Rosoinen Räisänen

Joulun alla huomasin kirjakaupassa Heikki Räisäsen tuoreen kirjan Rosoinen Raamattu. Kirja vaikutti mielenkiintoiselta, joten lisäsin sen lukulistalle. Tässä ensivaikutelmia ensimmäisen luvun ("Raamattu pyhien kirjojen joukossa") jälkeen:

Kuten aina, Räisänen osaa valita sanansa hyvin ja kirjoittaa tavalla, joka helposti vakuuttaa ainakin asioista perillä olemattoman lukijansa. Samalla konservatiivinen lukija saattaa provosoitua, sillä Räisänen ei säästele sanan miekkaansa, vaan iskee lujasti ja kirurgisen tarkasti arkoihin kohteisiin.

Räisäsen normaaliin tyyliin kuuluu myös, että hyvinkin kiistanalaisia väitteitä ja "faktoja" esitetään itsestäänselvyytenä, jotka lukijankin odotetaan uskovan ja omaksuvan, mikäli haluaa lukeutua fiksuihin ihmisiin. Terävyydestään huolimatta Räisänen ei siis ole luotettava opas kristinuskon kysymyksiin ainakaan niissä julkaisuissa, jotka on kirjoitettu muille kuin ammattiteologeille.

Lopuksi joitakin valittuja paloja lukijan arvioitavaksi:

• Varhaiskristityt eivät uskoneet Jumalan ilmoittaneen itseään teksteissä, vaan Pojassaan.
  
  
• Raamattu pitää sisällään kumoutumisen ongelman: onko Jumala muuttanut mielensä, kun UT kumoaa ikuiseksi säätämykseksi ilmoitutetun Tooran (eli VT:n) sitovuuden?
  
  
• Reformaation pyörteissä kansan käsiin päätyneestä Raamatusta ei kaikkia kirkon ytimessä olevia oppeja löytynytkään. Paremmin kansan käsiin sopivaksi kirjaksi osoittautuikin katekismus, johon oli Raamatusta poimittu oikeat kohdat oikein selitettyinä.
  
  
• Ristiriitatilanteissa (joita Räisänen ei sen tarkemmin määrittele) yhteisön tunnustukset ajavat Raamatun edelle. Raamattua arvioidaan tunnustusten pohjalta; katekismuksen sanotaan ilmaisevan "Raamatun keskeisen sisällön". Suomen ev.lut. kirkossa käytännössä Luther on lopullinen auktoriteetti.
  
  
• Tämän hetken Lähi-idän tilanteeseen ovat syynä Toora (=juutalaiset), Raamattu (=kristityt) ja Koraani (=muslimit). Muslimiterroristien tekojen legitimointi Koraanin avulla on absurdia, mutta toisaalta Koraanin sotaisat kohdat kalpenevat VT:n kansanmurhien ja Ilmestyskirjan kostonhimoisten visioiden rinnalla.
  
  
• Ajatuksella siitä, että historia on Jumalan toiminnan näyttämö ja että se kulkee kohti määrättyä päämäärää, on juurensa amerikkalaisella uskolla kansakunnan historialliseen tehtävään maailman pelastajana pahan voimilta. Tätä edustaa eritoten Yhdysvalloissa kukoistava profetiausko, joka näkyy mm. epälukuisissa bestsellereissä, joissa Raamattua käsitellään salaperäisenä oraakkeli-kirjana, jonka palaset pitää oikealla tavalla suhteuttaa ajan ilmiöihin, jotta voi ennustaa tulevaisuuden tapahtumat. Tämä kytkeytyy vaarallisella tavalla poliittiseen oikeistoon: uskovaisella, jolla on valtaa, on kiusaus auttaa Jumalaa väkivaltaisessa prosessissa, jonka on määrä johtaa hyvän eskatologiseen voittoon.

Räisänen on viisas kuin käärme, mutta ei aina viaton kuin kyyhkynen. Tämä on harmi, sillä jos järki olisi hänelle vain Jumalan tuntemisen väline eikä sen lähde, niin hänellä olisi (ollut) eittämättä paljon positiivista annettavaa teologialle.