Vielä Lähi-idän uutisoinnista

En enää aikonut palata tähän aiheeseen, mutta...
Viime viikolla kirjoitin siitä, kuinka vaikea on saada puolueetonta tietoa Lähi-idän tilanteesta ja muodostaa tasapainoinen käsitys aiheesta. Ilokseni huomasin, että samaa kysymystä oli muutamia päiviä myöhemmin pohtinut Ristin Voiton toimituspäällikkö Anssi Tiittanen RV:n numerossa 34.

Tiittanen toteaa, että suurinta osaa uutisoinnista voidaan luonnehtiä seuraavan näkemyksen kautta: Israelilla on oikeus puolustaa itseään, mutta sen toimet ovat olleet ylimitoitettuja.

Tätä lähellä ovat Tiittasen mukaan toisaalta sionistinen uutisointi (Israelilla on oikeus puolustaa itseään ja myös sen hyökkäykselliset sotatoimet ovat oikeutettuja) ja toisaalta "vasemmistolaiseen ajatteluun kallistuva" uutisointi (Israel on vastuussa Lähi-idän kriisistä ja on itse kylvänyt kohtaamansa vihan siemenet). Uutisointimielessä nämä lienevätkin ne yleisimmät näkökulmat, vaikka henkilökohtaisella tasolla on muitakin lähestymistapoja, kuten aikaisemmin ehdotin.

RV:n linjaa Tiittanen luonnehtii pääasiassa sionistiseksi, joka kuitenkin ottaa vaikutteita edellä mainitusta yleisimmästä linjasta ja pyrkii näin avaamaan laajempia näkökulmia. Mieleen kuitenkin jäi kolumnin loppupuolella oleva kommentti:
Vain enää harva uskova lukija pitää puhdasveristä sionistista uutisointia "tasapuolisena Israel-uutisointina", jonka perään monesti kysytään. Suurin osa myös ymmärtää, että konfliktissa syy-seuraussuhteet ovat monin paikoin niin sekaisin, että yksinkertaistaminen on vahingollista.

On hienoa, että aiheen vaikeus on ymmärretty (ainakin tietyissä piireissä), mutta toisaalta juuri siksi tuntuu oudolta, että silti oma uutisointi tunnustetaan pääasiallisesti "sionistiseksi", joka Tiittasen mukaan "pyrkii paitsi siunaamaan Israelia, myös selittämään ja ymmärtämään Israelin toimintaa konflikteissa". Epäselväksi jääkin, miten lehden (tai jonkun muun median) uutisointi voi olla analyyttista, tasapuolista ja rehellistä, jos sen avoimesti tunnustettuna pyrkimyksenä on "palvella Israelia" sekä siunata ja selittää vain toisen osapuolen tekemisiä? Ja jos tätä puolustellaan sillä, että se on "raamatullista", niin sitten vika on nähdäkseni joko Raamatussa tai sitten siinä tavassa, jolla sitä luetaan.