Amerikkalainen harhaoppi?

Timo Koivisto on viime kuukausina kunnostautunut Suomen Siionia ja erityisesti seurakunnan olemusta käsittelevissä kirjoituksissaan. Hänen viimeisin kirjoituksensa käsittelee kotiseurakuntia ja sitä, kuinka tuoreen ja arvovaltaisen amerikkalaisen tutkimuksen mukaan kotiseurakunnissa mukana olevat kokevat hengellisten tarpeidensa tulevan paremmin tyydytetyiksi kuin ne, jotka ovat mukana perinteisissä seurakunnissa.

Tätä tutkimusta ei tietenkään kannata ottaa vakavasti. Ensinnäkin kaikkien amerikkalaisten hengellisyys on vähintäinkin kyseenalaista eikä pärjää vertailussa suomalaisten hengellisyydelle millään osa-alueella. (Tästähän jo todistaa sekin, että amerikkalaisten keskuudessa kotiseurakuntaliike kasvaa kovaa vauhtia.)

Toiseksi, seurakunnan tehtävä ei tietenkään ole seurakunnan jäsenten hengellisten tarpeiden tyydyttäminen vaan jumalanpalvelusten uskollinen toimittaminen kunnialla ja arvokkuudella. Jos siinä sivussa jumalanpalvelukseen osallistuja kasvaa uskossaan, niin se on tietenkin plussaa, mutta ei siis mikään ensisijainen päämäärä.

Kolmanneksi, Suomeen ei kannata yrittää tuoda mitään amerikkalaista tai muualtakaan lähtöisin olevaa hengellistä liikehdintää - onhan kristinuskomme ihan kotimaista tuotantoa. (Ja jos Suomessa jotain kotiseurakuntatoimintaa on tai on joskus ollut, niin sekin on epäilyttävää, koska se menestyy Amerikassa, jossa siis ollaan vähemmän hengellisiä kuin Suomessa.)

Ja lopuksi: jos kerran Paavalinkin aikana oli kirkkoja, joihin maallikot kokoontuivat satapäin sunnuntaiaamuisin osallistumaan pitkiin kaapuihin pukeutuneiden pappien toimittamaan jumalanpalvelukseen kaikkine sen rituaaleineen, niin eikö tuo ole se raamatullinen standardi, jota meidänkin tulisi noudattaa tänä päivänä? Tämän tosiasian valossa ajatus siitä, että uskovat kokoontuisivat kodeissa rukoilemaan, ylistämään, aterioimaan, murtamaan leipää ja tutkimaan Raamattua - ja vielä ilman pappisvihkimystä saanutta henkilöä - on kerta kaikkiaan pöyristyttävä.

Vielä pahemmaksi asian tekee se, että tällaista yhteen kokoontunutta uskovien joukkoa kutsuttaisiin "seurakunnaksi". Onhan Suomessa sentään jo vuosikausien ollut voimassa myös yhdestoista käsky: "Älä perusta uusia seurakuntia." Ja toisaalta: eihän tällainen lahkolainen ryhmä voi senkään takia olla oikea seurakunta, että he eivät hautaa eivätkä vihi ihmisiä, eikä heillä ei ole omaa rakennusta eikä palkattuja työntekijöitä.

Näyttäisi siis siltä, että tällainen kotiseurakunta-ajattelu kannattaa heti kättelyssä hylätä epäraamatullisena amerikkalaisena harhaoppina. Timo Koivistonkaan juttuja ei kannata lukea, ettei vain saa hassuja ajatuksia ja rupea itse tutkimaan Raamattua. Sillä on nimittäin usein tuhoisat seuraukset, varsinkin uskonnollista valtaa pitävien kannalta.