Todistajat ovella

Edellisessä kirjoituksessa esille käyneiden faktojen lisäksi todistajat haastavat Jumalan kansaa muillakin tavoin. Yksi itselleni usein vastaan tullut tilanne on se, että joku uskova ystäväni toteaa minulle näin: "Jehovan todistajat tulivat taas ovelle, mutta kerroin heille, että olen jo uskossa enkä halua keskustella heidän kanssaan."

Jään aina hetkeksi miettimään tuon toiminnan taustalla olevaa logiikkaa: KOSKA olen uskossa NIIN en halua keskustella uskonasioista sellaisten ihmisten kanssa, jotka varta vasten tulevat kotiini halukkaina keskustelemaan niistä? Hämmästyksestäni toivuttuani yleensä kysyn, että kuka Jehovan todistajille kertoo evankeliumin, jos uskovat eivät halua sitä tehdä.

Kun keskustelu asiasta jatkuu niin selviää, että tämän näennäisesti täysin epäloogisen käyttäytymisen syynä on se, että keskustelukumppanini ei joko tunne Raamattuaan tarpeeksi hyvin uskaltaakseen keskustella siitä tai sitten hän haluaa välttää turhia väittelyitä.

Nähdäkseni kumpikaan ei ole hyvä syy olla keskustelematta uskostaan sellaisten ihmisten kanssa, jotka nimenomaan haluavat keskustella siitä. Raamattu tulee tutuksi lukemalla eikä turha väittelykään ole välttämätön seuraus siitä, että päästää todistajat sisälle. Ja jos ei ole muuta sanottavaa, niin aina voi kertoa siitä, mitä Jumala on tehnyt omassa elämässä. Sitä vastaan on paha väittää.