Linssit
Muistan, kuinka joskus vuosikausia sitten seurakuntaamme tuli vierailulle eräs tunnettu ja (edelleen tänäkin päivänä) hyvin vaikutusvaltainen puhuja eräästä kirkkomme herätysliikkeestä. En enää muista puheen aihetta, mutta kaksi asiaa jäi pysyvästi mieleeni. En tiedä, pitäisikö tätä kutsua ultra-luterilaisuudeksi vai miksi, mutta tällä miehellä oli silmillään linssit, jonka läpi hän katsoi kaikkea muuta: jos kerran UT:n ydinsanoma on armo, ja sen vastakohta on laki ja "teot", niin kaikki vähänkään lailta tai tekemiseltä haiskahtava on suorastaan vaarallista, koska se voi tehdä tyhjäksi tai pitää halpana tuon armon. Tämä puhuja ei toki ollut ensimmäinen eikä viimeinen lajissaan. Jo Luther aikoinaan totesi, että esim. Ilmestyskirja on epäilyttävä, koska hän ei löydä sieltä Kristusta. Ongelma ei tietenkään ole Ilmestyskirjassa, jossa Kristus selvästi puhuu, vaan siinä, että Luther oli jo etukäteen päättänyt, minkälainen Kristus on - eikä Ilmestyskirjan Kristus sopinut hänen luomaansa kuvaan. Postmodernismin myötä on onneksi monilla tahoilla ymmärretty, että itse asiassa kaikilla meillä on jonkinlaiset linssit, joiden läpi me maailmaa tiirailemme. Ongelma ei siis ole linssit sinänsä, vaan se, että henkilö ei tiedosta tai myönnä niiden olemassaoloa. Yllättävää kyllä, tällaisia naiiveja realisteja on myös yliopistossa ja vieläpä teologisessa tiedekunnassa. Siellä nimittäin ainakin joillain tuntuu olevan vielä se käsitys, että siinä missä muut muualla tekevät subjektiivisia tulkintoja, teologisessa tiedekunnassa tehdään objektiivista tiedettä. Teoriassa voidaan toki ehkä myöntää oma subjektiivisuus, mutta käytäntö on toista. Tiedot modernismin kuolemasta ovatkin vielä suuresti liioiteltuja, ainakin Suomen yliopistomaailmassa.
Ensiksikin kaveri oli erinomainen puhuja. Istuin penkissä haltioituneena ja aprikoin pystyisinkö ikinä puhumaan yhtä hyvin. Sali oli täynnä luterilaisia nuoria aikuisia ja aika nopeasti koko porukka oli valmis syömään tuon vierailevan opettajan kädestä.
Toinen mieleeni jäänyt asia oli se järkytys, minkä koin, kun puhujamme jossain vaiheessa totesi näin (ipsissima vox):Jos joskus sattumalta törmäät Raamatussa sellaiseen jakeeseen tai kohtaan, joka näyttäisi esittävän joitain vaatimuksia, rohkaisevan tietynlaiseen käytökseen, tai muuten vain kehottavan tekemään jotain tai toimimaan joillain tietyllä tavalla, niin etsi heti joku toinen kohta, jolla voit kumota tämän kohdan.
4 kommentti(a):
Tuli mieleen loistava esimerkki tästä yliopistoista löytyvästä esiymmärryksestä.
Amerikkalainen "Jesus seminar" (päättää äänestämällä, mitkä evankeliumien sanat ovat aitoa Jeesusta ja mitkä ei) ajattelee Jeesuksen olleen jonkinlainen filosofi ("a non-eschatological cynic sage". Niinpä eskatologiset tai apokalyptiset lauseet eivät sovi sellaisen Jeesuksen suuhun ja eivät siksi myöskään voi olla aitoja.
Olen huomannut, että Jeesustutkimus on välillä mitä mielikuvituksellisimpien Jeesus-rekonstruktioiden luvattu maa.
Hyvä huomio, eli kyllä sitä osataan maailmallakin :-) N. T. Wright onkin useammassa kirjassaan (joissa Jesus Seminar ja muu lööppitutkimus saa toistuvasti kylmää kyytiä) todennut, että tutkijat ovat luoneet Jeesuksen usein omaksi kuvakseen.
Ensin Jumala loi ihmisen ja nyt me yritämme kovasti maksaa samalla mitalla takaisin?
Wrightin ystävä? Aina vain paranee. ;)
Mainitsemasi ääriluterilainen oraattori (ja muut vastaavat teologit) saattaisivat hyötyä David A. deSilvan optikolla käynnistä. Kirjasta Honor, Patronage, Kinship & Purity käy minusta esimerkillisen selvästi ilmi, mikä on tämän paljonpuhutun armon oikea sosiaalinen konteksti myös UT:n kirjoituksia tulkitessa.
En ole lukenut deSilvan ko. kirjaa (muita kylläkin), mutta kokemuksesta sanoisin, että nämä jutut ovat ihmisellä niin syvässä, että niitä harvemmin muutetaan faktojenkaan valossa (ks. blogausta Apologian rajat).
Lähetä kommentti