei tekoa missään tuomitse? "Mene ja tee sinä samoin", niinkö?

Kehottaisin myös "vastavirtaan uivaa teologia" tutustumaan ehtoollisen teologisiin perusteisiin. Martti sedältä esim. löytyy aiheesta kirjoituksia. Ei teologiksi tulla pelkästään lukemalla raamattua, vaan myös tutustumalla siihen mitä raamatusta kristityt ovat 2000 vuotta sanoneet ja ajatelleet, ja millä perustein. Kritiikiksi ei mielestäni kelpaa vain toteaminen että "ei näin raamatussa lue", vaan pitäis vähän perustella miksi vanhat kristityt ovat olleet väärässä, ja miten he ovat menneet vikaan. Tätä kritiikkiä en kirjoituksestasi juuri löytänyt.

muukala 30.3.2008 20.44  

Hyviä pointteja. Niin helposti ajatellaan, että joku vakiintunut seurakuntamalli on se ainoa oikea ja pelastusta ei ole sen ulkopuolella. Suomalaisetkin ovat tähän asti kavahtaneet irrottautumista tutusta, ehkä peläten, että "säännöistä" poikkeaminen vaarantaisi pelastumisen. Tästähän ovat esimerkkinä ne, jotka haluavat pysyä kirkon kirjoissa, mutta käyvät samanaikaisesti muiden suuntien tilaisuuksissa. Ei kai tällainen kaksoiselämä ole kovin hyvä ratkaisu. Jokainen kristittyjen yhteisö, vapaamuotoinen tai järjestäynyt, on jo raamatullisesti seurakunta eikä yksilö varmaan todella pysty sitoutumaan kuin yhteen yhteisöön kerrallaan.

vesa 31.3.2008 10.49  

Mikko:

Kiva, että näit vaivaa reagoidaksesi provokaatiooni :-)

Rivien välistä lukeminen on sen verran vaikea laji, joten ehkä ensiksi selvennän sen, mitä kirjoituksellani halusin sanoa, ja sitten vastaan kommentissasi heitettyihin haasteisiin.

Pointtini oli yksinomaan se, että eri kirkoilla ja eri liikkeillä on erilaisia käsityksiä siitä, mikä on seurakunta tai miten se toimii. Tämä on sinänsä ihan ok. Pidän kuitenkin ongelmallisena sitä, että sellaiset yhteisöt, joiden näkemys seurakunnasta perustuu Raaatun sijasta esim. kirkkohistoriaan, toimivat "oikea seurakunta" -klubin portinvartijoina eväten pääsyn niiltä, joiden muoto ja toiminta on paljon lähempänä sitä, mitä UT opettaa seurakunnasta. Ja edelleen: jos tällaisia "oikean seurakunnan" reunaehtoja ruvetaan esittämään, niin onhan se vähintäinkin kummallista, jos esim. UT:n seurakunnat eivät täytä kriteerejä.

Voidaan toki unohtaa Raamattu ensisijaisena lähteenä ja ajatella, että totuus seurakunnasta löytyykin kirkon traditioista ja perinteistä. Tässä vahvimmilla on ortodoksikirkko, jonka perinteet taitavat ulottua kaikkein kauimmaksi. Myös katolinen kirkko (joka minusta ei ole mitenkään erityisen "saatanallinen") on siten oikeassa siinä, että protestanttiset yhteisöt eivät ole seurakuntia.

Mutta kuten lienee jo käynyt ilmi, olen siinä mielessä skismaattinen että pidän jatkuvan reformaation käsitteestä ja siitä, että syntyneitä traditioita ja vallitsevia käytäntöjä verrataan jatkuvasti Raamattuun. Toisena vaihtoehtona lienee se, että poimimme jostain myöhemmän kirkkohistorian varrelta jonkun sattumanvaraisen tilanteen ja lukittaudumme pitämään sitä kirkollisen kehityksen huippuna ja toivottuna tilanteena. Tai sitten vertaamme kirkon käytänteitä ja tulkintoja jatkuvasti siihen, mitkä ovat ympäröivän yhteiskunnan arvot, ja aina viimeisin kirkolliskokouksen päätös sanelee, mikä on totuus.

Alkukristityt kommunisteina: mielenkiintoinen ajatus, mutta kuten itsekin sanoit, tuo tapa ei liene ollut käytössä samalla tavalla kaikissa seurakunnissa (toisin kuin jotkut muut tavat). Päämääränähän ei tietenkään ollut "kommunismi" vaan se jo VT:ssakin esiin noussut ajatus, että koska Jahve on erityisesti heikompiosaisten ja köyhien Jumala, tulee hänen kansansakin pitää huolta siitä, että kukaan heidän keskuudessaan ei kärsi puutetta. Näitä ongelmatilanteessa olevia saattoi varsinkin ensimmäisenä helluntaina olla aika paljon, mikäli oletamme esim. että Jerusalemissa vierailulla olleita diaspora-juutalaisia tuli uskoon ja kaikki eivät palanneetkaan heti omaan maahansa/kaupunkiinsa. Tätä heikompiosaisista huolehtimista kristityt ovat jatkaneet kautta historian ja esim. kirkon diakoniatyö sopii mielestäni hyvin esimerkiksi tästä. Tunnen myös henkilökohtaisesti uskovia, jotka omasta tahdostaan elävät jakaen omaisuutensa muiden samalla tavalla elävien kanssa. Radikaali asenne tässä Mammonan hallitsemassa yhteiskunnassa.

Pointtisi narratiivin tulkinnan ongelmallisuudesta osuu kohdalleen. Toisaalta en voi yhtyä siihen, että karsimme narratiivin (=suurimman osan VT:a sekä evankeliumit, Apostolien teot ja Ilmestyskirjan) ja yritämme löytää systemaattisen teologiamme tueksi jotain hajanaisia lausahduksia Paavalin ad hoc-kirjeistä. Kyllä teologia nousee aivan yhtä lailla Raamatun kertovista osuuksista kuin muistakin teksteistä. Lukijan tehtäväksi jää sitten sen arvioiminen, onko Juudaksen hirttäytyminen tarkoitettu yhtä lailla meille malliksi kuin esim. se, mitä opimme seurakunnasta UT:n sivuilta.

Kehotat minua tutustumaan "ehtoollisen teologisiin perusteisiin". Kyllähän minä olen Martti-sedän ja muidenkin setien ja tätien kirjoituksia lukenut. Kaikella kunnioituksella on kuitenkin pakko todeta, että minua kiinnostaa eniten se, mitä Raamattu aiheesta opettaa. Yhtä lailla voisit kehottaa minua tutustumaan tunnettujen teologien "teologisiin perusteisiin" esim. aneista.

En pidä teologisesti ongelmallisena sitä, että ehtoollinen muodostuu öylätistä ja viinikulauksesta. Tällä lienee eittämättä pitkät perinteet siinä mielessä että viimeistään seurakuntien siirtyessä kodeista kirkkoihin alkoi yhdessä aterioiminen olla aika hankalasti toteutettavissa väkimäärän kasvaessa ja keittiötilojen kadotessa. Nykyinen käytäntö onkin lähinnä valitettava, koska siitä puuttuu UT:ssa (ja VT:ssa) tärkeäksi koettu ateriayhteys.

Sen sijaan koen Raamatun valossa teologisesti ongelmalliseksi sen, että ehtoollista saa nauttia vain tietyissä rakennuksissa ja että sen nauttimiseen vaaditaan vähintään yhden, yliopistossa tiettyjä aineita opiskelleen (joidenkin mukaan mies)henkilön läsnäolo. Ymmärrän toki, että molempien vaatimusten takana on pyrkimys kontrolliin, mutta en löydä Raamatusta tällaisia vaatimuksia. Jos vastauksesi on, että perusteet nousevatkin kirkkohistoriasta, niin sitten nostan käteni pystyyn. Tunnustan auliisti, että pyhän kirkon ja pyhän Raamatun ollessa ristiriidassa valitsen aina pyhän Raamatun.

Tuomo 31.3.2008 13.26  

Loistavaa! Saanko Vesa laittaa tämän kirjoituksesi ja ehkä jopa sitä seuranneen kommenttiketjun kotisivuilleni, jos perustan sinne uuden "Lainauksia" -osaston muiden hyville (blogi)kirjoituksille? Ei siellä toistaiseksi paljon kävijöitä ole, mutta ainakin se pysyisi paremmin omassa mielessäni...

Siunauksin,
Tuomo

vesa 31.3.2008 13.43  

Tuomo:

Ilman muuta saat lainata näitä tekstejä, mikäli koet niistä jotain iloa olevan. Jos kerrot vielä kotisivusi osoitteen, niin sinne saattaa eksyä muitakin... :-)

Anonyymi,  31.3.2008 13.56  

http://www.kolumbus.fi/tkv/

Terv. Tuomo

vesa 31.3.2008 16.02  

Ok, täytyypä tutustua tuohon jossain vaiheessa!

Mikko,  31.3.2008 20.11  

Hei taas. Luin oman tekstini uudemman kerran läpi... huh, taisi tulla vähän liian vihamielinen teksti. Se ei ollut tarkoitukseni.

Kritiikkini kärki oli lähinnä siinä, että jos meillä ei ole raamatussa suoraa käskyä organisoida seurakunta jollain tietyllä tavalla, niin ainoa tulkinta jonka voimme teksteistä silloin tehdä on puhtaasti kirkkohistoriallinen: näin ensimmäiset kristityt organisoivat seurakuntansa. Mallista ei siis pitäisi suoraa päätä vääntää mitään normia. Tämän jälkeen voimme arvioida miten toimiva malli ehkä oli ja miten hyvin malli sopisi esim. suomalaiseen kontekstiin. "Seurakunta on ihmistä varten eikä ihminen seurakuntaa varten", vai miten se Jeesus asian ilmaisi :)
(läppä) Ts. sillä ei ole väliä mikä on kaikista raamatullisin seurakunta malli, kun tavoitteena on ennemminkin löytää se toimivin malli, joka palvelee ihmisiä parhaiten eri kulttuurikonteksteissa.

Komentoni tutustua "ehtoollisen teologisiin perusteisiin" oli ehkä turha(ehkä). Mutta vastaustasi haluaisin vähän kommentoida. Tottakai tarkoitus on nimenomaan nähdä mitä raamattu sanoo asiasta x. Nuorena pojan kloppina en kuitenkaan uskalla sanoa osaavani raamatun niin hyvin ulkoa, etten enää tarvitse viisaampien opastusta. Tässä juuri, ainakin minun on käännyttävä aikaisempien kristitttyjen "oppi-isien" puoleen, varsinkin niinkin vaikeissa kysymyksissä kuin ehtoollinen (ja kaste). Kysymykset kuitenkin jakavat kristillisen maailman moneen osaan, joista kaikki sanovat lukevansa raamattua. On siis jokseenkin naiivia sanoa että "minua ei kiinnosta ihmisten mielipiteet, ainoastaan raamatun kanta", kun kaikki väittävät edustavansa raamatun kantaa. Tässä käsitysten kirjossa minun oma käsitykseni raamatusta on vain yksi mielipide muiden joukossa. Sen vuoksi teologin täytyy käydä vuoropuhelua myös aikaisempien ajattelijoiden kanssa, ja tehdä vasta sen jälkeen johtopäätökset siitä kuka tai mikä käsitys tulkitsee raamattua oikein.

vesa 31.3.2008 22.00  

Mikko:

Selvennyksesi jälkeen alkaa näyttää siltä, että näkemyksemme ovatkin paljon lähempänä toisiaan kuin mitä aluksi kuvittelin.

On totta, että UT:sta puuttuvat samanlaiset lakikokoelmat kuin VT:ssa. Lisäksi sielläkin, missä esim. Paavali tai Jeesus sanoo - jopa käskee - selvästi jotain, teologit onnistuvat yleensä selittämään, miksi teksti ei oikeasti tarkoita sitä mitä siinä lukee. Jos siis voimme ottaa oppimme pohjaksi ainoastaan sellaisia UT:n käskyjä, joita kukaan ei ole syystä tai toisesta selittänyt pois, niin aika vähän meille jää jäljelle. Eli haluaisin sanoa, että (1) kyllä narratiivilla on Raamatun lukijoille annettavaa ja että (2) Raamatussa olevilla traditioilla on suurempi auktoriteetti kuin myöhemmillä traditioilla.

Olen kuitenkin kanssasi samaa mieltä siitä, että seurakunnan muoto ja toimintatavat voivat vaihdella ja että eri konteksteissa tietyt jutut toimivat paremmin kuin toiset. Siksi en halunnutkaan lähteä väittämään, että esim. protestanttiset seurakunnat eivät ole oikeita seurakuntia. Ongelma minulla on lähinnä siinä, että "oikea seurakunta" -klubin portista on tehty niin ahdas, että Raamatun seurakunnilla (tai vastaavanlaisilla tämän päivän seurakunnilla) ei ole mitään mahdollisuutta päästä siitä läpi. Siksi minusta olisi portinvartijoidenkin välillä hyvä katsoa peiliin - eli Raamattuun - ja miettiä, onko oma toiminta oikeasti sille uskollista.

Ymmärrän hyvin skeptisyytesi sen suhteen, että hyvin monet väittävät "vain lukevansa Raamattua niin kuin se on kirjoitettu" ja kuitenkin päätyvät hyvin erilaisiin lopputuloksiin sen sisällöstä. Varsinkin tietyssä vaiheessa omaa uskonelämää tuollainen voi olla kovinkin hämmentävää.

Asia ei kuitenkaan ole aivan niin yksinkertainen kuin esitit. Postmodernista yhteiskunnastamme huolimatta en usko, että kaikki mielipiteet ovat yhtä oikeita (tai vääriä). Esimerkiksi akateemisessa kentässä - jonne päästääkseen pitää jo ylittää muutama rima - tutkija esittää näkemyksensä, perustelee sen mahdollisimman hyvin, ja antaa sitten vertaisryhmän eli muiden tutkijoiden arvioida, vakuuttaako esitys vai ei. Teologisissa näkemyksissä on eroja ja niitä ja niiden perusteluja voi arvioida, tosin siinäkin eri ihmisillä on erilaiset valmiudet tuohon arviointiin.

Kun kirjoitan teologisiin julkaisuihin, argumentoin eri tavalla ja eri tasolla (ja joudun siteeraamaan aika tavalla "aikaisempia oppi-isiä"). Tällaisessa blogissa voi sen sijaan kommunikoida vain hyvin rajallisella tasolla (ellei halua nukuttaa tai tiputtaa kyydistä suurinta osaa lukijoista). Esitän siis kirjoituksissani tiettyjä väitteitä ja oletan, että Raamattua ja riittävästi hermeneutiikan pelisääntöjä ymmärtävä henkilö kykenee arvioimaan, pitävätkö väitteet paikkansa.

Lopuksi vielä yleinen huomio, jonka tämäkin keskustelu lienee vahvistanut:
Se, minkä varassa jonkun tietyn yhteisön oppi ja/tai toiminta lepää, selviää helposti siitä, mihin vedotaan auktoriteettina. Seuraapa keskustelua ja pane merkille, perustellaanko asioita Raamatulla, kirkkoisillä, konsiilien päätöksillä, tunnustuskirjoilla, yhteiskunnan laeilla vai jollain muulla. Tyypillisesti silloin, kun status quo ja Jumalan Sana ovat ristiriidassa keskenään, pelataan jälkimmäinen ulos jollain eksegeettis-hermeneuttisella silmänkääntötempulla, joka siirtää auktoriteetin Raamatulta kirkkohistorialle (tai jonnekin muualle). Ruohonjuuritason kristityt saattavat kuvitella, että monet käytännöt ja säännöt ihan oikeasti perustuvat Raamattuun, mutta esim. akateemisilla pelikentillä yleensä selviää nopeasti, mikä totuus näissä asioissa on.

vesa 10.4.2008 14.27  

Tunnusta vaan ihan rohkeasti; tuo antamasi linkki ei tainnut olla ihan toimiva... :-)

Anonyymi,  10.4.2008 21.52  

Jos linkin alun, joka estää linkkiä toimimasta poistaa, niin jäljelle näytti jäävän tällainen osoite, joka myös toimi:
http://sähköpaimen.fi/2008/04/10/blogging-with-a-purpose/

vesa 14.4.2008 15.38  

Kiitos anonyymille avusta, ja erityisesti kiitos pastr0r1lle tunnustuksesta! Jos löydän sopivat viisi suomenkielistä blogia, jotka eivät ole tunnustusta vielä saaneet, pistän palkinnon kiertämään...