Pallo

Kansankirkollamme on tällä hetkellä useampi vakava haaste kohdattavana. Osa näistä haasteista liittyy teologisiin kysymyksiin, joista kirkon papeilla on erilaisia näkemyksiä. Viime päivinä mediassa ovat olleet esillä erityisesti kysymys naispappeudesta (piispa Kari Mäkisen visiitti Jari Rankisen luona Vammalassa) ja karismaattisuudesta (piispa Juha Pihkala vs. Markku Koivisto Tampereella).

Mielenkiintoista näissä molemmissa tilanteissa on se, miten niissä puhutaan pallosta. Koivisto on jo pitkään todennut, että pallo on Pihkalan ja tuomiokapitulin hallussa, kun taas Pihkala toteaa, että pallo on Koivistolla, jonka pitäisi tehdä meneillään olevasta prosessista omat johtopäätöksensä. Samoin Kotimaa-lehden haastattelussa Rankinen toteaa, että "pallo on nyt muilla", ja Mäkinen heti perään, että "pallo on nyt Rankisella".

Joku voisi tehdä tästä senkin johtopäätöksen, että pallo on ihan selvästi kaikilta hukassa, kun jokainen luulee, että se on jollakulla toisella.

Vaan eiköhän tässä ole kysymys sitä, että kummankaan kiistan kumpikaan osapuoli ei näytä pystyvän tekemään - tai ei halua tehdä - mitään selviä ratkaisuja, vaan ikään kuin pakenee vastuuta siinä toivossa, että lopullisen ratkaisun tekijä saa suuren yleisön silmissä pahiksen leiman, kun taas omat osakkeet nousevat tavalla tai toisella (vrt. aikaisempi kirjoitukseni mediasodasta).

Kumpi puoli uskaltaa unohtaa sen, mitä media tai massat sanovat, ja välittää vain siitä, mitä Jumala ja Hänen Sanansa sanovat? Jos piispat ovat sitä mieltä, että Rankinen ja Koivisto oikeasti toimivat Raamattua vastaan, niin miksi he eivät tee sen mukaisia ratkaisuja sen sijaan, että leikkivät pallolla? Jos taas Rankinen ja Koivisto ovat sitä mieltä, että piispat (ja samalla kirkko, joka heidät on valinnut) eivät lähestymistavassaan ole raamatullisia, niin kukaan ei estä lähtemästä ev.lut. kirkon palveluksesta. Kyllä tässä maassa hengellisen työn tekijöitä kaivataan muissakin piireissä ja luterilaisiakin seurakuntia mahtuu hyvin lisää.

Voi tietysti olla, että molemmat ovat saaneet Herralta mission käydä julkista taistelua (tosin Koivisto on tässä suhteessa huomattavasti aggressiivisempi) virallisia hengellisiä paimeniaan (ja heidän edustamaansa kristillisyyttä) vastaan. Mutta siitä huolimatta on hyvä kysyä, kuinka hyvää mainosta kristillisyydelle ja kristilliselle seurakunnalle on se, että sen paimenet ja johtajat taistelevat keskenään eri medioissa. Siinä äkkiä hukkuu paljon paukkuja - pallosta puhumattakaan.