Kirkko vs. teologinen tiedekunta
Yliopiston ja kirkon suhteesta on kirjoitettu viime aikoina useammassakin blogissa, viimeksi otsikolla "Professorin merkityksestä". Siinä kirjoittaja tuo esille unelmansa siitä, että "tulevaisuudessa Raamattu-uskollinen teologia voisi virrata yliopistoista 'turmelemaan' kirkon". Samoin hän antaa ymmärtää, että tutkimustulokset voisivat olla paljon radikaalimpejakin, mutta "ei ole ihan harvinaista, että tutkija pidättyy käsittelemästä tiettyjä asioita tai tekemästä tiettyjä päätelmiä sosiaalisten seurausten takia". Jos ev.lut. kirkon jäsenmäärä jatkaa laskuaan, niin pian näitä sosiaalisia paineita tiettyjen tutkimustulosten välttämiseksi on huomattavasti vähemmän. (Toisaalta tutkijoidenkin määrä voi pienentyä, sillä nykymenolla ev.lut. kirkko tuskin säilyttää ilmaisen työntekijäkoulutuksen valtion rahoilla maailman tappiin asti.) Jos nyt niin kuitenkin sattuisi käymään, että teologisen tiedekunnan vaikutuksesta kirkko jonain päivänä palaa uskonsa ja tehtävänsä lähteille, niin en aio olla panemassa hanttiin. Mutta toivottavasti oikeat tahot tekevät ajoissa oikeita johtopäätöksiä siltä varalta, että tämä ihme jää materialisoitumatta.
Jaan tuon saman unelman, mutta toisaalta olen ainakin vielä toistaiseksi kovin skeptinen sen toteutumisen suhteen. Ei niin, etteikö yksittäisiä poikkeuksia voisi löytyä, mutta pitkässä juoksussa sekulaarin tiedeyhteisön säännöillä pelaaminen ei saa palloa (tai kiekkoa) pomppimaan oikeaan suuntaan. Yhtäkkiä ei tule mieleen yhtään maailmankolkkaa, missä tämä olisi onnistunut (mutta jos tiedät toisin, niin kerro!).
Sen sijaan maailmalla on paljonkin yliopistoja tai niihin verrattavia laitoksia, jotka eivät ole sekulaareissa käsissä ja joissa akateeminen tasokkuus on mahdollista olosuhteissa, joka tukee myös opiskelijan (tai opettajan) uskoa. Ne, joiden käsissä esim. Suomessa on opetus- ja akkreditointimonopoli, antavat tietysti ymmärtää, ettei "objektiivista tiedettä" voida tehdä muualla kuin heidän laitoksissaan, mutta tätä modernistista propagandaa ei ole pakko niellä.
Kirjassaan Rosoinen Raamattu emeritusprofessori Räisänen vaikuttaa vielä kovin luottavaiselta sen suhteen, että linja ei ainakaan Helsingin teologisessa ole kovin äkkiä muuttumassa konservatiivisempaan suuntaan. Luvussa "Rikas ja kipeä prosessi" hän kirjoittaa mm. näin:Kirkkolain perusteella olisi ollut aivan loogista julistaa minut harhaoppiseksi [vuonna 1985], mutta silloin olisi jouduttu selvittämään liian mutkikasta vyyhtiä. Lähes kaikki harhaoppini löytyivät jo teologisen tiedekunnan alkeisoppikirjasta - jonka tekijä oli luterilainen saksalainen piispa (Eduard Lohse).
4 kommentti(a):
"Mutta toivottavasti oikeat tahot tekevät ajoissa oikeita johtopäätöksiä siltä varalta, että tämä ihme jää materialisoitumatta."
Minua jäi kiinnostamaan, minkä tahon suuntaan vihjailit tässä? Opiskelen siis myös itse teologisessa tiedekunnassa, eikä mielestäni tällä hetkellä näytä kovin todennäköiseltä, että yliopistolta puhaltaisi konservatiivinen tuuli kirkkoon. Päin vastoin.
Jos instituutiosta, joka kouluttaa kirkon työntekijät, puhaltaa kaikkea muuta kuin konservatiivinen tuuli kohti kirkkoa, niin luulisi sen olevan jonkinasteinen huolenaihe niille kirkon jäsenille, jotka vielä uskovat Raamattuun ja kristinuskon ydinoppeihin.
Jos ei uskota, että työntekijöiden koulutus muuttuu konservatiivisempaan suuntaan, vaan "päin vastoin", niin eikö silloin kannattaisi harkita esim. sitä, että tuolle koulutukselle luotaisiin konservatiivisempia vaihtoehtoja? Vai onko Raamattu-uskollisia kristittyjä kirkossa tosiaan niin vähän, että he eivät voi muuta kuin katsoa vierestä, kun kirkko etääntyy tulkinnoissaan yhä kauemmas perinteisestä kristinuskosta ja siitä tehtävästä, jonka Jeesus sille jätti? Jos näin on, niin viimeisellä uskovalla ei ole pian muuta tehtävää kuin sammuttaa valot.
Samaa mieltä. Arvelen, että jossain vaiheessa tietty osa kirkon jäsenistä tekee omat johtopäätöksensä ja eroaa kirkosta (ja perustaa mahdollisesti oman uuden yhteisönsä).
Koulutuksen eräs (mutta ei toki ainoa) ongelma on valintakoesysteemi, joka nähdäkseni suosii tieteellisesti orientoituneita opiskelijoita. Ehkä jonkinlainen soveltuvuuskoe kirkon virkaan voisi olla paikallaan. Mutta kuka sen suunnittelisi ja millaisilla periaatteilla olisi seuraava ongelma.
Joo, on ilman muuta selvää, että systeemi suosii ihmisiä, joiden vahvuudet ovat tietyillä alueilla. Valitettavasti ne eivät välttämättä aina ole niillä alueilla, joilla ne seurakuntien paimenilla tulisi olla.
Toisaalta voitaisiin tietysti ajatella, että nyky-yhteiskunnassa papin tulisi olla tietyllä tavalla "tieteellisesti" orientoitunut. Mutta kuten Timo Eskola on todennut, riippuu pitkälle koulutuksesta, mihin tuo orientaatio johtaa.
Katsoitko jo keskustelua tämän toisen postauksen yhteydessä?
Lähetä kommentti