Homma hallussa

Edellisen kirjoitukseni jälkeen selailin Nokia Mission uusinta uutislehteä. Täytyy nostaa hattua liikkeelle, sillä he selvästi ottavat vakavasti uskovien varustamisen. Äkkiä vilkaistuna koulutustarjonnasta löytyi mm. musiikki/ylistyskoulu, parantumiskoulu, solujohtajakoulu ja 3-vuotinen raamattukoulu. Lisäksi tarjonnassa on avioliittokoulutusta, MI Finland, nuorten "sotakoulu", yms. Oman paikan ja lahjojen löytämiseksi on siis runsaasti mahdollisuuksia ja monet menevätkin valtavin harppauksin eteenpäin omassa uskonelämässään Mission tarjoamissa puitteissa.

Virallisen koulutuksen ja tilaisuuksien lisäksi Missio näyttää panostavan myös solutoimintaan. Tämäkin on tervetullut painopiste, sillä todellinen kasvu ei tapahdu isossa kokouksessa penkissä istumalla, vaan intiimimmässä (ja joskus kivuliaassakin) kanssakäymisessä muiden uskovien kanssa. Uusi Testamenttikin olettaa yleensä seurakunnasta puhuessaan paikallisen (esim. yhdessä kaupungissa olevan) uskovien joukon, joka kokoontuu pienissä ryhmissä ihmisten kodeissa ympäri kaupunkia. Jos siis haetaan Raamatun mallia siitä, miten seurakunta toimii ja kokoontuu, niin nykypäivän kotiryhmät, solut ja/tai kotiseurakunnat (eli kodeissa kokoontuvat seurakunnat) ovat lähinnä sitä, mitä Paavalilla ja muilla UT:n kirjoittajilla on mielessään.

Kaiken tämän perusteella näyttäisi siltä, että Nokia Missiolla on homma näiltä osin hallussa ja että liike tulee kasvamaan ja voimistumaan entisestään. Tämä puolestaan merkitsee sitä, että suomalaiset tulevat ennen pitkää ymmärtämään, että kansankirkkomme edustama kristillisyys ei suinkaan ole ainoa vaihtoehto. Ja se onkin mielenkiintoista nähdä, mitä sitten tapahtuu.

Lue lisää...

Kutsumus hukassa?

Timo Koivisto kirjoittaa blogissaan siitä, kuinka oman kutsumuksen löytäminen on "eräs uskovan ihmisen elämän tärkeimpiä juttuja". Olen tästä Timon kanssa täysin samaa mieltä. Ideana ei tietenkään ole "me, myself and I" -kristillisyys, jossa oma napa on tärkein. Päinvastoin, mitä enemmän uskovat löytävät lahjansa, paikkansa ja kutsumuksensa, sen parempi tilanne on koko maailmanlaajuiselle seurakunnalle ja Jumalan valtakunnan kasvulle. (Ja kivana plussana on se, että harva asia maailmassa tuo ihmiselle yhtä suurta tyydytystä kuin se, että saa olla Jumalan käytössä omalla paikallaan ja omilla lahjoillaan.)

Timo mainitsee oman kutsunsa yhtenä osana "veneen keikuttamisen". Kärsin itse vähän samasta ongelmasta. En halua keikuttaa venettä vain siksi, että keikuttaisin venettä, mutta joskus on tarve asettaa kyseenalaiseksi se, miten seurakunnat toimivat.

Paavalin mukaan (Ef. 4) Kristus antoi seurakunnalle lahjoja: apostoleja, profeettoja, evankelistoja, paimenia ja opettajia (j. 11), joiden tehtävänä on tehdä "pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön" (RK 38; RK 92: "varustaa kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön"). Mutta missä ovat nämä lahjat ja kuinka he hyvin he hoitavat sitä tehtävää, joka heille on annettu? Kuinka moni suomalainen tavallisessa seurakunnassa (luterilainen tai ei) tietää kutsumuksensa, on löytänyt lahjansa ja palvelee paikallaan? Oletko sinä? Jos et - ja kuitenkin haluaisit - on jossain jotain vikaa... vikaa... vikaa... vikaa...

Kaikkea ei tietysti voi pistää seurakunnan paimenten (apostolit ja profeetathan ovat kadonneet, evankelistat ovat usein yksinäisiä susia omien "ministriensä" kanssa, eikä opettajiakaan juurikaan näy) piikkiin, vaan toki yksilöuskovallakin on oma vastuunsa. Mutta silti voidaan kysyä, kuinka tärkeä ja tietoinen sija "pyhien varustamisella" ja oman paikan ja kutsumuksen löytämisellä on seurakunnan toiminnassa tai virallisessa ohjelmassa. Jos tähän asiaan ei paneuduta ja panosteta - jos Kristuksen seurakunnalle antamat "lahjat" menevät syystä tai toisesta hukkaan - niin sitten jonkun täytyy kyllä keikuttaa venettä.

Siunausta Timolle ja muille rohkeille, jotka uskaltavat herätellä meitä ruususenunesta ja suhtautuvat pyhällä tyytymättömyydellä vallitseviin epäkohtiin.

Lue lisää...

Ilmestyskirjan avaimet

Jos kerran lopunaika-expertit ja tutkijat eivät pääse yksimielisyyteen Ilmestyskirjan tulkinnasta, niin mitä toivoa tavallisella tallaajalla? Tämä on kysymys, jota on hyvä pysähtyä pohtimaan hetkeksi.

On totta, että alkukielen eli kreikan tunteminen auttaa UT:n dokumenttien (Ilmestyskirja mukaanlukien) ymmärtämisessä. Toisaalta yleensä pitää paikkansa myös se, että mitä enemmän puhuja vetoaa "alkukieleen" opetuksessaan tai saarnassaan, sitä todennäköisemmin hän ei osaa sitä tarpeeksi ja käyttää sitä väärin argumenttinsa tueksi. Ei kreikan osaamisessa mitään vikaa ole (varsinkin jos tietää oman osaamisensa tason), mutta sen merkitys on usein liioiteltu ja melko pitkälle tulee toimeen ilmankin. (Usein suurin ongelma osaamattomuudessa on se, että ei pysty spottaamaan "alkukielen" tuntemukseen vetoavia sumuttajia...)

Jos kielen tuntemus ei anna avaimia Ilmestyskirjan ymmärtämiseen, niin mikä sitten? Vastaus on valitettavan yksinkertainen: Raamatun lukeminen auttaa Raamatun lukemisessa. Harva on kuitenkaan valmis maksamaan sitä hintaa, että oikeasti lukee Raamattua uudestaan ja uudestaan niin, että saa sekä hyvän yleiskuvan että näkee yksityiskohdat tuossa yleiskuvassa. Kristityt saattavat vielä lukea UT:a, ja joskus silloin tällöin vilkaista myös VT:a, mutta tällaisella dieetillä ei pitkälle pötkitä. Muualla UT:ssa saattaa vielä tulla auttavasti toimeen, mutta Ilmestyskirjan kanssa käy kalpaten. Jos kerran Ilmestyskirja sisältää (joidenkin laskujen mukaan) jopa satoja viittauksia eri puolelle VT:a, niin kuinka sitä voi ymmärtää, jos ei tiedä, mihin Johannes kulloinkin viittaa ja mitä hän viittauksellaan haluaa sanoa?

Tärkeimmät kaksi avainta Ilmestyskirjan ymmärtämiseen ovat siis
1) Lue VT:a
2) Lue sitä uudestaan

Ei Ilmestyskirjan lukeminen ja ymmärtäminen niin vaikeaa ole. Siitä vaan avaimet käteen ja kirjan ääreen!

Lue lisää...

Vision of the Valley

Tässä yksi näky, joka on puhutellut minua vuosia:

the vision came unbidden
at an unexpected pass
where the winds of change blew colder
whipping snow that cut like glass
but like an old man in regret
for foolish sins and wasted youth
the scene that lay before me
had no beauty save its truth

for the wind came down the mountain
never slowing never still
and the sheep were scattered shepherdless
alone across the hills
they were prey to every beast that roamed
and entrapped by every curse
and they stumbled in their sickness
in their weakness and their thirst

below them in the valley
the polluted waters flowed
where the shepherds that were hirelings
sat and argued what was owed
the ambitious and abusive bragged
and they boasted on their might
and the profits from the slaughter
of the ones who could not fight

and the wind just kept on howling
as i cried oh lord how long
will your people be the victims
of the ruthless proud and strong?
and at once there came an answer
in the quiet of my soul
the time has come for judgement
and to make the wounded whole

for my heart is still a shepherd's heart
i know each one by name
the ragged and the beautiful
the healthy and the lame
and i myself will lead them out
and i'll feed them on the best
in pastures by still waters
in a place of peace and rest

o but woe unto the shepherds
who abuse my sheep and kill
with harshness and severity
you've bent them to your will
and today i am against you
as i take them from your hand
when the fire of judgement comes
the stubble will not stand

and darkness filled the valley
and i saw it take up form
screaming winds and fire and lightning
more than any earthly storm
where it passed were no survivors
for the land was cleansed and bare
but the streams flowed clear and purified
and the grass grew green and fair

i saw a man come walking
and his heart glowed like a flame
all the sheep began to run to him
he called each one by name
he spoke to them in gentle words
and soothed their fearful minds
and he healed the brokenhearted
and the crippled sick and blind

and many others like him
all with hearts that glowed the same
that before i hadn't noticed
from the farms and fields they came
they weren't famous wise or noble
but they spoke a common word
a word the flock could recognise
and follow when they heard

he led them in green pastures
by still waters in the light
standing guard against the wolves
and other creatures of the night
going out into the mountains
in the darkness and the cold
bringing back the lost and wounded
to the safety of the fold

and the news went out around the world
in every street and town
that something wonderful was here
that heaven had come down
and millions gave their hearts in trust
that long had been betrayed
and the bride at last was ready
and the trumpet call was made

Don Francisco, 1991

Lue lisää...

Vielä Lähi-idän uutisoinnista

En enää aikonut palata tähän aiheeseen, mutta...
Viime viikolla kirjoitin siitä, kuinka vaikea on saada puolueetonta tietoa Lähi-idän tilanteesta ja muodostaa tasapainoinen käsitys aiheesta. Ilokseni huomasin, että samaa kysymystä oli muutamia päiviä myöhemmin pohtinut Ristin Voiton toimituspäällikkö Anssi Tiittanen RV:n numerossa 34.

Tiittanen toteaa, että suurinta osaa uutisoinnista voidaan luonnehtiä seuraavan näkemyksen kautta: Israelilla on oikeus puolustaa itseään, mutta sen toimet ovat olleet ylimitoitettuja.

Tätä lähellä ovat Tiittasen mukaan toisaalta sionistinen uutisointi (Israelilla on oikeus puolustaa itseään ja myös sen hyökkäykselliset sotatoimet ovat oikeutettuja) ja toisaalta "vasemmistolaiseen ajatteluun kallistuva" uutisointi (Israel on vastuussa Lähi-idän kriisistä ja on itse kylvänyt kohtaamansa vihan siemenet). Uutisointimielessä nämä lienevätkin ne yleisimmät näkökulmat, vaikka henkilökohtaisella tasolla on muitakin lähestymistapoja, kuten aikaisemmin ehdotin.

RV:n linjaa Tiittanen luonnehtii pääasiassa sionistiseksi, joka kuitenkin ottaa vaikutteita edellä mainitusta yleisimmästä linjasta ja pyrkii näin avaamaan laajempia näkökulmia. Mieleen kuitenkin jäi kolumnin loppupuolella oleva kommentti:
Vain enää harva uskova lukija pitää puhdasveristä sionistista uutisointia "tasapuolisena Israel-uutisointina", jonka perään monesti kysytään. Suurin osa myös ymmärtää, että konfliktissa syy-seuraussuhteet ovat monin paikoin niin sekaisin, että yksinkertaistaminen on vahingollista.

On hienoa, että aiheen vaikeus on ymmärretty (ainakin tietyissä piireissä), mutta toisaalta juuri siksi tuntuu oudolta, että silti oma uutisointi tunnustetaan pääasiallisesti "sionistiseksi", joka Tiittasen mukaan "pyrkii paitsi siunaamaan Israelia, myös selittämään ja ymmärtämään Israelin toimintaa konflikteissa". Epäselväksi jääkin, miten lehden (tai jonkun muun median) uutisointi voi olla analyyttista, tasapuolista ja rehellistä, jos sen avoimesti tunnustettuna pyrkimyksenä on "palvella Israelia" sekä siunata ja selittää vain toisen osapuolen tekemisiä? Ja jos tätä puolustellaan sillä, että se on "raamatullista", niin sitten vika on nähdäkseni joko Raamatussa tai sitten siinä tavassa, jolla sitä luetaan.

Lue lisää...

Άποκαλυψις - ilmestys vai paljastus?

Jeesuksen Kristuksen ilmestys, jonka Jumala antoi hänelle näyttääkseen palvelijoilleen, mitä pian on tapahtuva, ja hän näytti sen lähettämänsä enkelin kautta palvelijalleen Johannekselle. (Ilm. 1:1)

Muinaisissa teksteissä oli usein tapana tuoda esille kirjoituksen pääasia tai sisältö tiivistetysti heti ensimmäisissä lauseissa, eivätkä UT:n kirjoitukset paljonkaan tästä poikkea. Myös Ilmestyskirjan kirjoittaja auttaa lukijaansa: kirjoituksen pääsisältö, "ilmestys" (αποκαλυψις), on jotain, jonka (a) enkeli (b) näytti (δεικνυμι) Johannekselle ja joka käsittelee jotain, (c) mitä pian on tapahtuva. Mutta mihin nuo Johanneksen tarjoamat vihjeet viittaavat?

Vastaukset tähän kysymykseen voidaan jakaa kolmeen ryhmään: "ilmestys" on koko Ilmestyskirja (näkemys, jota populaari kielenkäyttökin tukee), "ilmestys" alkaa vasta luvun 4 alusta (eli käsittää luvut 4-22), tai "ilmestys" on jokin pienempi osa Ilmestyskirjaa.

Ensimmäisen näkemyksen ongelma on se, että koko Ilmestyskirja ei Johanneksen mukaan ole enkelin näyttämä, vaan ensimmäinen ilmestys/näky -osuus alkaa vasta 1:10 ja sekin pistetään Pyhän Hengen piikkiin. Lisäksi ylivoimaisesti suurin osa luvuista 1-3 käsittelee joko jo kirjoitushetkellä menneisyydessä olevia asioita tai sitten Aasian seitsemän seurakunnan senhetkistä tilaa. Johanneksen tarjoamat askelmerkit sopivat siis kovin huonosti yhteen tämän näkemyksen kanssa.

Toinen näkemys on tässä suhteessa parempi, mutta kaatuu loppupelissä samoihin ongelmiin. Toisaalta melkein kaikki tutkijat myöntävät, että luvuissa 4-22 on materiaalia, jotka viittaavat Johanneksen näkökulmasta menneisyyteen (esim. luvut 4-5 nähdään yleisesti Karitsan kruunajaisina eli kuvaamassa hetkeä, jolloin hän on juuri kuolemansa jälkeen astunut taivaaseen; luvun 6 sinetit kuvaavat jo käyntiin lähteneitä prosesseja; luvun 12 alussa kerrotaan tiivistetystä Jeesuksen syntymä ja ylösnousemus; jne.). Toisaalta Johannes ei luvun 4 alussa edelleenkään mainitse, että enkeli olisi tullut ja näyttänyt hänelle jotain. (Tarkemmin identifioimattomat "äänet" taivaassa kuuluvat Hänelle, joka istuu valtaistuimella, mutta siitä mahdollisesti tarkemmin jossain toisessa kirjoituksessa.)

Kolmas näkemys sen sijaan sopii hyvin kirjoittajan antamiin vihjeisiin. Jos tutkii Ilmestyskirjaa tarkemmin, huomaa että
(a) enkeli kommunikoi Johanneksen kanssa vain muutaman kerran, luvussa 10 ja luvusta 17 eteenpäin (näyttäen porton tuhon ja morsiamen korotuksen);
(b) sanaa "näyttää" (δεικνυμι) käytetään Ilmestyskirjassa vain muutaman kerran (4:1 toistaa 1:1 lupauksen; 22:6, 8 viittaavat taaksepäin jo tapahtuneeseen näyttämiseen; ja 17:1, 21:9-10, ja 22:1 kertovat, kuinka enkeli näyttää Johannekselle tiettyjä asioita); ja
(c) porton tuho ja morsiamen korotus sekä niiden väliin jäävä materiaali on selvästi ja kiistattomasti tulevia tapahtumia (jotka siis enkeli näyttää Johannekselle).

Tämä ei välttämättä vielä vakuuta niitä, jotka tietävät, mitä Ilmestyskirja "oikeasti" sanoo. Mutta jos katsoo Danielin kirjan viimeistä lukua, on yllä esitetty tulkinta huomattavasti ymmärrettävämpi. Siellä enkeli nimittäin puhuu Jumalan kansan (viimeisen) ahdistuksen ja vainon ajasta (12:7), mutta Daniel ei ymmärrä: Minä kuulin, mutta en ymmärtänyt. Ja minä sanoin: "Herrani, miten tämä kaikki päättyy?" (j. 8). Tähän enkeli vastaa: "Mene, Daniel. Totisesti, nämä asiat ovat salatut ja sinetöidyt lopun hetkeen saakka" (j. 9).

Danielin kirja siis loppuu tilanteeseen, jossa Danielille ei kerrota, miten Jumalan omien maanpäällinen ahdistus päättyy, vaan tuo tieto on "salattu" tai "peitetty" (kreik. κατακαλυπτω, joka on tässä asiayhteydessä sanan αποκαλυπτω semanttinen vastakohta) ja "sinetöity" "lopun hetkeen saakka". Kuinka ollakaan, Ilmestyskirja alkaa lupauksella siitä, että kirja pitää sisällään tulevaisuutta koskevan "paljastuksen" (joka siis on parempi ilmaisu kuin "ilmestys"). Kun lisäksi Ilmestyskirjassa on tärkeä rooli kirjoituksella, joka on "sinetöity", mutta joka avataan ja on lopullisesti auki 17:1 mennessä (pisteiden yhdistäminen tältä osin jätetään lukijan tehtäväksi), osoittautuu Ilmestyskirja ikään kuin vastaukseksi siihen kysymykseen, johon Danielin kirja päättyy: Jumalan kansan viimeisen ahdistuksen ja vainon aika päättyy portto Babylonin ja muiden Jumalan kansan vihollisten tuhoon sekä seurakunnan, Karitsan morsiamen korottamiseen ja Jumalan valtakunnan lopulliseen tulemiseen.

Mutta tätä voi olla vaikea nähdä, jos tietää varmasti, että Ilmestyskirjan tarkoituksena on antaa meille salaista tietoa siitä, kuinka Apache-helikoptereita käytetään hyväksi viimeisimmässä Lähi-idän konfliktissa ja kuinka Gorbatchev (vai oliko se Ronald Wilson Reagan?) on peto, joka johtaa YK:n harhaan, ennen kuin EU hyökkää Israeliin Kiinan kautta tuhottuaan ensin Neuvostoliiton... vai miten se nyt menikään?

Lue lisää...

Ainoa Oikea Tulkinta™

Lupasin aiemmin esittää Ilmestyskirjasta sen Ainoan Oikean Tulkinnan™ ja nyt on aika palata aiheeseen...

Koska Ilmestyskirjasta on varmaan enemmän tulkintoja kuin tulkitsijoita, on tietenkin helppo sanoa, että suurin osa tulkinnoista on enemmän tai vähemmän vääriä. Vaikeampaa on sen sijaan sanoa, mitkä tulkinnat ovat oikeilla linjoilla, varsinkin kun kaikki ovat varmoja siitä, että juuri he ovat oikeassa. (Sama pätee tietenkin myös allekirjoittaneeseen.) Kuinka siis edetä?

Postmodernissa yhteiskunnassa on mahdollista turvautua erilaisiin strategioihin. Ajan henkeen parhaiten istuu ajatus siitä, että jokaisella on oma totuutensa ja että kenenkään totuus ei ole oikeampi kuin toisten. Tämä kuulostaa kyllä hienolta ja suvaitsevalta, mutta istuu vähän huonosti siihen viitekehykseen, josta käsin Ilmestyskirja on aikoinaan kirjoitettu.

Toinen lähestymistapa on korottaa ääntä ja paukuttaa nyrkkiä vielä enemmän, niin että uskolliset varmasti uskovat, että minun edustamani näkemys on se Ainoa Oikea Tulkinta™.

Kolmas, hyvin suosittu tapa on yksinkertaisesti vain kertoa, mitä Ilmestyskirja "selvästi sanoo". Tulkitsija ei näin ollen anna omien ajatustensa, omien kokemustensa, oman tietämyksensä tai minkään muunkaan vastaavan asian vaikuttaa tulkintaansa, vaan tuo ainoastaan esille sen, mitä Johannes itse halusi sanoa. (Tämän menettelyn ongelmallisuus jätetään lukijan itsensä mietittäväksi.)

Neljäs vaihtoehto on pelata Pyhä Henki -kortti: "Tulkintani on oikea, koska Pyhä Henki antoi sen minulle." Tämä yleensä tukahduttaa tehokkaasti kaiken keskustelun siihen asti, kunnes löytyy joku toinen, joka pelaa saman kortin mutta jolla on erilainen tulkinta. (Nämä kaksi kannattaa jättää jatkamaan pelia kahdestaan sillä välin kun muut siirtyvät vaivihkaa toiseen huoneeseen jatkamaan keskustelua.)

Viides lähestymistapa on se, että tulkitsija kertoo, kuinka Ilmestyskirjan ja sen sanoman ymmärtää, sekä sen, mihin tulkintansa perustaa. Vastuu tulkinnan arvioinnista jää näin kuulijoille/lukijoille. Joidenkin tulkintojen perustelut ovat parempia kuin toisten ja ehkäpä lukijan sisinkin saattaa resonoida eri tulkintojen kanssa eri tavoin. Tärkeintä tässä lähestymistavassa on se, että vaikka tulkitsija ei uskokaan kaikkien "totuutta" oikeaksi ja samanarvoiseksi, hän ei kuitenkaan lähde siitä olettamuksesta, että hän puhuu Jumalan suulla ja samanlaisella auktoriteetilla ja erehtymättömyydellä.

Muitakin lähestymistapoja lienee olemassa, mutta nämä viisi tuntuvat tulevan useimmiten vastaan. Valitettavasti itse edustan tuota viimeistä, eli näkemyksiäni saa (ja pitääkin) vapaasti arvioida ja haastaa. Valitettavasti mainitsemani Ainoa Oikea Tulkinta™ on siis vain tulkitsijoiden yleisesti käyttämä mainoskikka, sillä tuota leimaa ei tietojeni mukaan ole Korkeimmalta Taholta annettu vielä yhdellekään tuotteelle, ainakaan Ilmestyskirjan tulkintateollisuudessa.

Lue lisää...

Lähi-idän tilanne, osa II

Olin jo mielessäni päättänyt, että seuraavaksi kirjoitan viime viikolla kesken jääneestä aiheesta eli Ilmestyskirjasta ja sen tulkinnoista, mutta päivän lehden lukeminen palautti minut vielä hetkeksi eiliseen aiheeseen. Helsingissä oli nimittäin eilen mielenosoitus, jossa "tuhannet" marssivat Israelin puolesta. Haastateltujen mielenosoittajien - jotka koostuivat eri puolelta Suomea tulleista kristityistä "Israelin ystävistä" - mukaan Israel tekee oikein puolustautuessaan ja kostaessaan sitä vastaan tehdyt iskut.

Lähi-idän konfliktia ei ratkaista tällä palstalla, se on tietenkin selvää. En ole ajatellut myöskään käsitellä "oikeutetun sodan" problematiikkaa, ainakaan vielä tässä kirjoituksessa. Sen sijaan lehteä lukiessani nousi mieleen kysymys, WWJD (What Would Jesus Do)? Jos hän olisi nyt ihmisenä täällä keskuudessamme, niin mikä olisi hänen osansa tässä konfliktissa? Osoittamassa mieltä Israelin puolesta? Taistelemassa Israelin armeijassa Libanonin maaperällä? Julistamassa hyviä uutisia toisenlaisesta valtakunnasta molemmin puolin rajalinjaa ja auttamassa kärsiviä?

Näitä ajatellessani tajusin, että mehän itse asiassa tiedämme, mitä Jeesus tekisi tilanteessa, jossa ulkopuolinen vihollinen sortaa, alistaa, tappaa ja muutoinkin kaltoin kohtelee juutalaisia ja/tai Israelia. Nimenomaan tämä oli se konteksti, johon Jeesus syntyi ja jossa hän toimi. Juuri siksi hän ei voinut myöskään avoimesti julistaa olevansa Messias, sillä Messiaan odotettiin ja haluttiin eliminoivan roomalaiset ja muutkin inhottavat naapurit. Jeesuksella oli kuitenkin aivan toisenlainen sanoma (jonka hän jätti seuraajilleen eteenpäin vietäväksi, BTW). Jos siis haluamme tietää, mitä Jeesus tekisi, selviää se meille evankeliumeista.

Jeesus ja hänen opetuksensa olivat vaarallisen radikaaleja omana aikanaan ja sitä ne ovat vielä tänäänkin.

Lue lisää...

Sodan ensimmäinen uhri

Luin tänään lehdestä Business Week -lehden kirjeenvaihtajan Richard Dunhamin kolumnia siitä, kuinka Euroopassa ja Yhdysvalloissa lähestytään Israelin ja Hizbollahin välistä konfliktia hyvin erilaisista näkökulmista:

Eurooppalaisissa kuvissa näkyi lähes pelkästään kuolleita libanonilaiia siviilejä, kirkuvia naisia ja pelokkaita lapsia. Sodan arvostelijat tuomitsivat haastatteluissa Israelin sotatoimet ja Yhdysvaltojen asekaupat Israelin kanssa. Yhdysvaltain lehdissä kerrotaan yllin kyllin Libanonissa vallitsevasta kaaoksesta, mutta paljon todennäköisempää on nähdä kuvauksia Israelin siviilien kärsimyksistä ja kauhusta.

Joku on joskus viisaasti todennut, että sodan ensimmäinen uhri on yleensä totuus. Lähi-idässä ei tarvita edes sotaa, vaan tasapainoista kuvaa Israelin ja palestiinalaisten konfliktista on yleensäkin vaikea saada. Muistan joskus Englannissa lukeneeni ensin päivän Timesin ja heti perään Guardianin ja molemmissa kerrottiin jostain tuoreesta yhteenotosta Gazan alueella tms. Jutut oli kuitenkin kerrottu niin eri perspektiiveistä, niin erilaisin termein ja niin erilaisilla kuvilla maustettuina, että minulta kesti hetken ennen kuin tajusin, että molemmat jutut pyrkivät olemaan tarkka kuvaus samasta tapahtumasta. Kuvitelmani sanomalehtien (mukaanlukien suomalaiset lehdet) puolueettomasta ja objektiivisesta raportoinnista olivat onneksi haihtuneet jo vuosia aikaisemmin.

Mistä sitten voisi saada luotettavaa tietoa Lähi-idän tilanteesta ja Israelin ongelmista naapuriensa kanssa? Joskus ajattelin, että tätä tietoa tarjoavat Suomessa kristilliset tahot, joiden antamat näkökulmat ja raportit o(li)vat usein hyvinkin erilaisia kuin lehdistön tarjoilemat. Sanoma oli selvä: Israel on vain nurkkaan ahdistettu pieni valtio, joka demokraattisesti ja oikeudenmukaisesti taistelee lukumäärältään ylivoimisia naapureita vastaan, jotka mitään keinoja kaihtamatta haluavat pyyhkäistä Israelin ja juutalaiset pois maailmankartalta. Sitä paitsi jo Raamatunkin mukaan itse Jumala on Israelin puolella, joten muidenkin on hyvä vain siunata (="puhua hyvää") Israelia. Ei siis ihme, jos Yhdysvalloissa ja muutamissa muissakin maissa evankelisten kristittyjen on helppo nähdä sodan tai konfliktin oikeutus ja valita puolensa. Kukapa nyt haluaisi asettua itse Jumalaa tai Raamatun Sanaa vastaan?

Uskoni kristittyjen Israelin ystävien tarjoamiin näkökulmiin alkoi kuitenkin horjua siinä vaiheessa kun tutustuin toisiin kristittyihin ja toisenlaisiin näkökulmiin: palestiinalaiskristittyihin teologeihin, palestiinalaisten parissa työskennelleisiin lähetystyöntekijöihin ja Israelin armeijassa palvelleisiin messiaanisiin juutalaisiin. Totuus osoittautui vieläkin vaikeammin tavoitettavaksi kuin olin kuvitellut. Siinä missä toiset kristityt olivat painottaneet Israelin ja israelilaisten kokemia kärsimyksiä ja epäoikeudenmukaisuutta, sain nyt vastavuoroisesti kuulla israelilaisten (lähinnä sotilaiden ja armeijan) harjoittamasta väkivallasta, alistamisesta ja rasismista. Näiden kohteena ovat usein viattomat, tavalliset ihmiset, jotka yrittävät jotenkin selvitä kahden sortajan välissä.

Tällä ei tietenkään ole mitään vaikutusta niihin kristittyihin, jotka näkevät asiassa vain yhden puolen. Jos Israelin naapureita alistetaan tai sorretaan Israelin taholta, on se tietysti heidän itsensä (tai Syyrian tai Iranin) vika, eikö niin? Tällaisessa ajattelussa minua ei niinkään vaivaa tietty poliittinen tulkinta Lähi-idän tilanteesta ja sen ongelmista, vaan se, että evankeliset kristityt ovat valmiita hyväksymään, selittelemään ja oikeuttamaan väkivaltaa ja rasismia. Muistaako kukaan enää nyt jo edesmennyttä paikallista vaikuttajaa, joka aikoinaan käski kääntämään toisenkin posken ja varoitti, että joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu?

En ole Israelia vastaan, enkä myöskään palestiinalaisia vastaan. Minulla on vain sellainen kutina, että se Jumala, joka usein VT:ssa esittelee itsensä erityisesti leskien, orpojen, kodittomien, vähäosaisten, sorrettujen ja alistettujen puolustajana, ei välttämättä pidä siitä, että olemme valmiita uhraamaan vanhurskauden omien teologisten tulkintojemme alttarilla.

Lue lisää...

Karu totuus

Tulipa tässä mieleeni tarkistaa, onko kukaan muu keksinyt ottaa käyttöön yhtä fiksua nimeä kuin minä: http://www.google.com/search?q=optasia. Olipa naiivia. Sivuja löytyi vain n. 28600, kreikaksi (ilman tonosta) vielä n. 675 lisää, sekä tonoksen kera 11700. Huomenna luku lienee jo kasvanut. Toista oli 90-luvun alkupuolella, jolloin hakukoneiden ja portaalien mukaan omien sivujeni kanssa kilpaili samalla alalla koko netissä vain muutama saitti. Joukosta on vaikea erottua, ellei koko ajan keksi jotain repäisevämpää.

Sama muuten tuntuu pätevän elokuviinkin. Kollektiivinen turtuminen edistyy hyvää vauhtia. Muistan elokuvia, jotka joskus 20-30 vuotta sitten olivat K-16, mutta jotka tänään ovat K-11 ja vanhempien kanssa K-9. Kun väkivaltaa ja seksiä tulee joka tuutista, pitää sen vuosi vuodelta olla rajumpaa tai perverssimpää, jota se säväyttäisi yhtä paljon kuin aikaisemmin. Jim Carreykin taannoin valitteli, että huumoria pitää yhä enemmän repiä vähemmistöistä, tabuista, yms., sillä mikään muu ei enää naurata. Annoksen kokoa pitää lisätä tai tulee paha olo.

Mutta onneksi kaikki tämä sopii vain muihin, mutta ei minuun. Minulla ei ole tarvetta peittää pahaa oloani elokuvilla, nautintoaineilla, syömisellä, urheilulla, tietokonepeleillä, seksillä, työnteolla, tms., vaan kaikki nämä asiat ovat minulla hallussa. Ovathan?

Lue lisää...

(W)right observation

Osuipa tässä hiljattain silmiin oiva lainaus N.T. Wrightilta:

It is often said that the poor want justice while the rich want peace. We now have a situation where two-thirds of the world wants debt relief and one-third wants sex. That is, I think, a tell-tale sign that something is wrong at a deep structural level.

(Jos et tiedä, kumpaan ryhmään kuulut, voit käyttää Global Rich Listaa apuna...)

Keskustelimme tästä lainauksesta kollegani kanssa ja pohdimme, onko tämä erityisesti nykyajan ongelma vai heijasteleeko tämä ihmiskunnan syvempää ongelmaa, joka on ollut kanssamme jo tuhansia vuosia. Samalla heräsi ajatuksia mm. siitä, että siinä missä vielä 20-30 (40?) vuotta sitten media - viides valtiomahti - saattoi jopa paheksua esim. vapaata seksiä, on se nyt osaltaan legitimoimassa samaa toimintaa (ja käärimässä rahaa sen varjolla). En suinkaan haikaile paluuta mihinkään ihanteelliseen tai ideaaliin aikakauteen tai "vanhoihin hyviin päiviin", mutta kuka muistaa vielä, mikä on esim. äpärä (tai kuten asia vielä 70-luvulla hienommin ilmaistiin, au-lapsi)?

Pedofiilien puolue Hollannissa tai vaatimukset heidän laillisen asemansa ja etujensa parantamiseksi Kanadassa (ensimmäisiä vaatimuksia kuului jo viime vuosisadalla) saattavat kuulostaa aika hurjalta tänään, mutta eilisen vastenmielisyys vaihtuu usein tämän päivän hyväksyntään - ja huomisen normiin. Minkälaisen yhteiskunnan haluamme jättää lapsillemme ja lastenlapsillemme?

Lue lisää...

Näk*

Οπτασία on kreikkaa ja voidaan ehkä parhaiten kääntää suomeksi sanalla "näky". Näkyjä on kuitenkin erilaisia:
1) "Näin keskellä yötä näyn, jossa minulle ilmestyi enkeli."
2) "Minulla on näky paremmasta tulevaisuudesta."
3) "Talo, johon pommi oli osunut, ei ollut mikään kaunis näky."
Tai jopa:
4) "Minun näkyni mukaan se ei voi koskaan onnistua."
Näistä eri vaihtoehdoista (1) on lähimpänä sitä, mitä οπτασία tarkoittaa. Tämän ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tässä blogissa käsiteltäisiin vain taivaallisia ilmestyksiä, vaan mukana on myös omia näkyjäni (2) ja näkemyksiäni (4). Ja miksei tarpeen vaatiessa muitakin näkyjä (3).

Näky, mikä minua eniten kiehtoo - ja on kiehtonut populaaria kulttuuria kautta vuosikymmenten ja jopa vuosisatojen - on Uudesta Testamentista löytyvä Ilmestyskirja. Kukapa ei olisi kuullut esim. pedon merkistä (666), antikristuksesta tai Armageddonista? Tai maailmanloppua odottavista kulteista, joiden odotus päättyy itsemurhaan tai veriseen yhteenottoon virkavallan kanssa. Tai tulkinnoista, joiden mukaan Irak on Ilmestyskirjan Babylon, jonka tuhoaa Jumalan valittu ase, G. W. Bush. Tai... [ad infinitum].

Koskapa Ilmestyskirjasta on paljon erilaisia tulkintoja, ajattelin helpottaa kaikkien urakkaa ja esittää sen Ainoan Oikean Tulkinnan™. Stay tuned.

Lue lisää...

USASCII rules :-/

Blogin aloittaminen oli yllättävän helppoa. Suurin vaikeus oli keksiä käyttäjätunnus, joka ei ole jo varattu. Tunnin yrittämisen jälkeen tulin siihen tulokseen, että kanssani samannimisiä tai samalla tavalla ajattelevia bloggaajia täytyy olla kasapäin. Taistelu parrasvaloista tulee siis olemaan tiukkaa.
Melkein yhtä vaikeaa oli keksiä blogille osoite, sillä kaikki mieleen tulleet nimet oli jo varattu. Aloitin naivisti kokeilemalla mm. sellaisia sanoja kuin "vision", "insight", yms., mutta siirryin nopeasti eteenpäin seuraavaan ryhmään: "insite", "incite", jne. Melkein jo valitsin "endisinsight.blogspot.com", mutta jätin sen kuitenkin Endis Insight -nimisen firman poikia varten.

Mielelläni olisin käyttänyt nimessä jotain sopivaa suomenkielistä sanaa, mutta eipä jenkkien (?) kehittämä softa vielä sellaista tue, vaikka ääkkösten käyttö verkkotunnuksissa on ollut teoriassa mahdollista jo pitkään. Mutta maailma muuttuu ja vaikka näky.blogspot.com jäi tällä kertaa rekisteröimättä, tulee sekin aika vielä.
Mutta miksi optasia? Fiksuimmat ovat sen tietysti jo selvittäneet, mutta kyllä se muillekin kerrotaan. Seuraavassa postissa.

Lue lisää...

Mitä tapahtui?

En tiedä, mikä on se "tavallinen tarina" uusilla bloggaajilla, mutta ainakin minä sekosin aivan yllättäen. Vielä viikko takaperin olin nimittäin sitä mieltä, ettei kukaan normaali, itseään kunnioittava ihminen kirjoittele ajatuksiaan julkiselle foorumille, josta hän vielä kuvittelee muiden jostain syystä haluavan niitä lukea. En minä ainakaan jaksa olla kiinnostunut muiden blogeista, miksi siis odottaisin kenenkään olevan kiinnostunut omastani? (Ja eikö siinäkin ole jotain outoa, että kaikilla on tärkeää sanottavaa ja halu puhua itsestään, mutta ketään ei kiinnosta kuunnella, mitä muut sanoivat?)

Aloitin siis oman blogin, vaikka en oikein vielä tiedäkään, miksi. Mutta ihmisellä on aina valtava tarve pystyä perustelemaan tekonsa ja valintansa, joten varmaan minäkin ennen pitkää keksin, miksi netissä tarvitaan N:n blogin lisäksi vielä yksi, tämä minun blogini. (Itse asiassa keksin jo muutamia perusteluja, mutta niistä tarkemmin seuraavassa postissa...)

Lue lisää...