Karu totuus

Tulipa tässä mieleeni tarkistaa, onko kukaan muu keksinyt ottaa käyttöön yhtä fiksua nimeä kuin minä: http://www.google.com/search?q=optasia. Olipa naiivia. Sivuja löytyi vain n. 28600, kreikaksi (ilman tonosta) vielä n. 675 lisää, sekä tonoksen kera 11700. Huomenna luku lienee jo kasvanut. Toista oli 90-luvun alkupuolella, jolloin hakukoneiden ja portaalien mukaan omien sivujeni kanssa kilpaili samalla alalla koko netissä vain muutama saitti. Joukosta on vaikea erottua, ellei koko ajan keksi jotain repäisevämpää.

Sama muuten tuntuu pätevän elokuviinkin. Kollektiivinen turtuminen edistyy hyvää vauhtia. Muistan elokuvia, jotka joskus 20-30 vuotta sitten olivat K-16, mutta jotka tänään ovat K-11 ja vanhempien kanssa K-9. Kun väkivaltaa ja seksiä tulee joka tuutista, pitää sen vuosi vuodelta olla rajumpaa tai perverssimpää, jota se säväyttäisi yhtä paljon kuin aikaisemmin. Jim Carreykin taannoin valitteli, että huumoria pitää yhä enemmän repiä vähemmistöistä, tabuista, yms., sillä mikään muu ei enää naurata. Annoksen kokoa pitää lisätä tai tulee paha olo.

Mutta onneksi kaikki tämä sopii vain muihin, mutta ei minuun. Minulla ei ole tarvetta peittää pahaa oloani elokuvilla, nautintoaineilla, syömisellä, urheilulla, tietokonepeleillä, seksillä, työnteolla, tms., vaan kaikki nämä asiat ovat minulla hallussa. Ovathan?